Wherever I go

kliseinen biisi, mutku siinä on niin hyvät sanat


Mistäköhän tässä aloittaisi.. Kello on tiesmitä.. Istuttuani 20 minuuttia sängylläni yöpaidassa hiukset märkänä suihkun jälkeen, ilman meikkiä, silmälaseja, hiukset harjaamatta, samat korut ranteessa jotka ovat olleet siinä lähestulkoon viimeiset 11 kuukautta...pakko myöntää että kaikkea tuli mieleen. 20 minuuttia tuntui aika lyhyeltä ajalta. Minni-kellon tuttuun ääneen on ollut aika helppo tottua uudestaan. Kahdenkymmenen minuutin ajan vain tuijottelin seiniä ja katselin tuttua huonetta, jota olisi tarkoitus huomenna ruveta tyhjäämään. Kahdenkymmenen minuutin ajan mielessä liikkui elämä, maailmankaikkeus ja kaikki täysin sikinsokin. Jokainen pieni asia, jokainen pieni esine, kirja, kuvat, kaikki julisteet, levykokoelmat, lehdet laukut, herättää niin oudon tunteen. Tältäkai sitten tämä kotiinpaluun kulttuurishokki tapahtuu. Pään sisällä, omassa huoneessa keskiyön tunteina.

Ei ole paljon tullut pidettyä blogia. Hymyillen mietin nyt kaikkia, joille silloin ennen vaihtoon lähtöä annettiin tämän blogin osoite mun menemisten seuraamiseksi. Mä tiedän, että 90% noista ihmisistä tiesi, etten mä olisi niin pitkäjänteinen, että jaksaisin pitää blogia säännöllisesti 11 kuukauden ajan. Kyllä mä suurimmaksi osaksi sitä itsekin aavistelin, mutta ainahan saa toivoa. There is always hope. *pyörittelee silmiä*

Tosiaan. Takana rakas viikko oman kullan kanssa tuhottoman kuumassa asunnossa. Kauniissa Suomenlinnassa käynti, elokuvissa katsomassa Hangover 2, josta nyt.. ei ole mitään kovin järkevää sanottavaa. Eihän sille voi kun nauraa. Ehkä jossain päin maailmaa ihmisillä on tosiaan niin törppö onni. Tallinnan pikavisiitti, sekä vanhempien ja siskon avokkeineen tapaaminen.

Juna oli onnellisesti reilut puolituntia myöhässä, mutta mikässiinä. Laitoin jo junasta jollekin viestiä, miten ihanalta tuntui vain istua pysähtyneessä junassa ja kellua siinä fiiliksessä, että pääteasemassa ei ole lentoa odottamassa enemmän tai vähemmän töykeiden lentoemojen kanssa, tai autovuokraamoa tai bussia, lauttaa, taksia etc etc. Niin ihana tunne, kun ei ole väliä vaikka juna olisikin myöhässä 10 minuuttia tai tunnin.

Kello kahden aamulla flow't mennossa. Ja blogi tarkastin puna-alleviivaa kaiken, koska ei tunnista sijainnikseen ja kielekseen suomea. Avasin tänään laskun joka tuli ylioppilaslautakunnalta. Liitteenä oli kopio valtakirjasta, joka antoi äidille luvan ilmoittaa mut kirjotuksiin, sekä kopio ilmoittautumislomakkeesta. Pakko myöntää, että rupesi kauhistuttamaan. Mikäköhän tästäkin tulee.

Wherever I go  on teidän tämänöinen kappaleenne. Mun saksalainen sisko näytti tän kappaleen joskus aikaa sitten ja unohdinkin sen pitkäksi aikaa, mutta onneksi löysin tän nyt uudestaan.

Hyvää yötä.