jos voin

Noniin, jos nyt taas onnistuis kirjottaminen, kun mielunen kappale löyty arkistojen kätköistä. Siis tolla kärpäsellä on näköjään välttämätön pakko häiritä mua vaikka olis koko talo tilaa... Well, back to the business.. Järjettömän kauan taas mennyt siitä, kun viimeks kirjottelin. Tais olla kesäkuun puolta väliä tms. Työt on onneks nyt loppunut.. 7 yötä enää siihen, kun mä lähen vuodeksi pois. Nyt on alkanut tulla sellanen mukava tunne jo, vaikka jännittääkin. Ei mitään tietoa, miten selviän pikkusiskon kanssa melkein kokonaisen vuoden.. Tai osaanko aktivoitua silleen, ettei mua potkita kokonaan pois sieltä, kun oon erakoitunut. Aspen on kans aika innoissaan mun saapumisesta, ilmeisesti.. Aika on mennyt ihan järkyttävän nopeesti. 

Enää lapsi en oo
näen aikuisen silmin
mutta kyyneleitäin
antaa huomata en voi
en voi
en voi

Lähin viimesenä työpäivänä Purmojärvelle mummin ja ukin luo muutamaks päiväks. Pitkästä aikaa tuli saatua melkein kunnon rusketuskin pihalla. Rehellisesti sanottuna, en muista koska olisin ollut viimeks näin paljon ulkona. Nytkin melkein ahdistaa, kun kirjottelen sisällä. Oli ihana viettää aikaa mummin ja ukin kanssa. Viimekerrasta on ihan liian monta kesää.

liian vanha jo lien
että löytäisin tien
sadun valtakuntaan
ei se totta ollutkaan
se vaan - on tarinaa

Tulin lauantaina kotiin ja sit sunnuntaina oli jo perheen kesken pienet "läksiäiskahvit". Sain paljon "ensiapupakkauksia" mukaan. Ihmeen hyvin kieltämättä selvisin siitä päivästä henkisesti. Maanantaina lähettiin sit mummin kanssa Vaasaan. Viimekerrasta on ihan liian pitkä aika. Mentiin österin mökille, mut se siltikin tuntu vähän "oudolta". Tiistaina kun lähettiin illalla takasin vanhikseen, niin käytiin Hietalahdessa heittämässä mun kolmen vuoden talviturkki Vaasan meriin. Vanhiksessakin tuntu oudolta. Mulla oli mukana iso pinkka nuotteja ja oli kiva soittaa oikeeta pianoa (vaikka vähän epävireistä), mut se silti tuntu hyvältä.

jos voin
haluan niin ymmärtää
jos voin
enää en lailla sun nää
jos voin
jos voin
jos voin

Torstaina ajettiin sit ekaks Purmojärvelle ja kävästiin mummilla ja ukilla hakemassa Madisonin tuliainen. Mummi onneks hyväksy ajatuksen tulla meille viikonlopuksi. Mun syyllisyydentunne vähän helpotti. Nähtiin Jonnan kanssa vielä sillon torstaina pitkästä aikaa ja itkettiin ja naurettiin. Mun syyllisyydentunne helpotti vähän lisää. Perjantaina käytiin äitin kanssa kaupassa ja ostamassa mulle mun kalevala sormus. Jollain ihmeellä se oikea koko löyty Teljän neidosta <3 Sit ostettiin varmaan kaikki, mitä tarvin tonne mukaan.. Stressi vähän helpottu, kun kamat alkaa silleen olemaan kasassa jo, vaikkakin levällään. Ostettiin samalla Aspenille Suomesta kertova kirja ja sit koko perheelle Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala. Brianin puukko on vielä hakemista vailla.

kaiken muuttuvan nään
tiedä en minne käyn
en sua voi jättääkään
tahdon silmistäni pois tän näyn
tämän näyn

Jukka haettiin perjantai-illalla asemalta. Tällä kertaa sain kuvamateriaalia Jukasta keinumasta sellasessa keinuhärvelissä mun kanssa :) VOin ylpeänä sanoa, etten oo itkenyt kertaakaan tänä viikonloppuna vielä Jukan "takia", vuoksi.. Kaverit tuli sit lauantaina ja oli ihana nähdä kaikkia taas kerran. Maiju ajelutti meitä ympäri tangokaupunkia vielä. Nyt sit pitäs vielä ehtiä käydä kattomassa Epäilys kavereiden kanssa ja Shrek iskän ja äitin kans. Tuntu kamalalta, kun mummi lähti täältä takasin vanhikseen, vaikka ties, että sinne on onneks tulossa väkeä iltapäivällä, mut se, et kun ite ei nää..

mä jos voin
haluan niin ymmärtää
jos voin
enää en lailla sun nää
jos voin
jos voin

Ainoat itkut tänä viikonloppuna. Tai no, vielä tässä on 2 tuntia 10 minuuttia aikaa. Kävelin asemalta kotiin, kun käytiin auton kanssa heittämässä Jukka asemalle. Mulla kun ei oo vielä lupaa päästä rellestämää liikenteeseen. Viimeistelin Aamunkoin sit sen jälkeen varjosassa tossa ulkona. Nyt se oli aika siedettävää luettavaa, kun oli päässyt kaikista pahimman yli. Mä oon aika paljon lukenut erilaista materiaalia, mutta ei kyllä mikään oo mennyt niin kamalaksi.

mä takaisin niin tahtoisin tuon sadun ihmeiden
ja pelottoman rakkauden
ja haaaveet lapsuuden

Muohahaha, en muuten muista, koska mun "perään" olis huudeltu ohikulkevasta autosta.




silmin uusin nyt nään
tarun uskoa saan
ja mä kuitenkin jään
sadun maahan ihanaan
se vaan - on tarinaa

Mun lähtöpäiväksi on nyt sit varmistunut 18.7. Tapaaminen on klo 11 Helsinki-Vantaan lentokentällä ja Lufthansan lento lähtee klo 13.05 kohti Münchenia ja sit sieltä Bostoniin. Mulla ainakin pitäs olla lentoseuraa :). Bostonista lähtee sit kahen viikon päästä siitä eka lento New Yorkin kautta Denveriin ja siitä sit Missoulaan, missä mua odottaakin jo host-perhe ^^.  Ja kaks mun koulukaveria on lisännyt mut facebookiin. Stressi helpotti melkein kokonaan, kun vakuutuskortti ym. kivat puhelinkortti ja simkortti tuli postissa. Jänskättää ihan vähän.. Ehkä mä selviän. Itkusuus on ainakin vähentynyt.

ja nyt voin nähdä lailla sun niin
nyt voin
uskoa taas unelmiin
nyt voin
nyt voin
nyt voin
nyt voin

Vähän kerrallaan, jooko?

sen koin







Jos voin - Peter Pan (Disney)