Sait kyyneleet

Löysin aivan ihanan äänikirjan. Se on ihana lähinnä siks, että kirja on ihan hyvä ja lukijalla on jumalallisen ihana ääni. Tämä kaikkien tuntema Avara luonto -lukija.

Nyt on tosiaan vähän hiljaisemmat ajat tässä ollut. En oo oikein tiennyt, mitä päivitellä, varsinkin kun nyt perheessä ollut surua. Päivä kerrallaan tästä toivutaan ajan kanssa. Tahtoisinpa niin uskoa itsekin noihin sanoihin. Surrut ja käsitellyt tässä on yksi jos toinenkin. Valitettavasti se herättää myös muitakin suruja jostakin kaukaa muistoista.


"On niinkuin yö taas ois, en nää mä huomispäivää
On jäänyt eilinen ja huomista ei olekaan
Yöhön jäin odottamaan"




Niin en tosiaan muista et kerroinko et viisumihaastattelu on 11.6 ja samana päivänä on sit valmennustilaisuus oppilaalle ja vanhemmille. Mietin vähän et menisin jo torstaina sit Helsinkiin ja olisin yön Jukan luona, niin ei tarvi maksaa turhaa hotelliyöstä, kun se viisumihaastattelu ei vissiin vaadi vanhempien läsnäoloa. Ja Jukka kyllä sanoi, että se mielellään majottaa mut. En tiedä, kuinka paljon siellä on sit muita tyyppejä. Varmaan kaikki jenkkeihin lähtijät ainakin.

Tiistaina on ensimmäinen koe, ruotsi, ja sit perjantaina alkaa virallisesti koeviikko Suomen historian kokeella. Äikän koetta en odota pätkääkään. En ole mitenkään erityisen vakuuttunut tästä meidän opettajasta. Mielenkiinnolla ootan kyllä koetta. Varsinkin kun en oo vieläkään ees etsinyt kirjaa, mistä se meinaa kysellä kokeessa jotakin. Elämäkerta tuli onneks luettua. Walt Disney <3 forever. Matikasta tiedän jo, mitä sen kanssa käy. No onneks on varaa vielä kahteen hylättyyn. Onneks mun pitkä matikka loppuu sit siihen. Perjantaina on sit kans parturi/kampaaja. Oon virallisesti väitellyt asiasta että miehet vaan käy parturilla ja naiset kampaajalla. No ehkä sit niin. Lauantai aamuna on sit hautajaiset. Tuntuu, että sen jälkeen alkaa vasta paraneminen ihan yleisestikin.


 "Pikkuinen, sait kyyneleet
Sä auttajaas noin luotit taas ja sait kyyneleet
Sun pienen lapsen maailmaas mä rikoin, tiedän sen
Kuinka uudestaan ehjäksi saan sen enää milloinkaan?"


Laitoin tänään sähköpostia tulevaan kouluuni St. Ignatius high schooliin. Kyselin mun yhteyshenkilön yhteystietoja, koska mulle on vaan kerrottu nimi, eikä edes koulun sivuilla oo sen sähköpostiosotetta. Kyllä tää tästä. Ootan taas vastausta Aspenilta ja Brianilta. Tuntuu, että aika loppuu totaalisesti. Iskä kysy tänään, et mitä haluaisin tehdä tänä kesänä vielä tässä yhdessä perheen kanssa.


"Kuinka voikaan aina käydä näin?
Eikö joku aikaa voisi kääntää taaksepäin?
Sua satuttaa en koskaan tahdo, sen tiedän jo kuitenkin
Tähän tultiin taas, nyt mitä sanoisin?"


Sait kyyneleet - Karhuveljeni Koda, Timo Kotipelto