Näytös oli hirveän hienosti toteutettu. Pieni näyttelijäkaarti, livemusiikki ja upeita laulusuorituksia. Ja aivan uskomattomia näyttelijöitä. Muutama näyttelijä erityisesti pisti silmään ilmeikkyydellä ja muuntautumiskyvyllään. Yhdessä kohtauksessa saattoi päästä ilmoille maailman komein räkänauru ja seuraavassa todella kaunis ja herkkä lauluääni. Koko teatteriesitys oli mahtavasti rakennettu pienelle näyttämölle, joka muuntautu jokaiseen hetkeen tosi hyvin.
Hain tänään itselleni toisella lahjalipulla liput kahteen näytökseen. Pyhäinpäivänä ensi-iltansa saavaan Mia Vuorela ja Laitakaupungin orkesterin Kauhukuunnelma ja myöhemmin marraskuussa Eija-Irmeli Lahden Moninainen-esitykseen. Odotan innolla erityisesti tuota Kauhukuunnelmaa tuolla teatterin lämpiössä kello 22.
Teatterista toisenlaisiin näytöksiin. Sattumalta huomasin, että elokuviin on tulossa Muumit Rivieralla. Tämä täytyy käydä katsomassa. Ei vain viihteen vuoksi, vaan myös ammatillisesta näkökulmasta, koska kirjastossa ollaan keskusteltu, että miksi Muumi-sarjakuvat ovat lastenosastolla. Ja myös tämä Muumit Rivieralla, jossa Niiskuneidin täytyy voittaa itselleen bikinit ym.
Sunnuntaina oli talon näyttö ja lähdettiin karkuun kirjastoon. Oli suhteellisen erikoista käydä asiakkaana sunnuntaina omalla työpaikalla. En oikein tiennyt pitäisikö kysyä, että voinko käydä tuolla takana hakemassa pari kirjaa.
Oli toisaalta aivan ihanaa vihdoinkin vaan istua kirjastossa pitkästä aikaa ja lukea ja nauttia rauhallisuudesta. Jos asuisin täällä vakituisesti ympäri vuoden, olisin varmaan näiden tuolien suurkuluttaja. Istuisin kaiket päivät satoi tai paistoi ihanan ison ikkunaseinän vieressä ja lukisin. Tai vaihtoehtoisesti ryömisin alakerran lukukoloihin viltin ja kirjakasan kanssa.
Ja näköjään tämäkin blogi saa osansa kirjallisuuspäivityksistä.
