The House that Built Me
Okei. Puolituntia aikaa saada taas päivitettyä blogia.
Tästä on taas jokin aika mut mut..
Deb laitto meille viestiä aikaa sit et olisko halukkaita lähtemään Spokaneen Washingtonin puolella kattomaan jääkiekko peliä. No mä ilmottauduin heti sit mukaan. Jenni ei lähteny mut muuten meitä tais tulla kaikki meidän porukassa olevat Debin lapset. Meidän kanssa olis tulossa sit vielä Debbien kaverin holhottavat vaihtarit. Debin aviomies Steve haki mut ja tanskalaisen Alexin koripallo pelistä edellisenä iltana koululta ja lähettiin sit niiden luokse. Tarkotus oli viettää yö siellä ja sit aamulla lähteä aikasin ajamaan 3 tunnin matkaa Spokaneen.
Illalla syötiin kotitekosia ranskalaisia ja nachoja ja katottiin elokuva Play the Game. Mä suosittelen elokuvaa erittäin lämpimästi.. TOSIN elokuvan katsojalla täytyy olla aika harjaantunut huumorintaju.. muuten kanssakatsojilta saattaa lähteä järki. Se oli ihan mieletön elokuva xD hilarious, ei voi muuta sanoa. Nimi jo kertoo kaiken, play the game.. nojuu.
Mä valtasin Joshin, perheen nuorimman pojan huoneen, se oli laittanut mulle lakanat ja kaikki. Debin lapset on aivan ihania <3 tulee ehdottomasti ikävä.
Aamulla oli herätys seittemän jälkeen ja tarkotus oli vissiin lähteä kaheksan jälkeen tai jotain. Ajettiin peräkkäin Shellyn kanssa ja Debiltä meinas lähteä järki kun se ajaa muka niin hitaasti... Juuh.. Se japanilainen tyttö Niki oksensi ties kuinka monta kertaa ja Debbie oli ratketa naurusta, se ei tuntenu kauheesti sääliä. Mullekin meinas tulla huono olo sillä mutkasella vuorimotarilla..
Jollakin ihmeellä me päästiin ihan ajoissa Spokaneen ja sovittiin sit et ne jotka haluaa saa mennä ostarille ja muut lähetään sit ajamaan kartingia. Aimee oli ainoa joka meni sit ostarille ja me muut lähettiin kokeilemaan ajotaitoja. Pedro oli oikeestaan ainoa joka oikeesti oli harrastanu aikasemmin. Pedro on voittanutkin jotain.. Se sai tosin 2 varotusta siellä hallissa.. Me ei vissiin oikein noudatettu valomerkkejä hidastuksesta.. Mä olin niiiiin surkee. Meitä oli 8 ajamassa joten se rata oli ihan kiitettävän täysi. Mä olin viimenen mutta mua se ei kauheesti haitannut. Meille jäi vielä sen jälkeen aikaa niin lähettiin hakemaan Aimeeta ostarilta ja kävin pikasesti koittamassa yhtä prommekkoa. Ei kuitenkaan tarttunut mukaan.. Ei oikein iskenyt vaikka se oli ihan kivannäkönen.
Viiden aikaan mentiin syömään Olive Gardeniin. Aivan mielettömän hyvä (mostly)italialainen paikka. Ruoka oli hyvää.
Sen jälkeen alkokin sit hermojaraastava ajelu ympäriinsä kun yritettiin ettiä oikeeta paikkaa missä se peli olis. Ihmettelin etteikö Debbie ollu kattonu aikasemmin missä se olis ollu.. Ja luulin et se oli käyny siellä aikasemminkin, mut ei ilmeisesti.
Viiihdoin ja viimein pääsitin sinne peliin, se oli jo alkanut mutta ei kauheesti myöhästyttty kuitenkaan. Se oli INTENSE! Meidän joukkue hävis. Se oli vissiin toinen kerta kun oon käyny kattomassa livenä jääkiekkoa.. Haluan ehdottomasti käydä kattomassa tulevaisuudessa enemmän.
Kello oli jotain 10 kun lähettiin ajamaan takaisin Spokanesta.. Tai siis Washingtonin aikaa... Matka tuntu pitkätlä. Käytiin mäkkärissä matkalla ja haettiin kahvia ja kokista ja kaikkea.. Etupenkkiläisen oli tarkotus pysyä hereillä ja pitää seuraa Debbielle mut Alex nukahti aika pian.. Jossain välissä Kristian vaihto sit paikkoja.. Oltiin kotona joskus kahen jälkeen Montanan aikaa.
Meillä oli tosi kivaa ja tuli kivoja kuvia ^^ En oo laittanu vielä mihinkään facebookiin tai picasaan.. Niitä kuvia on niin järkyttävästi.. Ehkä joskus taas.
Kappaleesta: Miranda Lambert oli Grammyssä, ja se laulo tän kappaleen ja rakastuin <3 Miranda Lambert luokitellaan countryksi. Ihanat sanat ja muutenkin hyvä kappale ^^ Kuunnelkaa musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti