//Author's note: Tämä alku tässä on kirjoitettu ties koska... Kerron sitten kun meno vaihtuu taas nykyaikaan.. Herkullista lukuaikaa.
Noniin. Taas palataan ihanaan arkeen. Ollut aika menoa tässä pari viikkoa.
Kaksi viikkoa sitten torstaina lähdettiin valloittamaan Las Vegasia kolmen muun vaihtarin ja meidän aluevalvojan kanssa. Täällä oli aivan järkyttävän kylmä. Onneksi oli äitin tekemät säärystimet jalassa, niitä todellakin tarvittiin. Alku alkoi tosi lupaavasti. Ennen kun Deb ja kumppanit tuli hakemaan mua, kaikki kolme oli unohtanu passit kotiin, joten ne oli vähän myöhässä ja oltiin about 20 minuutin päässä kotoa, kun joku tajus kysyä multa, että onhan mulla passi mukana. Niitten ilmeistä olis pitäny saada kuva, puhdasta kauhua. Olis pitäny sanoa: "ai mikä passi?" En unohtanut sentään.
Lento Missoulasta Las Vegasiin meni hyvin. Lueskeltiin Debin kanssa Kristianin kirjaa Las Vegasista. Niitä valkokantisia turistikirjaoppaita. Meitä oli siis minä, Kristian Tanskasta, Aimee Saksasta ja Pedro Brasiliasta. Otettiin ihan mielettömästi kuvia, mulla oli pelkästään reilu 400 plus sit neljä muuta kameraa. Lisäilen kuvat picasaan sitten kun saan ne kaikki. Facebookissa onkin jo jonkun verran.
Kun päästiin Vegasiin lähdettiin metsästämään vuokra-autoa. Kun lähdettiin ajamaan kohti meidän hotellia oli ihan mielettömän utopistinen olo. Ihailla niitä neonvaloja ja tietää samalla ettei kaikki näytä niin loistokkaalta päivän valossa. Tajuta nähdä oikeesti kaikki ne jutut, joita on nähny kaikissa leffoissa ja sarjoissa. Ekana metsästettiin huoltsikkaa josta sais kahvia ja jotain syötävää. Kun ajettiin sillä pääkadulla ja päästiin hotellin nurkille, nähtiin ensimmäiset Stratospherestä hyppääjät. Mä en nähnyt, mut myöhemmin tajusin miten hurjalta se näytti.
Heitettiin laukut huoneeseen ja päätettiin lähteä käymään huipulla, hissi ylös oli ilmanen kun yövyttiin Stratospheressä. Ekaks tosin käytiin kattomassa miltä se hyppääminen näytti alhaalta päin. Kristian ja Pedro oli jo päättäny oikeestaan että ne hyppää ja kun mä näin ettei se ollu benji niin mäkin halusin. Olihan se tietty hieeeeman arvokas 20 sekunnin hyppy, mutta ehdottomasti sen arvoinen.
Mentiin turvatarkastuksesta läpi ja hissillä 108 kerrokseen. Kyseltiin yhdeltä hyppymestarilta vähän siitä hypystä ja se sanoi, että se hyppy on paljon friikimpi tunne kun aito skydiving. Oltiin ihan rajoilla että oltais hypätty sillon, mut päätettiin kuitenkin odottaa seuraavaan päivään. Jostain syystä Deb lämpes vähän hitaasti ajatukselle että sekin hyppäis, mut olisin enemmän ihmetellyt jos se ei olis tehnyt sitä. Otettiin vähän kuvia ja käytiin ihan huipulla katsomassa niitä kolmea huvipuistolaitetta. Mua huimas jo siinä vaiheessa... katsoa ihan huipulta alas........ voi elämä oli järkky tunne. Ihan huipulla oli samanlainen "raketti" mikä löytyy vissiin molemmista Lintsiltä ja Särkkiksestä. Istutaan tornin juurella ja sit se laite heittää kauheeta vauhtia ylös, en mä osaa selittää. Sit keinulauta tyyppinen laite, joka meni huipun ulkopuolelle. Siis yli reunan... Eli siis oikeesti roikuttiin ei-minkään päällä. Sit kolmas oli karuselli tyyppinen juttu joka veti kans yli reunan, istuttiin ja sit se rupes kallistamaan istuimia kasvot alaspäin. Meitä hirvitti jo siinä vaiheessa. Tai mua ainakin. Mut olin päättänyt tehdä ne niin ei auttanut.
Ihmeteltiin aikamme ja päätettiin sit lähteä metsästämään ruokaa. Kello oli varmaan yks tai jotain yöllä ja ajettiin pitkin Las Vegas Boulevardia. Parkkeerattiin ja käveltiin ja etittiin avointa paikkaa. Lopulta löydettiin yks suht normaali paikka ja syötiin "aamupalat". Alko olemaan energiat lopussa joten lähettiin sit vaan hotellille nukkumaan.
Aamulla lähettiin ajamaan 35 mailin päähän Hooverin padolle. Maisemat oli kyllä todella upeat. Nevadan autiomaat ja punaiset kalliot ja kaikkea. Mietittiin, että kuinkakohan paljon mafia on sinne dumpannut yhteensä. Ei sitä voi sanoin kuvailla. Taas sellanen paikka josta on vaan nähny leffoja ja kuvia. Meillä oli hauskaa. Otettiin paljon kuvia toisistamme ja ryhmäkuvia ja kaikkea. Oli ihmeellisen lämmin. Oltiin nähty kyltti helikopteriajelusta padolle, olis maksanu jotain 25 - 55 dollaria, mut oli niin tuulista, ettei ne lentänyt ollenkaan. Ei mitenkään ihmeellisesti jäänyt harmittamaan.
En enää edes muista missä järjestyksessä kaikki tapahtui. Sillon perjantaina hooverin padon reissun jälkeen käytiin kuitenkin syömässä Excaliburissa mutta kukaan meistä ei oikein saanut syötyä, kun jännitettiin hyppäämistä niin paljon. Minä ja Deb oltiin päätetty hypätä Kristianin ja Pedron kanssa. 250 metriä tai jotain sitä luokkaa.. Vieläkin huimaa. Kierreltiin se päivä kasinoilla ja tehtiin jotain epämääräistä. Käytiin katsomassa Mandalay Bayssä minkälainen se teatteri oli. Oltiin menossa lauantaina katsomaan Leijonakuningasta broadwayllä. Käytiin noukkimassa Aimeen 2 vaihtarikaveria meidän mukaan. Se oli sopinut tapaavansa ne. Kevin on Ruotsista ja se tyttö oli suomenruotsalainen ja asui Helsingissä. Oli aika yllätys mulle. Puhuttiin sit jonkun verran suomea siinä. Deb ei sanonut mulle mitään. Lähdettiin sit Stratospherelle ostarille koko porukalla. Me oltiin varattu puoli ysiksi hyppäysaika, joten haluttiin olla ajoissa ja käydä huoneessa ja muuta ennen sitä. Aimee lähti kavereittensa kanssa käymään huipulla ja minä, Deb, Pedro ja Kristian jäätiin ostarille hamuilemaan ja kuljeskelemaan. Jotkut hullut uskalsi syödä. Mä en xD Jostain syystä. Otettiin ihan häröjä kuvia, sekoiltiin ihan täysillä, käytiin muutamassa kaupassa nuuskimassa hajuvesiä ym. Oli vähän ylikierroksinen olo jännityksestä.Viimein sit mentiin siihen hyppykeskukseen ja ilmottauduttiin. Jonkin ajan kuluttua saatiin ruveta pukemaan niitä loistoja pukuja ja valjaat päälle. Mua jotenkin rauhotti se miten kireelle ne valjaat tuli. Lopulta hissillä ylös ja jännittämään. Mä olin kolmanneks viimenen. Meillä oli ihan kiva yleisö. Mä pidin katseen tiukasti rakennuksen sisäpuolella. Tiesin et jos kattoisin siinä vaiheessa alas, mä en hyppäis ollenkaan. VIHDOIN mun vuoro tuli mennä sinne lasikoppiin jossa kaks ihan huippu tyyppiä teki viimeset tarkistukset et kengät pysy jaloissa ja valjaat oli tarpeeks tiukalla. Ne siellä kuunteli omaa musiikkiaan läppäriltä ja jutteli mukavia. Ne otti yhen kuvan siinä sisällä ja sit laitto mut kiinni ekaan vaijeriin, ettei tapahtuis mitään kamalaa kun mentäis ulos viimein. Liukuovet auki ja askel ulos mustaan tuuleen ja valomereen. Käännös ympäri ja toinen kuva. Sit piti pyöriä jotakin kun se toinen tyyppi kiinnitti sen varsinaisen vaijerin mun lapaluiden väliin valjaisiin ja poisti sen varavaijerin. Sit se pyysi mua ottamaan kiinni molemmilla käsillä niistä kaiteista mun molemmilla puolin ja astumaan reunalle varpaat sen reunan yli. En muista otinko katoinko mä sen koko ajan sinne kaukasuuteen kaupungin rajoille. Se mies sano et se laskee kolmeen ja sit mä hyppään. Mä kysyin vielä hihitellen et onko se ihan varma. Jotenkin eksoottinen fiilis. Se laski kolmeen ja mä odotin vähän aikaa, suljin silmäni ja hyppäsin ja avasin silmäni. Jotenkin tavan takia mä kiljuin sen 20 metriä ennen kun vaan lopetin, käänsin itteni kameraan päin ja ihailin sitä pientä mustaa ruutua joka oli suoraan mun alapuolella. Sitä tunnetta on ihan mahdoton kuvailla sanoin. Ei mua enää siinä vaiheessa pelottanut. Ne valjaat oli tiukat ja vaijerit ohjas mua.
... Jatkuu seuraavassa osassa eli kirjottaja menee nyt nukkumaan ja julkaisee pienen osan muistoistaan.
Rakkaudella Sanna
