You'll be in my heart
Uusi kappale. Uusi luku. Uusi päivä.
Viikonloppu oli vähän mielenkiinoinen. Ei niin hyvä. Jotenkin vähän kaiken kärjistymä. Päätin etten kirjota viikonlopun aikana ettei tuu mitään turhia vääristymiä. Ei asiat nyt niin huonosti ole.
Sunnuntaina oli Brianin isän syntymäpäiväillallinen. Mentiin taas Denisen ja Tonyn (tai papan ja kennen luo). Ruoka oli taas ihan mielettömän hyvää. Paahtopaistia ja perunoita ja jälkkäriks banaania vanilijajäätelön kanssa ja mansikka- ja ananashilloa ja vaahtokarkkikastiketta ja pähkinöitä ja voi nam.. ihan mielettömään hyvää.
Maanantai oli ihan suht normaali päivä. Kamalan jännittynyt olo. Cheerleading try out viikko alko.. Jenni oli ihan mielettömän hermostunut ja kaikkea kans. Vielä pahemmin kun minä.. Harvinaista. En edes muista, mitä tein eilen.. Normaalisti koulua.
Cheerleading alko koulun jälkeen. Meidän raskaana oleva lentisvalmentaja, kuoronjohtaja hoitaa myös noi jutut. Alotettiin harjottelemalla tanssia, joka esitettäis meidän koe-esiintymisessä. Se on tosi nopea, ei mitenkään erityisen monimutkanen mut monipuolinen. Hauska. Paikat on ollut tänään ihan mielettömän kipeänä. Jalat ja kädet ja keskivartalo. Namu fiilis. Kun tietää mistä johtuu. Tänään harjoteltiin sit vähän lisää sitä ja potku ja pari hyppyä. Ne hypyt kaikkea muuta kun onnistuu. Harjoteltiin kotona Jennin kanssa sit melkein yheksään asti sitä tanssikuviota ja ehkä vihdoin ja viimein saatiin se kasaan. Ja kolmen tunnin harjottelu tosiaan tuntuu.. En kyllä usko et mun cheepparin ura kauheen pitkälle siitä jatku. Aika hyviä huhuja liikkunut, ettei tää valmentaja ota vaihtareita. Saa nähdä.
Huomenna on urapäivä. Ihmisiä tulee eri aloilta selittämään koululle ja me saatiin valita millon ja ketä halutaan mennä kuuntelemaan. En edes muista mitä mulla on.. Poliisista asianajajaan ja apteekkariin ja journalistiin. Ihan jännä päivä tulossa. Torstaina sit lähenkin jo kolmelta Debin matkaan koko viikonlopuksi ^^ En millään malta odottaa!! Saan Aspenilta lainaks laukun, kun toi mun matkis on vähän turhan iso ;D
Tänään satoi ensimmäisen kerran lunta oikein kunnolla! Maa on valkoisena vaikka lumi olikin aika räntää. Huomenna on pääkallokeli jos pakastaa. Madison on ollut kipeänä, mutta oli kuitenkin tänään ulkona leikkimässä kun tultiin kotiin. Ihanan näköistä kun valkoista joka puolella ja ilta pimenee ja lunta sataa. Edes vuoret ei ollut näkyvissä tänään. Oli ihan mielettömän outoa kun joka puolella näkyi vaan valkoista.
Sammakosta kuviosahaan. Rakastuin Humisevaan Harjuun. Heathcliff on ihan kamala, mut jotenkin silti vaan pakko jatkaa lukemista. Oon jo varmaan 3 kappaletta edellä seuraavasta koealueesta.
TÄä on nyt tällästä flowta. Kello on ihan liikaa. Nenä tukossa. Enkä osaa käyttää picasaa. Miten mä saan jaettua kaikki albumit kerralla?
En voi uskoa, että missaan Harry Potterin ensi-illan! Pyysin tosin yhtä tuttua jos se haluis lähteä kattomaan sitä ens viikolla. Ens viikolla on muuten 2 päivää koulua kun kiitospäivän loma alkaa tiistaina koulun jläkeen! Hiihi ^^ En tiedä vielä mitä meinaan tehdä. Jotakin yhdessä perheen kanssa. SYödään.. Pelataan.. Vähän niin kun meillä jouluna oikeastaan. Tulee jännää.
Mun tukkeutunut nenä ja rikkinäiset huulet aiheuttaa nyt liikaa häiriötä. Ehkä pitäs mennä pakkaamaan ja nukkumaan.
Hyvää Huomenta Suomi, Hyvää Yötä USA.
Rakkaudella, Sanna
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
perjantai 12. marraskuuta 2010
American honey
American honey
Just pääsin koulusta kotiin.
Vähän parempi olo on onneks nyt, vaikka nenä valuu kun seula. Aamulla en ollut kyllä ihan varma että aionko oksentaa vai en.
Unohdan koko ajan, että pitää tänään mennä vielä takasin koululle tapaamiseen. Sain tänään laitettua kansioon mun CV:n jotka piti tehä enkun tunnilla pari viikkoa sitten ja mun todistuksen ja opettajien kommentit. Oli tosi kiva lukea positiivista palautetta. Ja valehtelin eilen vähän, mulla olikin kolme A:ta ja kolme A+:aa. Enkun opettaja oli kirjottanut, että mulla menee tosi hyvin ja että on kiva kun mä oon sillä luokalla ja tunneilla. Yhteiskuntaopin ope oli laittanut että mulla menee vahvasti. Matikan ope oli kommentoinut, että sen mielestä mun pitäis olla ylemmillä kursseilla, mutta että on mennyt tosi hyvin.. Niih, no ne anto mun valita niin miks pitäis valita sellasia uudestaan joissa tod näk saisin hylätyn.. taas.. ja multa kiellettäis treenaus siksi aikaa kunnes saan sen korotettua. Naurettavaa xD mut joo, onhan pitkän matikan ekat ja yläasteen jutut vähän helppoja. Bilsan ope oli kirjottanut kans et hyvin menee ja kaikki tehtävät palautettu.
Koko päivän ollu kauhee ikävä fiilis päästä takasin meidän yläasteen köksän tunneille. En tiedä miks. Huomasin vaan bilsan tunnilla, et ajatukset on jossain ihan muualla.
Bilsan tunnilla sain kuulla et huomenna on eka osa kokeesta ja maanantaina sit toinen osa siitä. En oo kauheen huolissani, koko alkuvuosi on ollut oikeestaan pelkkää kertausta bilsan solu ja perinnöllisyys -kurssilta, mut pakko kyllä tänään kertailla. Vaikka osaankin varmaan selittää vielä jotakin suomeks, niin en vieläkään pysty samalla tavalla jäsentämään niitä juttuja englanniks.
Huomenna on ihanan lyhyt päivä taas onneks edessä. Meen koulun jälkeen kattomaan Sleepy Hollow koulunteatteriesityksen "pääsykokeita", auditions.. en nyt saa päähäni oikeeta sanaa.. Hyvin todennäkösesti en hae mitään roolia, mut haluan nähdä mitä siellä tapahtuu. Ihan erilaista kun kotona. Viikonloppuna Missoulaan!!! Ihanaa!
Viikonloppuna pitää kyllä tehdä töitä. Maanantaina alotetaan esseetä Iliaan Odysseuksesta, joka luettiin ekan jakson aikana. Ajattelin alottaa vähän etukäteen, et ehin saada sen valmiiks ennen torstaita. Sit maanantaina on vocab testi enkusta, se bilsan koe, sit pitää saada yhteiskuntaopin esitelmä valmiiks. Ketuttaa kun mulla on ehkä 4 sivua kirjasta jäljellä tiivistettävää siihen esitelmään. Haluan päästä siitä eroon. Sit sitä mun Suomi-esitelmää haluan saada eteenpäin. Sit pitää lukea kaks ekaa kappaletta Humisevasta Harjusta. Äiti just lähetti mulle sen mun suomenkielisen painoksen ja nyt sit alotettiin lukemaan sitä enkun tunneilla. Voin lukea niitä rinnakkain, saattais helpottaa vähän ymmärrystä.
Olin innoissani tänään NAS tunnilla, kun pääsin jatkamaan mun drumstickiä.. Mä en millään haluis ruveta kääntämään tota sanaa.. Kun se ei millään ole rumpukapula.. eikä tikku.. se on rumpukapula jossa on kahva ja se osa jolla lyödään rumpua. Ja huomenna harjotellaan taas rummutusta.. Varmaan alotetaan uus kappale. Pitää ottaa kamera mukaan, tai kännykkä tai joku jolla voin nauhottaa ne ja ottaa talteen etten unohtais niitä.
Kuorossa alotettiin tänään taas uusia kappaleita. Hengellisiä, joulukonserttia varten tai jotain. Tykkään oikeesti kyllä olla koulun kuorossa. Meitä ei oo mitenkään kauhee määrä, mut kyllä tästä vielä.
Unohdin eiliseen tekstiin kirjottaa, että oltiin Aspenin ja Brianin kaveriporukalla juoksemassa 3 mailin Kurpitsa juoksu Missoulassa. Oli aika viilee päivä, mut aurinko paisto ja aivan mielettömän upeet näkymät siinä golfkentän ympäristössä. Mauro Italiasta ja Rune Tanskasta oli ihan ekojen joukossa sarjassaan, ne muutenkin oli koulun maastojuoksujoukkueessa. Mä en edes kattonu mun aikaa, mut oli tosi kivaa ja jaksoin hölkätä sen melkein kokonaan.
Sain tänään vihdoin aikaiseksi ottaa selville siitä picasan kuva-albumista. Yritän latailla kuvia mahd pian sinne. Varmaan samoja kun facebookiinkin, mut niille jotka ei oo facebookissa.
Just pääsin koulusta kotiin.
Vähän parempi olo on onneks nyt, vaikka nenä valuu kun seula. Aamulla en ollut kyllä ihan varma että aionko oksentaa vai en.
Unohdan koko ajan, että pitää tänään mennä vielä takasin koululle tapaamiseen. Sain tänään laitettua kansioon mun CV:n jotka piti tehä enkun tunnilla pari viikkoa sitten ja mun todistuksen ja opettajien kommentit. Oli tosi kiva lukea positiivista palautetta. Ja valehtelin eilen vähän, mulla olikin kolme A:ta ja kolme A+:aa. Enkun opettaja oli kirjottanut, että mulla menee tosi hyvin ja että on kiva kun mä oon sillä luokalla ja tunneilla. Yhteiskuntaopin ope oli laittanut että mulla menee vahvasti. Matikan ope oli kommentoinut, että sen mielestä mun pitäis olla ylemmillä kursseilla, mutta että on mennyt tosi hyvin.. Niih, no ne anto mun valita niin miks pitäis valita sellasia uudestaan joissa tod näk saisin hylätyn.. taas.. ja multa kiellettäis treenaus siksi aikaa kunnes saan sen korotettua. Naurettavaa xD mut joo, onhan pitkän matikan ekat ja yläasteen jutut vähän helppoja. Bilsan ope oli kirjottanut kans et hyvin menee ja kaikki tehtävät palautettu.
Koko päivän ollu kauhee ikävä fiilis päästä takasin meidän yläasteen köksän tunneille. En tiedä miks. Huomasin vaan bilsan tunnilla, et ajatukset on jossain ihan muualla.
Bilsan tunnilla sain kuulla et huomenna on eka osa kokeesta ja maanantaina sit toinen osa siitä. En oo kauheen huolissani, koko alkuvuosi on ollut oikeestaan pelkkää kertausta bilsan solu ja perinnöllisyys -kurssilta, mut pakko kyllä tänään kertailla. Vaikka osaankin varmaan selittää vielä jotakin suomeks, niin en vieläkään pysty samalla tavalla jäsentämään niitä juttuja englanniks.
Huomenna on ihanan lyhyt päivä taas onneks edessä. Meen koulun jälkeen kattomaan Sleepy Hollow koulunteatteriesityksen "pääsykokeita", auditions.. en nyt saa päähäni oikeeta sanaa.. Hyvin todennäkösesti en hae mitään roolia, mut haluan nähdä mitä siellä tapahtuu. Ihan erilaista kun kotona. Viikonloppuna Missoulaan!!! Ihanaa!
Viikonloppuna pitää kyllä tehdä töitä. Maanantaina alotetaan esseetä Iliaan Odysseuksesta, joka luettiin ekan jakson aikana. Ajattelin alottaa vähän etukäteen, et ehin saada sen valmiiks ennen torstaita. Sit maanantaina on vocab testi enkusta, se bilsan koe, sit pitää saada yhteiskuntaopin esitelmä valmiiks. Ketuttaa kun mulla on ehkä 4 sivua kirjasta jäljellä tiivistettävää siihen esitelmään. Haluan päästä siitä eroon. Sit sitä mun Suomi-esitelmää haluan saada eteenpäin. Sit pitää lukea kaks ekaa kappaletta Humisevasta Harjusta. Äiti just lähetti mulle sen mun suomenkielisen painoksen ja nyt sit alotettiin lukemaan sitä enkun tunneilla. Voin lukea niitä rinnakkain, saattais helpottaa vähän ymmärrystä.
Olin innoissani tänään NAS tunnilla, kun pääsin jatkamaan mun drumstickiä.. Mä en millään haluis ruveta kääntämään tota sanaa.. Kun se ei millään ole rumpukapula.. eikä tikku.. se on rumpukapula jossa on kahva ja se osa jolla lyödään rumpua. Ja huomenna harjotellaan taas rummutusta.. Varmaan alotetaan uus kappale. Pitää ottaa kamera mukaan, tai kännykkä tai joku jolla voin nauhottaa ne ja ottaa talteen etten unohtais niitä.
Kuorossa alotettiin tänään taas uusia kappaleita. Hengellisiä, joulukonserttia varten tai jotain. Tykkään oikeesti kyllä olla koulun kuorossa. Meitä ei oo mitenkään kauhee määrä, mut kyllä tästä vielä.
Unohdin eiliseen tekstiin kirjottaa, että oltiin Aspenin ja Brianin kaveriporukalla juoksemassa 3 mailin Kurpitsa juoksu Missoulassa. Oli aika viilee päivä, mut aurinko paisto ja aivan mielettömän upeet näkymät siinä golfkentän ympäristössä. Mauro Italiasta ja Rune Tanskasta oli ihan ekojen joukossa sarjassaan, ne muutenkin oli koulun maastojuoksujoukkueessa. Mä en edes kattonu mun aikaa, mut oli tosi kivaa ja jaksoin hölkätä sen melkein kokonaan.
Sain tänään vihdoin aikaiseksi ottaa selville siitä picasan kuva-albumista. Yritän latailla kuvia mahd pian sinne. Varmaan samoja kun facebookiinkin, mut niille jotka ei oo facebookissa.
torstai 11. marraskuuta 2010
Saavuttaa
Almost there - Princess and the Frog
Hei! Vihdoin ja viimein sain otettua itseäni niskasta kiinni ja näpättyä blogi sivun auki kirjoittamista varten.
Katsoin, että taitaa olla tasan kuukausi siitä, kun viimeksi kirjoitin. Toosi paljon on taas tapahtunut, ihania asioita ja raivostuttavia juttuja ja juttuja joihin pitää vaan sopeutua ja kestää. Sitähän varten täällä ollaan..
Tämä aamu alkoi ihan hyvin. Oon ollut nyt muutamana päivänä vähän flunssanen. Viime viikonloppu meni melkein nukkuessa flunssan takia. Mä alotin päivän tosi amerikkalaiseen tapaan maapähkinä-mansikkahillo paahtiksella, mut jäin puoliväliin. Aspen: "Welcome American stomachflu!! hahah!" Päätin jäädä kotiin. Aspen soitti koululle, et oon pois tän päivän. Nukuin tänään varmaan 4 tuntia yhteensä ja katoin Pikku Naisia -leffan, jonka lainasin koulun kirjastosta viime viikolla. Olo on onneks jo vähän parempi, nenä vuotaa, mut muuten ihan ok. En kuitenkaan skipannut hierojaa neljältä. Aspen tekee enchilladoja parhaillaan.. Tuoksuu tosi hyvältä.
Se hieroja on muuten ihan parhaasta päästä. Lämpökiviä ja tuoksuöljyjä ja lämpöriisipusseja.. Seuraava on kuukauden päästä. En malta odottaa.
Huomenna on "vanhempien" ilta koululla. Jennillä on se kuudelta ja mulla puoli seittemältä. Tavataan siis Aspenin, luokanvalvojan ja rehtorin kanssa. Mun pitää esitellä mun jaksotodistus ja mikä on ollut vaikeeta ja mikä helppoa ja numerot ja kertoa mun tulevaisuudensuunnitelmista ja mitä aion tehdä senioriprojektina. Virallisesti mun ei tarvi tehdä senioriprojektia, koska mun ei anneta valmistua, mutta mun pitää tehdä esitelmätaulut Suomesta, joten kerron vähän mun edistymisestä. Ja Veteraanien päivä on huomenna kans. Koulu loppuu onneks jo 14.15.
Ihan välikommenttina, on ihan mielettömän vaikeeta saada tekstiä aikaan sujuvasti. 16 viikkoa ja 3 päivää siitä kun lähdin, ja 14 viikkoa siitä kun oikeesti oikeesti puhuin suomea enemmän. Oon puhunut suomea kerran täällä olon aikana. Niin siis Anssi. Anssi opiskeli Kauhavalla. Asuu täällä, ihan koulun lähellä ja Anssin anoppi on mun osittainen Native American Studies rummutusopettaja. Melkein kaikilla vaihtareilla täällä on joku samasta maasta, joten oli aika ihana utopistinen fiilis, kun kuuli oikeesti suomea. Kaikki tuntee kaikki. Oli aika friikki olo, kun pysähdyttiin moikkaamaan ja sit mä sönkötin jotain suomea takaisin. Ei meinannut sujua ollenkaan. Eikä nytkään. Kirjottaminen on aika luontevaa, mut jotenkin sanoja pitää hakea huomattavasti enemmän. Aika kiva fiilis. Jännä nähdä, mitä tapahtuu.
Hmmh.. Mistäs mä sit jatkaisin. Homecoming week, spirit week.. Viikon tarkoituksena oli siis nostattaa koulun yhteishenkeä ja tietty kilpailla luokkien kesken. Koko viikon oli käynnissä kilpailuja pukeutumisessa, purkkiruokatarvike-keräys ja erilaisissa aktiviteeteissa joka päivä. Maanantai alkoi julkkishahmo päivällä, eli se luokka, jolla oli isoin osallistujaprosentti sai sen päivän pisteet ja kilpailussa työnnettiin autoa 400 metriä.. Oli ihan mielettömän hervotonta... Katsoa kun mm. 2 Lady Gagaa, Sarah Palin, Barack Obama juoksi auton perässä ja yritti työntää sitä xD Juniorit tais voittaa koko viikon.
Tiistaina oli virallinen tai pultsari päivä. Joillakin oli prom-mekot päällä ja miehillä pukuja.Kilpailuna oli "minute to win it" eli yks henkilö jokaiselta luokalta osallistu. Ekana oli teepussin "heittäminen" lippiksen lipan päälle, kun se roikku sen narun varassa, sit oli amerikkalaisen domino keksin liuttaminen poskelta suuhun ja muistaakseni viimesenä oli sit pinota 5 omenaa päällekäin torniksi.
Keskiviikkona oli lasten satuhahmo päivä. Joku oli Pinocchio ja kolme sokeaa hiirtä ja kaikkea hauskaa. Kilpailuna oli luokka köydenveto ja sit vaihtarit vastaan opettajat. Me voitettiin, mut musta vähän tuntuu, et kaikki opettajat ei ollu ihan täydellä mukana.
Torstai oli supersankari tai superpahis päivä. Koulusta löyty muutama Hulk, Supernaisia ja Supermiehiä.. Pelattiin polttopalloa.. Junnut tais voittaa, en oo ihan varma. Torstaina oli myös lentiksen homecoming pelit. Me hävittiin vähällä, mut molemmat Junior Varsity ja Varsity voitti.
Perjantaina oli sini-valkonen päivä. Shannon, yksi seniori ja pelas kans C-joukkueessa maalas mulle Suomen lipun poskeen, kun pyysin. Perjantaina oli sit sketsien vuoro, niitten piti jotenkin liittyä homecoming viikkoon. Oli aivan mielettömän hauskoja juttuja, kuvasin kameralla kaikki. Yritän saada niitä tänne ehkä joku päivä, jos onnistuis. Oltiin koko viikko rakennettu "lavaa" auton peräkärryn päälle. Meillä oli musta hieno idea. Me pelattiin Big Fork Blue Hawk -joukkuetta vastaan ja meidän lava oli niin kun ravintola: mustavalkoruudullinen lattia, pöytä ja tuolit ja pari sellasta mainos taulua "illan erikoinen: deep fried Blue Hawk" ja sit tehtiin se paistopannujuttu ja broilerinkoipi kanaverkosta ja maalattiin. Laitan kuvia heti kun saan aikaseks, oli hienoa. Jokainen luokka teki siis omansa.
Perjantaina puolenpäivän aikaan poltettiin roviolla paperikuva Big Forkin pelaajasta ja lähettiin sit "paraatiin". Lentopallo ja jalkapallo joukkueet ajo paloautojen päällä. Oli aika jännää ja sit muut ajo jä käveli omien lavojen kanssa. Ajettiin ympäri kaupunkia ja varmaan puolet asukkaista oli seuraamassa. Oli hieno kokemus.
Lauantaina päästiin Jennin kanssa meidän ensimmäiseen oikeeseen jalkapallo peliin! Oli onneks upee ilma, tosi lämmintä, mä taisin jopa ruskettua. Sain mun syntymäpäivänä lahjaks Papalta ja Kennelta ja muulta perheeltä Montana Grizz paidan ja Jenni sai kans sit samalla. Ne päälle ja eikun menoks. Käytiin ekana yliopistolla kirjakaupassa ja ostettiin Jennin kanssa Montana Grizz paidat ja kierreltiin yliopistoalueella. Koko kenttäkatsomo mikä lie areena oli ihan täynnä, about 26 000 ihmistä. Syötiin Pizza Hutin mini pizzat. Muutama laskuvarjohyppääjä laskeutu keskelle kenttää ja cheerleadereita ja yliopiston orkesteri soitti kaikkea mm. Pirates of the Caribbeania. Oli tosi hienoa. Pelistä mulla onkin jo kuvia facebookissa.
Mitäs sitten... Amerikkalainen uimahallikin tuli kokeiltua. En varsinaisesti halua uudestaan. Kylpylä ehkä tai jotain, mutta ei perus uimahallia kiitos. Yäk. Suihkussa käytiin pienissä pukukopeissa ja uimassa sai olla farkuissa.. Vähän erilaista, mutta joo.
Lentopallo on nyt oikeesti ohi. On ollut jo pari viikkoa. Aika haikeeta oikeesti. Ollut ikävä pelaamista ja harjottelua. Tosi moni on sanonut, että kehityin ihan mielettömästi sen parin kuukauden aikana ja kyllä mäkin huomasin sen. Harjottelu oli kivaa, vaikka joka pelin jälkeen tehtiinkin "make-up"-kuntojutut. Eli juostiin ja hypittiin ja tehtiin kaikkea sen verran kun missattiin syöttöjä ja annettiin pallon vaan pudota.
Hävittiin yks peli niin järjettömän naurettavasti ettei paremmasta väliä. Meillä oli tosi hyvä johto ja oltais voitettu, jos valmentaja ei olis laittanu meitä kaikkia neljää vaihtaria kentälle samaan aikaan. Edes ne kaks muuta ei vois pelastaa sitä kaaosta. Hävittiin yhellä tai kahdella pisteellä koko ottelu. Naurettavaa. Mut kiva juttu oli, et pohjalta pääsee ylöspäin vaan tosi nopeesti. Sain vihdoin alotussyötön verkon yli, jaksan hölkätä 3 mailia, about 5 kilometriä, saan mun passaukset about sinne mihin haluan, ja loukkasin vaan mun peukalon koko kauden aikana. Ja vihdoin ja viimein saatiin meidän joukkuevalokuvatkin. Ihana muisto.
Kyllä me voitettiinkin. Varsinkin viimenen peli oli upea. Meidän Seniori ilta eli kaikki seniori pelaajat esiteltiin. Voitettiin Thompson Falls kolmessa pelissä. Oli ihan mieletöntä, varsinkin kun hävittiin meidän eka ottelu niitä vastaan. C-joukkue pelas tosi hyvin. Aspen ja Brian ja Brianin vanhemmat ja sisko ja Aspenin isä oli kattomassa. Sain auringonkukkia ja 2 ruusua ja heliumpallon ja pienen bullgdog pehmolelun koko perheeltä, kun vaihtarit ei saanut mitään joukkuelahjana. Ja edellisenä päivänä tehtiin joukkueen kanssa 4 mailin hölkkä/juoksu/kävelylenkki.
Debbie, mun ja Jennin aluevalvoja on pitänyt yhteyttä tosi hyvin. Oon ollu tosi tyytyväinen siitä. Deb on ihana persoona. Tosi uskonnollinen, muttei tee siitä suurta numeroa, mutta missä ikinä ollaankaan yhteisellä illallisella niin rukoillaan yhdessä ym. Debillä on kolme lasta, Jack, Hannah ja Josh. Ollaan oltu Debin luona muutaman kerran yökylässä ja katottu leffoja aamuyöhön. On ollut tosi hauskaa. Ja saatiin ratsastaa Jackin hevosella. Lähen ens viikon torstaina Debin ja kolmen muun vaihtarin kanssa Las Vegasiin. Jenni ja Dani, meidän saksalaiset ei lähde. Mun lisäks saksalainen tyttö Aimee, brazilialainen Pedro ja tanskalainen Kristian lähtee. Vietetään kaks päivää Vegasissa. Ja kuulin että hotellissa on SAUNA!!! En malta odottaa. Lisäks on tiedossa Leijonakuningas teatteriesitys broadwayllä ja joku näyttely ja sit huvipuisto pilvenpiirtäjän päällä........ En malta odottaa oikeasti.
Lähes joka sunnuntai käydään syömässä Brianin vanhempien luona. Sinne tulee koko perhe ja on aina kiva nähdä kaikkia. Muutama viikko sitten vaihdettiin joululahjalistoja. Piti tehdä siis joululahja lista ja sit summissa arvottiin toisillemme listat. Mun listalla oli Salish sanakirja, Grizz/Montana kollarihousut, perhekuva, kalenteri ym.. Ei mitään erityistä, mutta ihana ajatus.
Halloween oli aika hauska kokemus ja päädyin lopputulokseen, että se on ihan niinkuin meidän pääsiäinen noitien ja karkin keruun kanssa. Muutamat talot oli oikeesti käyttäny aikaa, rahaa ja vaivaa talon koristeluun. Lapsilla oli hienoja ja hyviä pukuja. Halloween perjantaina Aaron (yks kaveri koulusta) ja Dani tuli tänne ja syötiin pizzaa ja tehtiin Aspenin kanssa halloween herkkuja. Tehtiin Aaronin kanssa karamelliomenoita ja Dani ja Jenni teki jotain riisimurovaahtokarkkijuttua ja Aspen teki karamellipopcornia. Katottiin Sweeney Todd ja taisin olla ainoita joka oikeesti tykkäs siitä. Mut oli ihan kivaa.
Viime perjantaina olin kattomassa varsityn lentispeliä parin tunnin päässä Superiorissa yhen Courtneyn, sen vanhempien ja siskon kanssa. Me voitettiin ottelu kolmssa pelissä. Lauantaina Dani tuli tänne ja pelattiin illalla rumy cubea yhdessä. Oli kivaa. Kaikki varotteli kiitospäivästä ja joulusta, kun pelataan koko perheen voimin.
Maanantaina lähettiin meidän intiaanihistorian luokan kanssa Helenaan. Helena on siis Montanan pääkaupunki. Yks koulun opettaja valittiin vuoden historian opettajaksi ja lähettiin taustatueksi. Me esitettiin kaks intiaanilaulua, laulettiin ja rummutettiin. Siellä oli Montanan kuvernööri ja jotain muita tärkeitä ihmisiä. Meillä oli kivaa. Meidän esitys ei ollut ihan fiasko. Flag Song ei ollut ihan niin hyvä, mut Honor Song meni sit paremmin, mikä oli ihme, kun oltiin harjoteltu sitä paljon vähemmän. Sen jälkeen mentiin syömään toistaalta yhteen aivan järkyttävään paikkaan. Ravintolassa oli pelkästään chiliä ja tamalea, eli papulihasoppaa ja tamale on jotain makaronilihapaistosta. Jälkiruoka oli taivaallista. Kurpitsapiirakkajäätelöä ja sit kävin ostamassa törkeän ison karamelliompun joka oli kuorrutettu pähkinöillä. Sit saatiin valita rehtorin piikkiin vähän suklaata sieltä. Siellä oli mielettömästi kaikkia käsintehtyjä suklaajuttuja. YumYum :P
On ollutihan mielettömän hauskaa NAS tunneilla. Ollaan luettu ja käyty läpi yks kirja joka kertoo Salish -kansan ja tän alueen historiasta. Eilen alotettiin tekemään meidän omia rumpu"kapuloita". Harmitti kun piti olla tää päivä pois.
Ensimmäinen enkun koe on ohi.. sain 250/260 pisteestä. TUntu ihan yli helpolta ja oon tosi tyytyväinen. Kävin tänään kattomassa todistusta ekan jakson jälkeen. Kaks A:ta ja kolme A+: aa. Pian on tiedossa bilsan koe. Se on oikeestaan ollut bilsan kakkoskurssin kertausta kokonaan.. Jännää. Vaan englanniksi.
Huh. Paljon tekstiä.
Kotona menee ihan hyvin. Ei oo ollut mitään isoja ristiriitoja Aspenin ja Brianin kanssa. Aspenin kanssa ollaan kuljettu joka kuukausi skräppäyskerhossa. Pestään omat pyykit ja pidetään huoneet about siistinä ja autetaan kotitöissä aina välillä.
Mun puhelin toimii loistavasti, mut mun sim kortti on ihan... surkea. Mennään viikonloppuna käymään Missoulassa ja ostan jonkun halvan puhelimen ja prepaidin. Kaikki on jo valmiiks katottuna. Viimeks tarjolla oli vaan 80dollarin puhelin..
Nenä tosi tukossa ja vuotaa. Taitaa olla duactin paikka tänä iltana. Katotaan Country Music Awardia parhaillaan. Hyviä laulajia ja hyviä kappaileita. Ja just tuli mainos uudesta Narnian tarinoitten leffa mainos!! Ihan pakko nähdä se!
Jos riittäis tältä erää? Täällä menee hyvin. Koti-ikävä on, ei voi kieltää. Päivä kerrallaan. About 214 päivää jäljellä. Ja muuten halloween kortit tulee aika tosi paljon myöhässä.
Hei! Vihdoin ja viimein sain otettua itseäni niskasta kiinni ja näpättyä blogi sivun auki kirjoittamista varten.
Katsoin, että taitaa olla tasan kuukausi siitä, kun viimeksi kirjoitin. Toosi paljon on taas tapahtunut, ihania asioita ja raivostuttavia juttuja ja juttuja joihin pitää vaan sopeutua ja kestää. Sitähän varten täällä ollaan..
Tämä aamu alkoi ihan hyvin. Oon ollut nyt muutamana päivänä vähän flunssanen. Viime viikonloppu meni melkein nukkuessa flunssan takia. Mä alotin päivän tosi amerikkalaiseen tapaan maapähkinä-mansikkahillo paahtiksella, mut jäin puoliväliin. Aspen: "Welcome American stomachflu!! hahah!" Päätin jäädä kotiin. Aspen soitti koululle, et oon pois tän päivän. Nukuin tänään varmaan 4 tuntia yhteensä ja katoin Pikku Naisia -leffan, jonka lainasin koulun kirjastosta viime viikolla. Olo on onneks jo vähän parempi, nenä vuotaa, mut muuten ihan ok. En kuitenkaan skipannut hierojaa neljältä. Aspen tekee enchilladoja parhaillaan.. Tuoksuu tosi hyvältä.
Se hieroja on muuten ihan parhaasta päästä. Lämpökiviä ja tuoksuöljyjä ja lämpöriisipusseja.. Seuraava on kuukauden päästä. En malta odottaa.
Huomenna on "vanhempien" ilta koululla. Jennillä on se kuudelta ja mulla puoli seittemältä. Tavataan siis Aspenin, luokanvalvojan ja rehtorin kanssa. Mun pitää esitellä mun jaksotodistus ja mikä on ollut vaikeeta ja mikä helppoa ja numerot ja kertoa mun tulevaisuudensuunnitelmista ja mitä aion tehdä senioriprojektina. Virallisesti mun ei tarvi tehdä senioriprojektia, koska mun ei anneta valmistua, mutta mun pitää tehdä esitelmätaulut Suomesta, joten kerron vähän mun edistymisestä. Ja Veteraanien päivä on huomenna kans. Koulu loppuu onneks jo 14.15.
Ihan välikommenttina, on ihan mielettömän vaikeeta saada tekstiä aikaan sujuvasti. 16 viikkoa ja 3 päivää siitä kun lähdin, ja 14 viikkoa siitä kun oikeesti oikeesti puhuin suomea enemmän. Oon puhunut suomea kerran täällä olon aikana. Niin siis Anssi. Anssi opiskeli Kauhavalla. Asuu täällä, ihan koulun lähellä ja Anssin anoppi on mun osittainen Native American Studies rummutusopettaja. Melkein kaikilla vaihtareilla täällä on joku samasta maasta, joten oli aika ihana utopistinen fiilis, kun kuuli oikeesti suomea. Kaikki tuntee kaikki. Oli aika friikki olo, kun pysähdyttiin moikkaamaan ja sit mä sönkötin jotain suomea takaisin. Ei meinannut sujua ollenkaan. Eikä nytkään. Kirjottaminen on aika luontevaa, mut jotenkin sanoja pitää hakea huomattavasti enemmän. Aika kiva fiilis. Jännä nähdä, mitä tapahtuu.
Hmmh.. Mistäs mä sit jatkaisin. Homecoming week, spirit week.. Viikon tarkoituksena oli siis nostattaa koulun yhteishenkeä ja tietty kilpailla luokkien kesken. Koko viikon oli käynnissä kilpailuja pukeutumisessa, purkkiruokatarvike-keräys ja erilaisissa aktiviteeteissa joka päivä. Maanantai alkoi julkkishahmo päivällä, eli se luokka, jolla oli isoin osallistujaprosentti sai sen päivän pisteet ja kilpailussa työnnettiin autoa 400 metriä.. Oli ihan mielettömän hervotonta... Katsoa kun mm. 2 Lady Gagaa, Sarah Palin, Barack Obama juoksi auton perässä ja yritti työntää sitä xD Juniorit tais voittaa koko viikon.
Tiistaina oli virallinen tai pultsari päivä. Joillakin oli prom-mekot päällä ja miehillä pukuja.Kilpailuna oli "minute to win it" eli yks henkilö jokaiselta luokalta osallistu. Ekana oli teepussin "heittäminen" lippiksen lipan päälle, kun se roikku sen narun varassa, sit oli amerikkalaisen domino keksin liuttaminen poskelta suuhun ja muistaakseni viimesenä oli sit pinota 5 omenaa päällekäin torniksi.
Keskiviikkona oli lasten satuhahmo päivä. Joku oli Pinocchio ja kolme sokeaa hiirtä ja kaikkea hauskaa. Kilpailuna oli luokka köydenveto ja sit vaihtarit vastaan opettajat. Me voitettiin, mut musta vähän tuntuu, et kaikki opettajat ei ollu ihan täydellä mukana.
Torstai oli supersankari tai superpahis päivä. Koulusta löyty muutama Hulk, Supernaisia ja Supermiehiä.. Pelattiin polttopalloa.. Junnut tais voittaa, en oo ihan varma. Torstaina oli myös lentiksen homecoming pelit. Me hävittiin vähällä, mut molemmat Junior Varsity ja Varsity voitti.
Perjantaina oli sini-valkonen päivä. Shannon, yksi seniori ja pelas kans C-joukkueessa maalas mulle Suomen lipun poskeen, kun pyysin. Perjantaina oli sit sketsien vuoro, niitten piti jotenkin liittyä homecoming viikkoon. Oli aivan mielettömän hauskoja juttuja, kuvasin kameralla kaikki. Yritän saada niitä tänne ehkä joku päivä, jos onnistuis. Oltiin koko viikko rakennettu "lavaa" auton peräkärryn päälle. Meillä oli musta hieno idea. Me pelattiin Big Fork Blue Hawk -joukkuetta vastaan ja meidän lava oli niin kun ravintola: mustavalkoruudullinen lattia, pöytä ja tuolit ja pari sellasta mainos taulua "illan erikoinen: deep fried Blue Hawk" ja sit tehtiin se paistopannujuttu ja broilerinkoipi kanaverkosta ja maalattiin. Laitan kuvia heti kun saan aikaseks, oli hienoa. Jokainen luokka teki siis omansa.
Perjantaina puolenpäivän aikaan poltettiin roviolla paperikuva Big Forkin pelaajasta ja lähettiin sit "paraatiin". Lentopallo ja jalkapallo joukkueet ajo paloautojen päällä. Oli aika jännää ja sit muut ajo jä käveli omien lavojen kanssa. Ajettiin ympäri kaupunkia ja varmaan puolet asukkaista oli seuraamassa. Oli hieno kokemus.
Lauantaina päästiin Jennin kanssa meidän ensimmäiseen oikeeseen jalkapallo peliin! Oli onneks upee ilma, tosi lämmintä, mä taisin jopa ruskettua. Sain mun syntymäpäivänä lahjaks Papalta ja Kennelta ja muulta perheeltä Montana Grizz paidan ja Jenni sai kans sit samalla. Ne päälle ja eikun menoks. Käytiin ekana yliopistolla kirjakaupassa ja ostettiin Jennin kanssa Montana Grizz paidat ja kierreltiin yliopistoalueella. Koko kenttäkatsomo mikä lie areena oli ihan täynnä, about 26 000 ihmistä. Syötiin Pizza Hutin mini pizzat. Muutama laskuvarjohyppääjä laskeutu keskelle kenttää ja cheerleadereita ja yliopiston orkesteri soitti kaikkea mm. Pirates of the Caribbeania. Oli tosi hienoa. Pelistä mulla onkin jo kuvia facebookissa.
Mitäs sitten... Amerikkalainen uimahallikin tuli kokeiltua. En varsinaisesti halua uudestaan. Kylpylä ehkä tai jotain, mutta ei perus uimahallia kiitos. Yäk. Suihkussa käytiin pienissä pukukopeissa ja uimassa sai olla farkuissa.. Vähän erilaista, mutta joo.
Lentopallo on nyt oikeesti ohi. On ollut jo pari viikkoa. Aika haikeeta oikeesti. Ollut ikävä pelaamista ja harjottelua. Tosi moni on sanonut, että kehityin ihan mielettömästi sen parin kuukauden aikana ja kyllä mäkin huomasin sen. Harjottelu oli kivaa, vaikka joka pelin jälkeen tehtiinkin "make-up"-kuntojutut. Eli juostiin ja hypittiin ja tehtiin kaikkea sen verran kun missattiin syöttöjä ja annettiin pallon vaan pudota.
Hävittiin yks peli niin järjettömän naurettavasti ettei paremmasta väliä. Meillä oli tosi hyvä johto ja oltais voitettu, jos valmentaja ei olis laittanu meitä kaikkia neljää vaihtaria kentälle samaan aikaan. Edes ne kaks muuta ei vois pelastaa sitä kaaosta. Hävittiin yhellä tai kahdella pisteellä koko ottelu. Naurettavaa. Mut kiva juttu oli, et pohjalta pääsee ylöspäin vaan tosi nopeesti. Sain vihdoin alotussyötön verkon yli, jaksan hölkätä 3 mailia, about 5 kilometriä, saan mun passaukset about sinne mihin haluan, ja loukkasin vaan mun peukalon koko kauden aikana. Ja vihdoin ja viimein saatiin meidän joukkuevalokuvatkin. Ihana muisto.
Kyllä me voitettiinkin. Varsinkin viimenen peli oli upea. Meidän Seniori ilta eli kaikki seniori pelaajat esiteltiin. Voitettiin Thompson Falls kolmessa pelissä. Oli ihan mieletöntä, varsinkin kun hävittiin meidän eka ottelu niitä vastaan. C-joukkue pelas tosi hyvin. Aspen ja Brian ja Brianin vanhemmat ja sisko ja Aspenin isä oli kattomassa. Sain auringonkukkia ja 2 ruusua ja heliumpallon ja pienen bullgdog pehmolelun koko perheeltä, kun vaihtarit ei saanut mitään joukkuelahjana. Ja edellisenä päivänä tehtiin joukkueen kanssa 4 mailin hölkkä/juoksu/kävelylenkki.
Debbie, mun ja Jennin aluevalvoja on pitänyt yhteyttä tosi hyvin. Oon ollu tosi tyytyväinen siitä. Deb on ihana persoona. Tosi uskonnollinen, muttei tee siitä suurta numeroa, mutta missä ikinä ollaankaan yhteisellä illallisella niin rukoillaan yhdessä ym. Debillä on kolme lasta, Jack, Hannah ja Josh. Ollaan oltu Debin luona muutaman kerran yökylässä ja katottu leffoja aamuyöhön. On ollut tosi hauskaa. Ja saatiin ratsastaa Jackin hevosella. Lähen ens viikon torstaina Debin ja kolmen muun vaihtarin kanssa Las Vegasiin. Jenni ja Dani, meidän saksalaiset ei lähde. Mun lisäks saksalainen tyttö Aimee, brazilialainen Pedro ja tanskalainen Kristian lähtee. Vietetään kaks päivää Vegasissa. Ja kuulin että hotellissa on SAUNA!!! En malta odottaa. Lisäks on tiedossa Leijonakuningas teatteriesitys broadwayllä ja joku näyttely ja sit huvipuisto pilvenpiirtäjän päällä........ En malta odottaa oikeasti.
Lähes joka sunnuntai käydään syömässä Brianin vanhempien luona. Sinne tulee koko perhe ja on aina kiva nähdä kaikkia. Muutama viikko sitten vaihdettiin joululahjalistoja. Piti tehdä siis joululahja lista ja sit summissa arvottiin toisillemme listat. Mun listalla oli Salish sanakirja, Grizz/Montana kollarihousut, perhekuva, kalenteri ym.. Ei mitään erityistä, mutta ihana ajatus.
Halloween oli aika hauska kokemus ja päädyin lopputulokseen, että se on ihan niinkuin meidän pääsiäinen noitien ja karkin keruun kanssa. Muutamat talot oli oikeesti käyttäny aikaa, rahaa ja vaivaa talon koristeluun. Lapsilla oli hienoja ja hyviä pukuja. Halloween perjantaina Aaron (yks kaveri koulusta) ja Dani tuli tänne ja syötiin pizzaa ja tehtiin Aspenin kanssa halloween herkkuja. Tehtiin Aaronin kanssa karamelliomenoita ja Dani ja Jenni teki jotain riisimurovaahtokarkkijuttua ja Aspen teki karamellipopcornia. Katottiin Sweeney Todd ja taisin olla ainoita joka oikeesti tykkäs siitä. Mut oli ihan kivaa.
Viime perjantaina olin kattomassa varsityn lentispeliä parin tunnin päässä Superiorissa yhen Courtneyn, sen vanhempien ja siskon kanssa. Me voitettiin ottelu kolmssa pelissä. Lauantaina Dani tuli tänne ja pelattiin illalla rumy cubea yhdessä. Oli kivaa. Kaikki varotteli kiitospäivästä ja joulusta, kun pelataan koko perheen voimin.
Maanantaina lähettiin meidän intiaanihistorian luokan kanssa Helenaan. Helena on siis Montanan pääkaupunki. Yks koulun opettaja valittiin vuoden historian opettajaksi ja lähettiin taustatueksi. Me esitettiin kaks intiaanilaulua, laulettiin ja rummutettiin. Siellä oli Montanan kuvernööri ja jotain muita tärkeitä ihmisiä. Meillä oli kivaa. Meidän esitys ei ollut ihan fiasko. Flag Song ei ollut ihan niin hyvä, mut Honor Song meni sit paremmin, mikä oli ihme, kun oltiin harjoteltu sitä paljon vähemmän. Sen jälkeen mentiin syömään toistaalta yhteen aivan järkyttävään paikkaan. Ravintolassa oli pelkästään chiliä ja tamalea, eli papulihasoppaa ja tamale on jotain makaronilihapaistosta. Jälkiruoka oli taivaallista. Kurpitsapiirakkajäätelöä ja sit kävin ostamassa törkeän ison karamelliompun joka oli kuorrutettu pähkinöillä. Sit saatiin valita rehtorin piikkiin vähän suklaata sieltä. Siellä oli mielettömästi kaikkia käsintehtyjä suklaajuttuja. YumYum :P
On ollutihan mielettömän hauskaa NAS tunneilla. Ollaan luettu ja käyty läpi yks kirja joka kertoo Salish -kansan ja tän alueen historiasta. Eilen alotettiin tekemään meidän omia rumpu"kapuloita". Harmitti kun piti olla tää päivä pois.
Ensimmäinen enkun koe on ohi.. sain 250/260 pisteestä. TUntu ihan yli helpolta ja oon tosi tyytyväinen. Kävin tänään kattomassa todistusta ekan jakson jälkeen. Kaks A:ta ja kolme A+: aa. Pian on tiedossa bilsan koe. Se on oikeestaan ollut bilsan kakkoskurssin kertausta kokonaan.. Jännää. Vaan englanniksi.
Huh. Paljon tekstiä.
Kotona menee ihan hyvin. Ei oo ollut mitään isoja ristiriitoja Aspenin ja Brianin kanssa. Aspenin kanssa ollaan kuljettu joka kuukausi skräppäyskerhossa. Pestään omat pyykit ja pidetään huoneet about siistinä ja autetaan kotitöissä aina välillä.
Mun puhelin toimii loistavasti, mut mun sim kortti on ihan... surkea. Mennään viikonloppuna käymään Missoulassa ja ostan jonkun halvan puhelimen ja prepaidin. Kaikki on jo valmiiks katottuna. Viimeks tarjolla oli vaan 80dollarin puhelin..
Nenä tosi tukossa ja vuotaa. Taitaa olla duactin paikka tänä iltana. Katotaan Country Music Awardia parhaillaan. Hyviä laulajia ja hyviä kappaileita. Ja just tuli mainos uudesta Narnian tarinoitten leffa mainos!! Ihan pakko nähdä se!
Jos riittäis tältä erää? Täällä menee hyvin. Koti-ikävä on, ei voi kieltää. Päivä kerrallaan. About 214 päivää jäljellä. Ja muuten halloween kortit tulee aika tosi paljon myöhässä.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Eet
Eet - Regina Spektor
Uusi kappale. Kirjoittaminen venyy vielä enemmän. Rupesin keräämään tänään taas asioita kasaan kalenteriin, että mitäs kaikkea tässä onkaan tapahtunut melkein kolmen kuukauden aikana.. 10 viikkoa tai jotain sellaista takana aika täsmälleen kohta. Kaikki on hyvin, hengissä ollaan ja loukkaantumisilta vältytty. Hevosia toivoisin näkeväni enemmän, mut kaikilla on täs nyt vähän kaikkea muuta. We'll see. Lentis loppuu kohta, vähän haikeana, oon kehittyny aika tosi paljon ja nautin tosi paljon enemmän ko.lajista. Muutama viikko jäljellä. Lauantaina taas peli. Viikot menee tosi nopeesti. Harkat ja pelit vuorottelee niin etten kauheesti ehdi muuta ajatella. Huomenna jalkapalloa Missionissa (kotipeli siis) ja sen jälkeen kattomaan leffoja aluevalvojan luo.
En postaile noita kappaileita ihan turhaan, ne toimii vähän niinkuin ikkunana mun mieleen ja mielialoihin, kun ei oo aikaa postata pitempiä tekstejä.
Nyt pitää mennä nukkumaan. Kello taas ihan liian paljon, pitää vielä pakata laukku huomista varten. Saa nähdä tuleeko kävelystä edes mitään.
Rakkaudella, Sanna
PS. Rosella oli tänään ihana paita tavallaan. Rose loukkas nilkkansa tosi pahasti tiistaina ja tänään Rosella oli päällä sen warm-up paita. Rosen sukunimi on "Bear Don't Walk" ja yks meidän aikusista teippas siihen sen sukunimen alapuolelle "I LIMB". Joten lopputulos näytti tältä
Bear Don't Walk
I LIMB
Päivän pieniä piristyksiä.
Hyvää huomenta SUOMI! <3
Uusi kappale. Kirjoittaminen venyy vielä enemmän. Rupesin keräämään tänään taas asioita kasaan kalenteriin, että mitäs kaikkea tässä onkaan tapahtunut melkein kolmen kuukauden aikana.. 10 viikkoa tai jotain sellaista takana aika täsmälleen kohta. Kaikki on hyvin, hengissä ollaan ja loukkaantumisilta vältytty. Hevosia toivoisin näkeväni enemmän, mut kaikilla on täs nyt vähän kaikkea muuta. We'll see. Lentis loppuu kohta, vähän haikeana, oon kehittyny aika tosi paljon ja nautin tosi paljon enemmän ko.lajista. Muutama viikko jäljellä. Lauantaina taas peli. Viikot menee tosi nopeesti. Harkat ja pelit vuorottelee niin etten kauheesti ehdi muuta ajatella. Huomenna jalkapalloa Missionissa (kotipeli siis) ja sen jälkeen kattomaan leffoja aluevalvojan luo.
En postaile noita kappaileita ihan turhaan, ne toimii vähän niinkuin ikkunana mun mieleen ja mielialoihin, kun ei oo aikaa postata pitempiä tekstejä.
Nyt pitää mennä nukkumaan. Kello taas ihan liian paljon, pitää vielä pakata laukku huomista varten. Saa nähdä tuleeko kävelystä edes mitään.
Rakkaudella, Sanna
PS. Rosella oli tänään ihana paita tavallaan. Rose loukkas nilkkansa tosi pahasti tiistaina ja tänään Rosella oli päällä sen warm-up paita. Rosen sukunimi on "Bear Don't Walk" ja yks meidän aikusista teippas siihen sen sukunimen alapuolelle "I LIMB". Joten lopputulos näytti tältä
Bear Don't Walk
I LIMB
Päivän pieniä piristyksiä.
Hyvää huomenta SUOMI! <3
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
I hope You Dance!
Hei Kaikki!
Kirjoittaminen tänne venyy jonkin aikaa vielä, hengissä ollaan ja kutakuinkin hyvin menee :) Lentopallo ja koulu vie just nyt vaan kaiken ajan, etten saa mitään muuta aikaseks, mut sit kun lentis loppuu lupaan kirjottaa paaaaljon paljon enemmän :) Ikävä on kotiin varsinkin eilen synttäripäivänä kun kaikilta tuli onnitteluja ja tuntu kauhean yksinäiseltä. Jenni on onneks täällä ja ollaan tosi hyvissä väleissä vaikka ollaankin erilaisia. Ihana ihminen, jonka siskona saan olla vuoden ajan.
Lauantaina mun eka lentispeli, jännittää! Toivottavasti saan peukalon kuntoon siihen mennessä, onnistuin telomaan tänään lentopallon kanssa. Nyt mä oikeesti ymmärrän, miten vaikee äitin on kun ei pysty tarttumaan mistään.
Nyt pitää palata takaisin yhteiskuntaopin maailmaan ja vähän edistyä esitelmässä joka pitäs olla torstaina...... Kyllä tää tästä. Ja kerrankin osaan matikkaa. Noi jutut on kutakuinkin ysiluokan juttuja sekotettuna pitkän matikan ekoihin kursseihin. Ihana tunne, kun kerrankin sain matikan pistosta 21/23. Pitkästä aikaa ei stressaa mennä matikan tunnille. Yks positiivinen asia lisää arkeen vähän tasapainottamaan.
Ikävä on <3 Terveisin Sanna
Kirjoittaminen tänne venyy jonkin aikaa vielä, hengissä ollaan ja kutakuinkin hyvin menee :) Lentopallo ja koulu vie just nyt vaan kaiken ajan, etten saa mitään muuta aikaseks, mut sit kun lentis loppuu lupaan kirjottaa paaaaljon paljon enemmän :) Ikävä on kotiin varsinkin eilen synttäripäivänä kun kaikilta tuli onnitteluja ja tuntu kauhean yksinäiseltä. Jenni on onneks täällä ja ollaan tosi hyvissä väleissä vaikka ollaankin erilaisia. Ihana ihminen, jonka siskona saan olla vuoden ajan.
Lauantaina mun eka lentispeli, jännittää! Toivottavasti saan peukalon kuntoon siihen mennessä, onnistuin telomaan tänään lentopallon kanssa. Nyt mä oikeesti ymmärrän, miten vaikee äitin on kun ei pysty tarttumaan mistään.
Nyt pitää palata takaisin yhteiskuntaopin maailmaan ja vähän edistyä esitelmässä joka pitäs olla torstaina...... Kyllä tää tästä. Ja kerrankin osaan matikkaa. Noi jutut on kutakuinkin ysiluokan juttuja sekotettuna pitkän matikan ekoihin kursseihin. Ihana tunne, kun kerrankin sain matikan pistosta 21/23. Pitkästä aikaa ei stressaa mennä matikan tunnille. Yks positiivinen asia lisää arkeen vähän tasapainottamaan.
Ikävä on <3 Terveisin Sanna
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Goo Goo Dolls - Iris
Miksi tää kirjottaminen on aina näin vaikeeta? Mulla on viimeviikon tiistaikin vielä kesken, koska mulla ei oo tarpeeks aikaa väsätä siihen sopivaa kappaletta. Nytkin pitää puolihusasta tää, et ehtisin ennen koulun alkua.
Eilen oli maanantai 26.7 Aamu oli ihan suhteellisen normaali, aamupalalle ja istumaan joidenkin puolituttujen kanssa. Nyt herääminen alkaa olla vaikeempaa, kun tuntuu et univelkaa kertyy.. Tulee nukuttua saman verran, kun perus kouluaamuinakin. Maanantaina ruvettiin sit säätämään baseball pelistä, johon lähettäis koulun jälkeen. Hissan tunnilla puhuttiin jostain ja enkun tunnilla pesäpallosta. Hämmentävää oikeesti, että puolet luokasta ei tiennyt siitä mitään. Elämää Amerikassa tunneilla ruvettiin puhumaan lukiosta ja säännöistä ja miten tiukasti niitä piti noudattaa, muuten tulee rangaistuksia. Ihan häröjä sääntöjä, mut... täällä ollaan. Viimesellä tunnilla luettiin taas lehtiä ja etittiin erilaisia juttuja lehdistä.
Ruokailu on alkanut ärsyttää, tosi vaikeeta löytää jotain kunnollista syötävää, jossa ei olis juustoa tai maitoa tms. Ketuttaa. Koulun jälkeen oli about tuntia aikaa käydä pakkaamassa tavarat ja sit alko BBQ ruokalan edessä ulkona. Se ruoka oli HYVÄÄÄ! Joo hampurilaista makaronisalaattia, mut nam. Ja sit amerikkalaisia cookieita. Viiden aikaan lähettiin ajamaan Berlingtoniin (?) keltasella koulubussilla.
Paikan päällä ei ollu kauheesti ihmisiä, mut kyllä niitä sit kerty kun peli lähti kunnolla käyntiin. Toisella putkella tuli aika herkullisia kuvia :P Mulla ei oo nyt aikaa laittaa niitä kuvia tänne, mut heti sit, kun olis muutama tunti vapaata. Peli oli aika samanlaista kun suomalainen pesäpallo. Välillä tuli seurattua tiiviisti ja välillä sit keskityttyä ihan johonkin muuhun. Se oli aika hurjaa välillä, tosin meidän kannustama Lake Monsters hävis. Mut oltiin silti ihan kikseissä pelin jälkeen, meillä oli kivaa. Otettiin tosi paljon kuvia. Koitan laittaa niitä vähän enemmän facebookiin, koska sinne saa niitä paljon paremmin. Reilu puolivälissä peliä laulettiin yks baseball laulu, joka lauletaan jokasessa pelissä ja pelin alussa oli kansallishymni. Jotkut fiksut saksalaiset meidän takana keksi ruveta laulamaan jotain omiaan.
Raivostuttava brieffi ilman kuvia tosi kivasta päivästä. Tästä voi vaan parantaa, mut näin tällä kertaa. Nyt pitää sulkea kone ja lähteä lampsimaan Webb Halliin tunneille. Ai niin, oon muuten flunssassa, tai tulossa flunssaan. Puolet ihmisistä täällä on kipeenä. Kyl tää tästä ^^ Muutama päivä enää.
Miksi tää kirjottaminen on aina näin vaikeeta? Mulla on viimeviikon tiistaikin vielä kesken, koska mulla ei oo tarpeeks aikaa väsätä siihen sopivaa kappaletta. Nytkin pitää puolihusasta tää, et ehtisin ennen koulun alkua.
Eilen oli maanantai 26.7 Aamu oli ihan suhteellisen normaali, aamupalalle ja istumaan joidenkin puolituttujen kanssa. Nyt herääminen alkaa olla vaikeempaa, kun tuntuu et univelkaa kertyy.. Tulee nukuttua saman verran, kun perus kouluaamuinakin. Maanantaina ruvettiin sit säätämään baseball pelistä, johon lähettäis koulun jälkeen. Hissan tunnilla puhuttiin jostain ja enkun tunnilla pesäpallosta. Hämmentävää oikeesti, että puolet luokasta ei tiennyt siitä mitään. Elämää Amerikassa tunneilla ruvettiin puhumaan lukiosta ja säännöistä ja miten tiukasti niitä piti noudattaa, muuten tulee rangaistuksia. Ihan häröjä sääntöjä, mut... täällä ollaan. Viimesellä tunnilla luettiin taas lehtiä ja etittiin erilaisia juttuja lehdistä.
Ruokailu on alkanut ärsyttää, tosi vaikeeta löytää jotain kunnollista syötävää, jossa ei olis juustoa tai maitoa tms. Ketuttaa. Koulun jälkeen oli about tuntia aikaa käydä pakkaamassa tavarat ja sit alko BBQ ruokalan edessä ulkona. Se ruoka oli HYVÄÄÄ! Joo hampurilaista makaronisalaattia, mut nam. Ja sit amerikkalaisia cookieita. Viiden aikaan lähettiin ajamaan Berlingtoniin (?) keltasella koulubussilla.
Paikan päällä ei ollu kauheesti ihmisiä, mut kyllä niitä sit kerty kun peli lähti kunnolla käyntiin. Toisella putkella tuli aika herkullisia kuvia :P Mulla ei oo nyt aikaa laittaa niitä kuvia tänne, mut heti sit, kun olis muutama tunti vapaata. Peli oli aika samanlaista kun suomalainen pesäpallo. Välillä tuli seurattua tiiviisti ja välillä sit keskityttyä ihan johonkin muuhun. Se oli aika hurjaa välillä, tosin meidän kannustama Lake Monsters hävis. Mut oltiin silti ihan kikseissä pelin jälkeen, meillä oli kivaa. Otettiin tosi paljon kuvia. Koitan laittaa niitä vähän enemmän facebookiin, koska sinne saa niitä paljon paremmin. Reilu puolivälissä peliä laulettiin yks baseball laulu, joka lauletaan jokasessa pelissä ja pelin alussa oli kansallishymni. Jotkut fiksut saksalaiset meidän takana keksi ruveta laulamaan jotain omiaan.
Raivostuttava brieffi ilman kuvia tosi kivasta päivästä. Tästä voi vaan parantaa, mut näin tällä kertaa. Nyt pitää sulkea kone ja lähteä lampsimaan Webb Halliin tunneille. Ai niin, oon muuten flunssassa, tai tulossa flunssaan. Puolet ihmisistä täällä on kipeenä. Kyl tää tästä ^^ Muutama päivä enää.
torstai 22. heinäkuuta 2010
unwritten
A/N tos on nyt kahesta päivästä, kaikki muu on kesken vielä ja koulu alkaa 10 min päästä, joten nauttikaa musiikista <3
Unwritten - Natasha Bedingfield
I am unwritten,
Can't read my mind
I'm undefined
I'm just beginning
The pen's in my hand
Ending unplanned
18.7 Lähtö oli mitä oli. Lähettiin Lotan kanssa turvatarkastukseen ja kaikki meni hyvin Suomen päässä. Lento meni hyvin lukuunottamatta pinaattiraviolia. Nukuin jonkin verran ja missasin laskeutumisen. München oli jotain niin surkeeta kun vaan voi olla. Iso kenttä vailla mitään järkeä. Kone oli ylibuukattu. Joillakin luki lipussa paikka jo valmiiks, joillakin oli stand by ja mulla ainakin oli vaan kolme pistettä paikan kohdalla. Jotkut sai vaan kävellä turvatarkastuksen ohi, mut minä ja Lotta ainakin jouduttiin menemään siitä ja ne penko ihan kaiken. Se nainen käski avata kameralaukun ja laittaa kameran päälle ja sit se jotain siinä zoomaili ja sit syynäs toisenkin putken. Molemmilla kerroilla, kun oon ollu "yksin" Saksassa, mut on pengottu ihan kokonaan. Jollakin ihmeellä saatiin paikat koneeseen mut jotkut jäi sit vielä sinne odottamaan seuraavaa lentoa.
Staring at the blank page before you
Open up the dirty window
Let the sun illuminate the words
That you could not find
Reaching for something in the distance
So close you can almost taste it
Release your inhibitions
Oli aika hurjaa lennolla, kun reunoilla oli kakspaikkaset ja keskellä sit neljä penkkiä. Mun vieressä oli pelkkiä saksalaisia. Lento tuntu ihan järkyttävän pitkältä (8,5h), mut jokasella oli edessä istuvan selkänojassa oma ruutu ja leffoja oli vaikka kuinka monta. Oli The Alice, Sherlock Holmes, Nanny McPhee, Alvin ja pikkuoravat (joka toimi huonosti). Mistään muusta ei olis tarvinu maksaa, kun tax-free tupakasta. Juotavaa riitti ja peittoa löyty. Ei väsyttäny mitenkään ihmeellisesti, vaikka kello oli ties mitä omaa paikallista aikaa.
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open
Today is where your book begins
The rest is still unwritten, yeah
Meitä oli Bostonissa vastassa returnee ryhmä hurraamassa ja opettajia ohjaamassa oikeisiin busseihin. Koneessa piti täyttää pari lappua ja olin ihan ulalla. Meille ei oltu sanottu muuta, kun että siellä pitää täyttää jotakin papereita. Hollantilainen vanhempi ohjaaja oli samalla lennolla ja se sit piti vähän muistakin huolta samalla. Maahan tulo juttu oli toooosi hurja. Annettiin ne paperit sille ja se kyseli jotakin, et mihin oon menossa ym. Mun sormenjäljet tarkistettiin (kai) ja otettiin kuva, muttei muuta. Tulli oli tosi hurja kans, annettiin vaan sininen kaavake sille. Matkalaukku oli ihanan helppo löytää. Ei ollu kauheesti ryysistä. Maahantulotiskeillä ei saanut kuvata. Musta tuntu, et mä olin nähnyt unta siitä Bostonin etuovista aikasemmin. Tai sit olin nähnyt kuvan. Joku viisaampi vastatkoon.
Oh, oh
I break tradition
Sometimes my tries
Are outside the lines, oh yeah yeah
We've been conditioned
To not make mistakes
But I can't live that way oh, oh
Boston oli aika namu. Sit rupes väsyttämään niin kun yleensäkin autossa. Matka kesti kolme tuntia Norwichiin. Kampuksellakin oli vastaanottokomitea ja ihan älytön hurraaminen, joka jatku vielä joskus puoli kahen aikaan, kun viimenen bussi tuli. Mun kämppis tuli sillon kans. Sveitsiläinen Miriam. Olin niin väsy, et taisin puhua suomea välillä vahindossa. Oli aika kamala olo mennä yksin siellä eka nukkumaan, mut nukahdin nopeesti. Kampusalue on huge. Paljon rakennuksia ja nimiä ja portaita. Nyt tää on alkanut tuntoa jo tutummalta ja paremmalta.
Staring at the blank page before you
Open up the dirty window
Let the sun illuminate the words
That you could not find
Reaching for something in the distance
So close you can almost taste it
Release your inhibitions
19.7 Maanantai oli vielä kamalampi. Aamu meni hitaasti, kaikki oli vieraita ja paikat outoja. Aamulla oli kymmeneltä kokoontuminen ja sit "paraati" eli käveltiin yhdessä paraatikentän ympäri oman maan oppilaiden kanssa ryhmissä. Testattiin siis, minkä maan oppilaista lähtee eniten ääntä. Oli jotenkin vähän outoa. Sit meidät jaettiin kotiluokkiin omalle opettajalle, joka sit näytti kampusta ja kerto kaikkea kivaa. Maanani illalle oli suunniteltu disko ja ilmaset juomat ym. Meno oli aika hyvä kun pääs fiilikseen ihmisten keskellä. Tänne paistuu. Huoneet on ihan kun saunoja. Muutenkin täällä on tosi kuuma, vaikka on satanut ja ukkostanut ihan reippaasti.
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open
Today is where your book begin
Ruokailu on jotakin niin outoa. Ruokalajeja on varmaan kolmeakymmentä erilaista ja kaikki maistuu ihan oudolta. Suurin osa hedelmistä on saman makusia kun suomessa, mut kasvikset on jotain aivan järkyttävää. Täällä on samaan aikaan joku armeijan leiri ja sit joku lasten liikuntaleiri. Army tyypit on aika outoja. Ne lähtee marssille viideltä aamulla ja sit illalla ja vähän väliä pitää siestä rivijonossa. Niin siis ruokailemassa on samaan aikaan ehkä 700 ihmistä. Linjat on ihan outoja, kaikki on ihan sekasin.
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
drench yourself in words unspoken
live your life with arms wide open
Today is where your book begins
the rest still unwritten
Staring at the blank page before you
Open up the dirty window
Let the sun illuminate the words
That you could not find
Reaching for something in the distance
So close you can almost taste it
Release your inhibitions
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open *****
Today is where your book begins
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open *****
Today is where your book begins
The rest is still unwritten
The rest is still unwritten
Unwritten - Natasha Bedingfield
I am unwritten,
Can't read my mind
I'm undefined
I'm just beginning
The pen's in my hand
Ending unplanned
18.7 Lähtö oli mitä oli. Lähettiin Lotan kanssa turvatarkastukseen ja kaikki meni hyvin Suomen päässä. Lento meni hyvin lukuunottamatta pinaattiraviolia. Nukuin jonkin verran ja missasin laskeutumisen. München oli jotain niin surkeeta kun vaan voi olla. Iso kenttä vailla mitään järkeä. Kone oli ylibuukattu. Joillakin luki lipussa paikka jo valmiiks, joillakin oli stand by ja mulla ainakin oli vaan kolme pistettä paikan kohdalla. Jotkut sai vaan kävellä turvatarkastuksen ohi, mut minä ja Lotta ainakin jouduttiin menemään siitä ja ne penko ihan kaiken. Se nainen käski avata kameralaukun ja laittaa kameran päälle ja sit se jotain siinä zoomaili ja sit syynäs toisenkin putken. Molemmilla kerroilla, kun oon ollu "yksin" Saksassa, mut on pengottu ihan kokonaan. Jollakin ihmeellä saatiin paikat koneeseen mut jotkut jäi sit vielä sinne odottamaan seuraavaa lentoa.
Staring at the blank page before you
Open up the dirty window
Let the sun illuminate the words
That you could not find
Reaching for something in the distance
So close you can almost taste it
Release your inhibitions
Oli aika hurjaa lennolla, kun reunoilla oli kakspaikkaset ja keskellä sit neljä penkkiä. Mun vieressä oli pelkkiä saksalaisia. Lento tuntu ihan järkyttävän pitkältä (8,5h), mut jokasella oli edessä istuvan selkänojassa oma ruutu ja leffoja oli vaikka kuinka monta. Oli The Alice, Sherlock Holmes, Nanny McPhee, Alvin ja pikkuoravat (joka toimi huonosti). Mistään muusta ei olis tarvinu maksaa, kun tax-free tupakasta. Juotavaa riitti ja peittoa löyty. Ei väsyttäny mitenkään ihmeellisesti, vaikka kello oli ties mitä omaa paikallista aikaa.
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open
Today is where your book begins
The rest is still unwritten, yeah
Meitä oli Bostonissa vastassa returnee ryhmä hurraamassa ja opettajia ohjaamassa oikeisiin busseihin. Koneessa piti täyttää pari lappua ja olin ihan ulalla. Meille ei oltu sanottu muuta, kun että siellä pitää täyttää jotakin papereita. Hollantilainen vanhempi ohjaaja oli samalla lennolla ja se sit piti vähän muistakin huolta samalla. Maahan tulo juttu oli toooosi hurja. Annettiin ne paperit sille ja se kyseli jotakin, et mihin oon menossa ym. Mun sormenjäljet tarkistettiin (kai) ja otettiin kuva, muttei muuta. Tulli oli tosi hurja kans, annettiin vaan sininen kaavake sille. Matkalaukku oli ihanan helppo löytää. Ei ollu kauheesti ryysistä. Maahantulotiskeillä ei saanut kuvata. Musta tuntu, et mä olin nähnyt unta siitä Bostonin etuovista aikasemmin. Tai sit olin nähnyt kuvan. Joku viisaampi vastatkoon.
Oh, oh
I break tradition
Sometimes my tries
Are outside the lines, oh yeah yeah
We've been conditioned
To not make mistakes
But I can't live that way oh, oh
Boston oli aika namu. Sit rupes väsyttämään niin kun yleensäkin autossa. Matka kesti kolme tuntia Norwichiin. Kampuksellakin oli vastaanottokomitea ja ihan älytön hurraaminen, joka jatku vielä joskus puoli kahen aikaan, kun viimenen bussi tuli. Mun kämppis tuli sillon kans. Sveitsiläinen Miriam. Olin niin väsy, et taisin puhua suomea välillä vahindossa. Oli aika kamala olo mennä yksin siellä eka nukkumaan, mut nukahdin nopeesti. Kampusalue on huge. Paljon rakennuksia ja nimiä ja portaita. Nyt tää on alkanut tuntoa jo tutummalta ja paremmalta.
Staring at the blank page before you
Open up the dirty window
Let the sun illuminate the words
That you could not find
Reaching for something in the distance
So close you can almost taste it
Release your inhibitions
19.7 Maanantai oli vielä kamalampi. Aamu meni hitaasti, kaikki oli vieraita ja paikat outoja. Aamulla oli kymmeneltä kokoontuminen ja sit "paraati" eli käveltiin yhdessä paraatikentän ympäri oman maan oppilaiden kanssa ryhmissä. Testattiin siis, minkä maan oppilaista lähtee eniten ääntä. Oli jotenkin vähän outoa. Sit meidät jaettiin kotiluokkiin omalle opettajalle, joka sit näytti kampusta ja kerto kaikkea kivaa. Maanani illalle oli suunniteltu disko ja ilmaset juomat ym. Meno oli aika hyvä kun pääs fiilikseen ihmisten keskellä. Tänne paistuu. Huoneet on ihan kun saunoja. Muutenkin täällä on tosi kuuma, vaikka on satanut ja ukkostanut ihan reippaasti.
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open
Today is where your book begin
Ruokailu on jotakin niin outoa. Ruokalajeja on varmaan kolmeakymmentä erilaista ja kaikki maistuu ihan oudolta. Suurin osa hedelmistä on saman makusia kun suomessa, mut kasvikset on jotain aivan järkyttävää. Täällä on samaan aikaan joku armeijan leiri ja sit joku lasten liikuntaleiri. Army tyypit on aika outoja. Ne lähtee marssille viideltä aamulla ja sit illalla ja vähän väliä pitää siestä rivijonossa. Niin siis ruokailemassa on samaan aikaan ehkä 700 ihmistä. Linjat on ihan outoja, kaikki on ihan sekasin.
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
drench yourself in words unspoken
live your life with arms wide open
Today is where your book begins
the rest still unwritten
Staring at the blank page before you
Open up the dirty window
Let the sun illuminate the words
That you could not find
Reaching for something in the distance
So close you can almost taste it
Release your inhibitions
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open *****
Today is where your book begins
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open *****
Today is where your book begins
The rest is still unwritten
The rest is still unwritten
maanantai 19. heinäkuuta 2010
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
jos voin
Noniin, jos nyt taas onnistuis kirjottaminen, kun mielunen kappale löyty arkistojen kätköistä. Siis tolla kärpäsellä on näköjään välttämätön pakko häiritä mua vaikka olis koko talo tilaa... Well, back to the business.. Järjettömän kauan taas mennyt siitä, kun viimeks kirjottelin. Tais olla kesäkuun puolta väliä tms. Työt on onneks nyt loppunut.. 7 yötä enää siihen, kun mä lähen vuodeksi pois. Nyt on alkanut tulla sellanen mukava tunne jo, vaikka jännittääkin. Ei mitään tietoa, miten selviän pikkusiskon kanssa melkein kokonaisen vuoden.. Tai osaanko aktivoitua silleen, ettei mua potkita kokonaan pois sieltä, kun oon erakoitunut. Aspen on kans aika innoissaan mun saapumisesta, ilmeisesti.. Aika on mennyt ihan järkyttävän nopeesti.
Enää lapsi en oo
näen aikuisen silmin
mutta kyyneleitäin
antaa huomata en voi
en voi
en voi
Lähin viimesenä työpäivänä Purmojärvelle mummin ja ukin luo muutamaks päiväks. Pitkästä aikaa tuli saatua melkein kunnon rusketuskin pihalla. Rehellisesti sanottuna, en muista koska olisin ollut viimeks näin paljon ulkona. Nytkin melkein ahdistaa, kun kirjottelen sisällä. Oli ihana viettää aikaa mummin ja ukin kanssa. Viimekerrasta on ihan liian monta kesää.
liian vanha jo lien
että löytäisin tien
sadun valtakuntaan
ei se totta ollutkaan
se vaan - on tarinaa
Tulin lauantaina kotiin ja sit sunnuntaina oli jo perheen kesken pienet "läksiäiskahvit". Sain paljon "ensiapupakkauksia" mukaan. Ihmeen hyvin kieltämättä selvisin siitä päivästä henkisesti. Maanantaina lähettiin sit mummin kanssa Vaasaan. Viimekerrasta on ihan liian pitkä aika. Mentiin österin mökille, mut se siltikin tuntu vähän "oudolta". Tiistaina kun lähettiin illalla takasin vanhikseen, niin käytiin Hietalahdessa heittämässä mun kolmen vuoden talviturkki Vaasan meriin. Vanhiksessakin tuntu oudolta. Mulla oli mukana iso pinkka nuotteja ja oli kiva soittaa oikeeta pianoa (vaikka vähän epävireistä), mut se silti tuntu hyvältä.
jos voin
haluan niin ymmärtää
jos voin
enää en lailla sun nää
jos voin
jos voin
jos voin
Torstaina ajettiin sit ekaks Purmojärvelle ja kävästiin mummilla ja ukilla hakemassa Madisonin tuliainen. Mummi onneks hyväksy ajatuksen tulla meille viikonlopuksi. Mun syyllisyydentunne vähän helpotti. Nähtiin Jonnan kanssa vielä sillon torstaina pitkästä aikaa ja itkettiin ja naurettiin. Mun syyllisyydentunne helpotti vähän lisää. Perjantaina käytiin äitin kanssa kaupassa ja ostamassa mulle mun kalevala sormus. Jollain ihmeellä se oikea koko löyty Teljän neidosta <3 Sit ostettiin varmaan kaikki, mitä tarvin tonne mukaan.. Stressi vähän helpottu, kun kamat alkaa silleen olemaan kasassa jo, vaikkakin levällään. Ostettiin samalla Aspenille Suomesta kertova kirja ja sit koko perheelle Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala. Brianin puukko on vielä hakemista vailla.
kaiken muuttuvan nään
tiedä en minne käyn
en sua voi jättääkään
tahdon silmistäni pois tän näyn
tämän näyn
Jukka haettiin perjantai-illalla asemalta. Tällä kertaa sain kuvamateriaalia Jukasta keinumasta sellasessa keinuhärvelissä mun kanssa :) VOin ylpeänä sanoa, etten oo itkenyt kertaakaan tänä viikonloppuna vielä Jukan "takia", vuoksi.. Kaverit tuli sit lauantaina ja oli ihana nähdä kaikkia taas kerran. Maiju ajelutti meitä ympäri tangokaupunkia vielä. Nyt sit pitäs vielä ehtiä käydä kattomassa Epäilys kavereiden kanssa ja Shrek iskän ja äitin kans. Tuntu kamalalta, kun mummi lähti täältä takasin vanhikseen, vaikka ties, että sinne on onneks tulossa väkeä iltapäivällä, mut se, et kun ite ei nää..
mä jos voin
haluan niin ymmärtää
jos voin
enää en lailla sun nää
jos voin
jos voin
Ainoat itkut tänä viikonloppuna. Tai no, vielä tässä on 2 tuntia 10 minuuttia aikaa. Kävelin asemalta kotiin, kun käytiin auton kanssa heittämässä Jukka asemalle. Mulla kun ei oo vielä lupaa päästä rellestämää liikenteeseen. Viimeistelin Aamunkoin sit sen jälkeen varjosassa tossa ulkona. Nyt se oli aika siedettävää luettavaa, kun oli päässyt kaikista pahimman yli. Mä oon aika paljon lukenut erilaista materiaalia, mutta ei kyllä mikään oo mennyt niin kamalaksi.
mä takaisin niin tahtoisin tuon sadun ihmeiden
ja pelottoman rakkauden
ja haaaveet lapsuuden
Muohahaha, en muuten muista, koska mun "perään" olis huudeltu ohikulkevasta autosta.
silmin uusin nyt nään
tarun uskoa saan
ja mä kuitenkin jään
sadun maahan ihanaan
se vaan - on tarinaa
Mun lähtöpäiväksi on nyt sit varmistunut 18.7. Tapaaminen on klo 11 Helsinki-Vantaan lentokentällä ja Lufthansan lento lähtee klo 13.05 kohti Münchenia ja sit sieltä Bostoniin. Mulla ainakin pitäs olla lentoseuraa :). Bostonista lähtee sit kahen viikon päästä siitä eka lento New Yorkin kautta Denveriin ja siitä sit Missoulaan, missä mua odottaakin jo host-perhe ^^. Ja kaks mun koulukaveria on lisännyt mut facebookiin. Stressi helpotti melkein kokonaan, kun vakuutuskortti ym. kivat puhelinkortti ja simkortti tuli postissa. Jänskättää ihan vähän.. Ehkä mä selviän. Itkusuus on ainakin vähentynyt.
ja nyt voin nähdä lailla sun niin
nyt voin
uskoa taas unelmiin
nyt voin
nyt voin
nyt voin
nyt voin
Vähän kerrallaan, jooko?
sen koin
Jos voin - Peter Pan (Disney)
Enää lapsi en oo
näen aikuisen silmin
mutta kyyneleitäin
antaa huomata en voi
en voi
en voi
Lähin viimesenä työpäivänä Purmojärvelle mummin ja ukin luo muutamaks päiväks. Pitkästä aikaa tuli saatua melkein kunnon rusketuskin pihalla. Rehellisesti sanottuna, en muista koska olisin ollut viimeks näin paljon ulkona. Nytkin melkein ahdistaa, kun kirjottelen sisällä. Oli ihana viettää aikaa mummin ja ukin kanssa. Viimekerrasta on ihan liian monta kesää.
liian vanha jo lien
että löytäisin tien
sadun valtakuntaan
ei se totta ollutkaan
se vaan - on tarinaa
Tulin lauantaina kotiin ja sit sunnuntaina oli jo perheen kesken pienet "läksiäiskahvit". Sain paljon "ensiapupakkauksia" mukaan. Ihmeen hyvin kieltämättä selvisin siitä päivästä henkisesti. Maanantaina lähettiin sit mummin kanssa Vaasaan. Viimekerrasta on ihan liian pitkä aika. Mentiin österin mökille, mut se siltikin tuntu vähän "oudolta". Tiistaina kun lähettiin illalla takasin vanhikseen, niin käytiin Hietalahdessa heittämässä mun kolmen vuoden talviturkki Vaasan meriin. Vanhiksessakin tuntu oudolta. Mulla oli mukana iso pinkka nuotteja ja oli kiva soittaa oikeeta pianoa (vaikka vähän epävireistä), mut se silti tuntu hyvältä.
jos voin
haluan niin ymmärtää
jos voin
enää en lailla sun nää
jos voin
jos voin
jos voin
Torstaina ajettiin sit ekaks Purmojärvelle ja kävästiin mummilla ja ukilla hakemassa Madisonin tuliainen. Mummi onneks hyväksy ajatuksen tulla meille viikonlopuksi. Mun syyllisyydentunne vähän helpotti. Nähtiin Jonnan kanssa vielä sillon torstaina pitkästä aikaa ja itkettiin ja naurettiin. Mun syyllisyydentunne helpotti vähän lisää. Perjantaina käytiin äitin kanssa kaupassa ja ostamassa mulle mun kalevala sormus. Jollain ihmeellä se oikea koko löyty Teljän neidosta <3 Sit ostettiin varmaan kaikki, mitä tarvin tonne mukaan.. Stressi vähän helpottu, kun kamat alkaa silleen olemaan kasassa jo, vaikkakin levällään. Ostettiin samalla Aspenille Suomesta kertova kirja ja sit koko perheelle Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala. Brianin puukko on vielä hakemista vailla.
kaiken muuttuvan nään
tiedä en minne käyn
en sua voi jättääkään
tahdon silmistäni pois tän näyn
tämän näyn
Jukka haettiin perjantai-illalla asemalta. Tällä kertaa sain kuvamateriaalia Jukasta keinumasta sellasessa keinuhärvelissä mun kanssa :) VOin ylpeänä sanoa, etten oo itkenyt kertaakaan tänä viikonloppuna vielä Jukan "takia", vuoksi.. Kaverit tuli sit lauantaina ja oli ihana nähdä kaikkia taas kerran. Maiju ajelutti meitä ympäri tangokaupunkia vielä. Nyt sit pitäs vielä ehtiä käydä kattomassa Epäilys kavereiden kanssa ja Shrek iskän ja äitin kans. Tuntu kamalalta, kun mummi lähti täältä takasin vanhikseen, vaikka ties, että sinne on onneks tulossa väkeä iltapäivällä, mut se, et kun ite ei nää..
mä jos voin
haluan niin ymmärtää
jos voin
enää en lailla sun nää
jos voin
jos voin
Ainoat itkut tänä viikonloppuna. Tai no, vielä tässä on 2 tuntia 10 minuuttia aikaa. Kävelin asemalta kotiin, kun käytiin auton kanssa heittämässä Jukka asemalle. Mulla kun ei oo vielä lupaa päästä rellestämää liikenteeseen. Viimeistelin Aamunkoin sit sen jälkeen varjosassa tossa ulkona. Nyt se oli aika siedettävää luettavaa, kun oli päässyt kaikista pahimman yli. Mä oon aika paljon lukenut erilaista materiaalia, mutta ei kyllä mikään oo mennyt niin kamalaksi.
mä takaisin niin tahtoisin tuon sadun ihmeiden
ja pelottoman rakkauden
ja haaaveet lapsuuden
Muohahaha, en muuten muista, koska mun "perään" olis huudeltu ohikulkevasta autosta.
silmin uusin nyt nään
tarun uskoa saan
ja mä kuitenkin jään
sadun maahan ihanaan
se vaan - on tarinaa
Mun lähtöpäiväksi on nyt sit varmistunut 18.7. Tapaaminen on klo 11 Helsinki-Vantaan lentokentällä ja Lufthansan lento lähtee klo 13.05 kohti Münchenia ja sit sieltä Bostoniin. Mulla ainakin pitäs olla lentoseuraa :). Bostonista lähtee sit kahen viikon päästä siitä eka lento New Yorkin kautta Denveriin ja siitä sit Missoulaan, missä mua odottaakin jo host-perhe ^^. Ja kaks mun koulukaveria on lisännyt mut facebookiin. Stressi helpotti melkein kokonaan, kun vakuutuskortti ym. kivat puhelinkortti ja simkortti tuli postissa. Jänskättää ihan vähän.. Ehkä mä selviän. Itkusuus on ainakin vähentynyt.
ja nyt voin nähdä lailla sun niin
nyt voin
uskoa taas unelmiin
nyt voin
nyt voin
nyt voin
nyt voin
Vähän kerrallaan, jooko?
sen koin
Jos voin - Peter Pan (Disney)
maanantai 21. kesäkuuta 2010
hetken tie on kevyt
Kappaleessa on se kaikki nyt tältäkerralta. Ei onnistu kirjotus ilman itkua.
Rakastan enemmän kuin elämää <3 tämä on meidän.
Mä tunnen sinut pikkusisko
Me vaikka vasta kohdattiin
Niin monin kasvoin ennenkin
Sä vierelläin maannut oot
Takkuiset hiukset rinnoillasi
Aamuyön utu silmissä
Kuin lihaksi ois tulleet
Kasteiset niityt, unen laaksot
Kun yössä yksin vaeltaa
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa
Kun unessasi pikkusisko
Kuupurrellasi purjehdit
Ja aamutähti otsalla
Astelet yön laitoja
Sateiset saaret lännen äären
Kirsikankukat Japanin
Niin etelä ja pohjoinen
Kaikki meitä varten on
Kun yössä yksin vaeltaa
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa.
Ikuisuus, yksi huokaus vain
Yksi yö kuin koko elämä
Tuoksussasi keväät tuhannet
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea
Tehosekoitin - Hetken tie on kevyt
Rakastan enemmän kuin elämää <3 tämä on meidän.
Mä tunnen sinut pikkusisko
Me vaikka vasta kohdattiin
Niin monin kasvoin ennenkin
Sä vierelläin maannut oot
Takkuiset hiukset rinnoillasi
Aamuyön utu silmissä
Kuin lihaksi ois tulleet
Kasteiset niityt, unen laaksot
Kun yössä yksin vaeltaa
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa
Kun unessasi pikkusisko
Kuupurrellasi purjehdit
Ja aamutähti otsalla
Astelet yön laitoja
Sateiset saaret lännen äären
Kirsikankukat Japanin
Niin etelä ja pohjoinen
Kaikki meitä varten on
Kun yössä yksin vaeltaa
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa.
Ikuisuus, yksi huokaus vain
Yksi yö kuin koko elämä
Tuoksussasi keväät tuhannet
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea
Tehosekoitin - Hetken tie on kevyt
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
rooftops
Noniin. Nyt on sit todennäkösesti viimenen vapaamuotoinen ajanvietto tehty Helsinkiin ja seuraava kerta on sit kun tie vie Helsinki-Vantaan lentokentälle. Torstaina oli oikein mukavaa käydä nelistään iskän, äitin ja Jukan kanssa syömässä. Tosin, noh.. Niin. Asianomaiset tietävät, miten ruokailu meni. Se siitä. Perjantai aamuna oli sit viisumihaastattelu USA:n suurlähetystössä Helsingissä ja voin sanoa, että jännitys oli jotain ihan ihmeellistä. Mä sain olla ensimmäinen, joka vietiin siihen turvatarkastukseen ja ihan turhaan jännitin, ne tyypit oli ihan suht rentoja siellä, vaikka varmasti asiansa osasivatkin ja tarkkoja olivat. Lähetystön odotushuoneessa sit oli muitakin vaihtareita ja kaikki meni siellä ihan hyvin. Kaikki ihmetteli sitä, että siinä varsinaisessa viisumihaastattelussa meiltä kysyttiin jotain ihan ihmeellisiä kysymyksiä. Multakin kysyttiin et tiedänkö mä jo mihin oon menossa ja et mikä on mun lempi aine koulussa. No kidding. Ihan kivaa oli loppuviimeks. Ja viisumi tuli.
When our time is up
When our lives are done
Will we say we´ve had our fun?
Siinä oli sit aika monta tuntia aikaa ennen kun EF:n valmennustilaisuus alkais Pasilassa, joten lähettiin iskän ja äitin kanssa sit Kauppahalliin ja jumiteltiin keskustan ruuhkassa ihan mukavasti. En oo ikinä ennen käyny kauppahallissa, joten oli aika ihmeellinen kokemus. Siellä oli jotenkin sellanen ihana markkinameininki ja ilmassa tuoksu kala. Mitään muuta tuoksua siihen alakertaan ei oikeestaan mahtunutkaan. Ostettiin äitille taas tekemistä, eli lankoja ja sain valkata mieleisiä. Sit mamma betalade mulle ihanan marimekon laukun. Käytiin siinä kahvilla sit ja lähettiin käymään vanhalla kauppahallilla. Sain kuivahedelmiä pienen pussin. Siellä oli jotenkin vielä enemmän nostalgisempi tunnelma. Ei ollu ihan niin paljon porukkaa.
Will we make a mark this time?
Will we always say we tried?
Käytiin Pasilassa sit syömässä ennen sitä valmennustilaisuutta. Oli tosi kiva vihdoin kuulla kaikesta vähän enemmän ja tajuta, etten todellakaan oo ainoa joka sinne lähtee. Info oli informatiivista. Asiat kirkastu aika tavalla.
Stanfing on the rooftops
Everybody scream your heart out
Standing on the rooftops
Everybody scream your heart out
Standing on the rooftops
Everybody scream your heart out
This is all we got now
Everybody scream your heart out
Iskä ja äiti heitti mut sit Malmille ennenkun lähtivät itse ajamaan kohti kotia. Oli aika tosi väsy. Jukallakin oli ollu työpäivä.
All the love I've met
I have no regrets
If it all ends now, I'm set
Lauantai-aamuna sit herätys ihanasti ennen seittemää sisäsen kellon kiusaamana, onneks kuitenkin saatiin nukuttua vielä kymmeneen, ei olis tullu päivästä yhtään mitään muuten. Syötiin sit siinä aamupalaa ja mietittiin et mitä tehtäis. Vettä tuli kutakuinkin vaakasuoraan aamusta ja myrskytuuli olis vieny pikku Myyn mennessään. Päätettiin lähteä käymään Sea Lifessa ja käytiin sit kans testaamassa Lintsin uusi laite "Salama". Oli mukavaa. Mäkin olin käynyt Sea Lifessa viimeks joskus vuonna kivi ja kirves.
Will we make a mark this time?
Will we always say we tried?
Oli tosi ihanaa viettää aikaa sillä tavalla yhdessä, ettei se ollu pelkkää löhöilyä. Ratikalla päästiin keskustaan sit takas ja lounas/illallinen syötiin Chico´sissa. Loppuilta menikin sit saunoessa ja Pulp Fictionia katsellessa. Viimeinen yö ei todellakaan ollut kaikista mieluisin. Unikaverissa ei tosin ollut mitään vikaa, mut Jukka säikähti kun meinasin saada sydänkohtauksen, kun aamun hesari tuli. Kuulosti (ja näytti) siltä, niin kun joku olis yrittäny tulla sisään.
Standing on the rooftops
Everybody scream your heart out
Standing on the rooftops
Everybody scream your heart out
Standin gon the rooftops
Everybody scream your heart out
This is all we got now
Everybody scream your heart out
Luin viimeyönä Neil Gaimanin Tähtisumua -kirjan loppuun. Ja se oli täsmälleen yhtä sekava, kun Pult Fiction. Tosin molempien lopussa tarinat nivoutu yhteen, mutten kumpaakaan katsoisi/lukisi toista kertaa. En kyllä todellakaan suosittelis sitä lastenkirjaksi tai edes nuorten nuortenkirjaksi.
Standing on the rooftops
Wait until the bombs drop
This is all we got now
Scream until your heart stops
Never gonna regret
Watching every sunset
We'll listen to your heartbeat
All the love that we found
Päivityksestä on taas menny vähän liian kauan, mut nyt tuli aika tyhjä fiilis. Tulin kirjastoon jos olisin saanut lähetettyä aluevalvojalle ja Aspenille sähköpostia, mut olin liian hajamielinen et olisin saanut Aspenille kirjettä kasaan ja sit mun EF:n sivuilta oli poistunut mun aluevalvojan ja koulun tiedot ja kaikki sellaset. Joten se siitä.
Scream your heart out
Scream your
Huomenna takasin töihin sit, ollut tässä ihana neljän päivän loma, ja kotona odottaa uutukainen ruohonleikkuri, jota mun pitää lähteä testaamaan. Iskä sopivasti repäs, ettei tarvi ajaa tuota uutta nurmikkoa. Se tosiaan kylvettiin joskus viikko sitten? Ens viikonloppuna on provinssi rock ja serkun rippijuhla. Jukka todellakin saa tutustuttua nyt Seinäjokeen sit. Koitetaan käydä vaihtamassa provinssiliput rannekkeisiin aamulla ja sit se sais heittää mut Lakeuden ristiin konfirmaatioon. Neljä yötä enää. Sit tosi pian tulee tosi monta yötä enää.
Standing on the rooftops
Everybody scream your heart out
Standing on the rooftops
Everybody scream your heart out
Standing on the rooftops
Everybody scream your heart out
This is all we got now
Everybody scream your
Lostprophets - Rooftops
When our time is up
When our lives are done
Will we say we´ve had our fun?
Siinä oli sit aika monta tuntia aikaa ennen kun EF:n valmennustilaisuus alkais Pasilassa, joten lähettiin iskän ja äitin kanssa sit Kauppahalliin ja jumiteltiin keskustan ruuhkassa ihan mukavasti. En oo ikinä ennen käyny kauppahallissa, joten oli aika ihmeellinen kokemus. Siellä oli jotenkin sellanen ihana markkinameininki ja ilmassa tuoksu kala. Mitään muuta tuoksua siihen alakertaan ei oikeestaan mahtunutkaan. Ostettiin äitille taas tekemistä, eli lankoja ja sain valkata mieleisiä. Sit mamma betalade mulle ihanan marimekon laukun. Käytiin siinä kahvilla sit ja lähettiin käymään vanhalla kauppahallilla. Sain kuivahedelmiä pienen pussin. Siellä oli jotenkin vielä enemmän nostalgisempi tunnelma. Ei ollu ihan niin paljon porukkaa.
Will we make a mark this time?
Will we always say we tried?
Käytiin Pasilassa sit syömässä ennen sitä valmennustilaisuutta. Oli tosi kiva vihdoin kuulla kaikesta vähän enemmän ja tajuta, etten todellakaan oo ainoa joka sinne lähtee. Info oli informatiivista. Asiat kirkastu aika tavalla.
Stanfing on the rooftops
Everybody scream your heart out
Standing on the rooftops
Everybody scream your heart out
Standing on the rooftops
Everybody scream your heart out
This is all we got now
Everybody scream your heart out
Iskä ja äiti heitti mut sit Malmille ennenkun lähtivät itse ajamaan kohti kotia. Oli aika tosi väsy. Jukallakin oli ollu työpäivä.
All the love I've met
I have no regrets
If it all ends now, I'm set
Lauantai-aamuna sit herätys ihanasti ennen seittemää sisäsen kellon kiusaamana, onneks kuitenkin saatiin nukuttua vielä kymmeneen, ei olis tullu päivästä yhtään mitään muuten. Syötiin sit siinä aamupalaa ja mietittiin et mitä tehtäis. Vettä tuli kutakuinkin vaakasuoraan aamusta ja myrskytuuli olis vieny pikku Myyn mennessään. Päätettiin lähteä käymään Sea Lifessa ja käytiin sit kans testaamassa Lintsin uusi laite "Salama". Oli mukavaa. Mäkin olin käynyt Sea Lifessa viimeks joskus vuonna kivi ja kirves.
Will we make a mark this time?
Will we always say we tried?
Oli tosi ihanaa viettää aikaa sillä tavalla yhdessä, ettei se ollu pelkkää löhöilyä. Ratikalla päästiin keskustaan sit takas ja lounas/illallinen syötiin Chico´sissa. Loppuilta menikin sit saunoessa ja Pulp Fictionia katsellessa. Viimeinen yö ei todellakaan ollut kaikista mieluisin. Unikaverissa ei tosin ollut mitään vikaa, mut Jukka säikähti kun meinasin saada sydänkohtauksen, kun aamun hesari tuli. Kuulosti (ja näytti) siltä, niin kun joku olis yrittäny tulla sisään.
Standing on the rooftops
Everybody scream your heart out
Standing on the rooftops
Everybody scream your heart out
Standin gon the rooftops
Everybody scream your heart out
This is all we got now
Everybody scream your heart out
Luin viimeyönä Neil Gaimanin Tähtisumua -kirjan loppuun. Ja se oli täsmälleen yhtä sekava, kun Pult Fiction. Tosin molempien lopussa tarinat nivoutu yhteen, mutten kumpaakaan katsoisi/lukisi toista kertaa. En kyllä todellakaan suosittelis sitä lastenkirjaksi tai edes nuorten nuortenkirjaksi.
Standing on the rooftops
Wait until the bombs drop
This is all we got now
Scream until your heart stops
Never gonna regret
Watching every sunset
We'll listen to your heartbeat
All the love that we found
Päivityksestä on taas menny vähän liian kauan, mut nyt tuli aika tyhjä fiilis. Tulin kirjastoon jos olisin saanut lähetettyä aluevalvojalle ja Aspenille sähköpostia, mut olin liian hajamielinen et olisin saanut Aspenille kirjettä kasaan ja sit mun EF:n sivuilta oli poistunut mun aluevalvojan ja koulun tiedot ja kaikki sellaset. Joten se siitä.
Scream your heart out
Scream your
Huomenna takasin töihin sit, ollut tässä ihana neljän päivän loma, ja kotona odottaa uutukainen ruohonleikkuri, jota mun pitää lähteä testaamaan. Iskä sopivasti repäs, ettei tarvi ajaa tuota uutta nurmikkoa. Se tosiaan kylvettiin joskus viikko sitten? Ens viikonloppuna on provinssi rock ja serkun rippijuhla. Jukka todellakin saa tutustuttua nyt Seinäjokeen sit. Koitetaan käydä vaihtamassa provinssiliput rannekkeisiin aamulla ja sit se sais heittää mut Lakeuden ristiin konfirmaatioon. Neljä yötä enää. Sit tosi pian tulee tosi monta yötä enää.
Standing on the rooftops
Everybody scream your heart out
Standing on the rooftops
Everybody scream your heart out
Standing on the rooftops
Everybody scream your heart out
This is all we got now
Everybody scream your
Lostprophets - Rooftops
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Kesäloma alko. Mummi on täällä. Kesätöitä tiedossa. Liikkunu neljä kertaa tälläviikolla. Vajaa viikko, kun on viisumihaastattelu ja valmennustilaisuus. Viisumihakemus tehty. Kaksi Studio Ghiblin leffaa katottuna pois alta. Alle viikko, kun pääsen taas Helsinkiin.
<3
"How wonderful life is now you're in the world. "
elämä on aika ihanaa just nyt
sorry, en jaksanut keksiä tähän mitään kivaa kappaletta. Liian monimutkasta tähän mielentilaan <3
<3
"How wonderful life is now you're in the world. "
elämä on aika ihanaa just nyt
sorry, en jaksanut keksiä tähän mitään kivaa kappaletta. Liian monimutkasta tähän mielentilaan <3
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Maailma on sun
Heih taas.. ?
Rankka viikonloppu ohi ja eteenpäin mennään. Kaikkee jännää on taas tapahtunu. Kokeet tosin on mennyt aivan sikamaisen huonosti ihan hävettää. Kävin jo hakemassa uusintalomakkeen, toivottavasti hyväksyttyjen uusintoihin sit. Valtakirja on hommattu, et äiti ja iskä saa ilmottaa mut sit kirjotuksiin. Kävin uimassa tänään (offtopic?? no way). Uudet hiukset huomenna ja toisiks viimenen koe, tässä tätä vaan päivitellään. Sit mun verikoetulokset tuli ja mulla on hyvin todennäkösesti laktoosi-intoleranssi. Jipii. Sit mitäs muuta... Aspen laitto mulle ihanan sähköpostin takasin, kun oli kysynyt siltä, et haluisko se auttaa mua tekemään pari skräppikirjaa mun jenkkivuodesta ja valokuvista sit sieltä. Sehän riemastu :) tuli ihana sellanen lämmin fiilis.
"Kasvaa vuosien paino
Meidän pian alleen musertaa
Käy jalkoihin tyly asfaltti
Unet ohuiksi kuluttaa
Jengi pelaa vain aikaa
Niil on liikaa mistä valita
Ei kukaan huomaa et kaikki on selvää
Jos vain osaa katsoa"
Iskä oli laittanu Aspenille kans sähköpostia ja kertonut vähän musta sellasta toisesta näkökulmasta juttuja. Taidan tosiaankin olla tyypillinen suomalainen :) Miten ihanalta tuntukaan lukea sellasta tekstiä, siitä tuli hyvä olo ja Aspenin vastauksesta tosi luottavainen olo kans. Tuli sellanen tunne, et kyllä musta pidetään siellä huolta.
"Anna tuulen puhdistaa
Nostaa helmoja
Heittää hiukset sekaisin
Kevätmyrskyn kastella
Mekko liimata kiinni vartaloos
Niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun"
Asiat alkaa pikkuhiljaa menemään eteenpäin hirmusta vauhtia. Just kattelin äitin kans kalenteria ja suunnitelin mun kesää ja kaikkee, niin ihan järkyttävältä näyttää. Ei kauheesti vapaa-aikaa kun työpäivien jälkeen. Se aika pitää käyttää hyvin. Ja vielä kun olis miljoona kirjaa joita haluisin lukea *kahmii kirjoja syliinsä, eikä suostu päästämään irti*. Sukulaisia olis tarkotus kutsua kylään 3pv. heinäkuuta ja sit siinä ympärillä viettää aikaa isovanhempien kanssa ja nauttien mökkeilystä tai muusta sellasesta. Sit ens viikon viikonloppuna meen tosiaan sinne viisumihaastatteluun ja valmennustilaisuuteen ja Jukka lupas viedä mut Suomenlinnaan jos on hieno keli. Toivottavasti aurinko paistaa. Kavereille olis kans tarkotus pitää sellanen kiva yhteinen ilta "läksiäiset". Sit siellä jossain välissä on provinssirock ja serkun rippijuhlat. Matkalaukku pitää käydä ostamassa.
"Nosta kasvot ylös sateeseen
Katso lintujen lentoa
Ne ei kylvä
Ei ne satoa korjaa
Mut niil on tarpeeks kaikkea
Kiivetään kukkulalle
Sieltä näkee ohi kaupungin
Silloin muistat mistä tullut oot
Ja minne palaat takaisin"
Mun digiboksi ei ollu tallentanu Terminator ykköstä *murr* onneks isi oli laittanut sen alakertaan tallentamaan *sydän*
"Joskus tuntuu että ajan pyörteet
Kiskoo meidät mukanaan
Avaa sylisi mulle
Niin maailma saa ohi virrata
Sun aika kukkaan on puhjeta
Kohti taivasta kurkottaa"
Tässä on nyt jo toinen tällänen kirjotus, mihin oon ujuttanu jonkun mulle hyvin tärkeän kappaleen. Ficcimaailmassa yks alalaji on songfic, joten tää on sit varmaan songblog. Olis tosi tärkeetä et vaikka ne kappaleet ei olis lukijalle mitenkään lajityypiltä mielusia tai kiinnostavia, niin mä esitän toiveen, et sit jos joku tätä joskus edes lukee, niin kuuntelis samalla sitä kappaletta, joka on liitetty siihen. Musiikki on mulle ollu aina kamalan tärkeä ilmasuväline, vaikken ikinä ookaan oppinut soittamaan pianoa tai kitaraa kunnolla. Musiikilla mä kuitenkin pystyn ilmasemaan asioita, kun sanoja ei pysty tuottamaan tai niitä ei ole. Oon laittanut tohon linkkilistalle youtuben, mistä löytyy ihan varmasti kaikki nää kappaleet. Joskus saatan yrittää laittaa tähän linkin (joka toivottavasti on myös voimassa sit) tietystä versiosta, et tunnelma säilyis mahdollisimman oikeana. Nyt sit päivitin tätä niin saan lisättyä linkit niihin kappaleisiin, mut ne vie pois blogisivulta. Laitan linkin jos kappale on vaikea löytää. Kuuntelemisen iloa.
"Anna tuulen puhdistaa
Nostaa helmoja
Heittää hiukset sekaisin
Kevätmyrskyn kastella
Mekko liimata kiinni vartaloos
Niin olet kaunis
kaunis
olet kaunis
niin kaunis
ja maailma on sun"
Tehosekoitin - Maailma on sun
Rankka viikonloppu ohi ja eteenpäin mennään. Kaikkee jännää on taas tapahtunu. Kokeet tosin on mennyt aivan sikamaisen huonosti ihan hävettää. Kävin jo hakemassa uusintalomakkeen, toivottavasti hyväksyttyjen uusintoihin sit. Valtakirja on hommattu, et äiti ja iskä saa ilmottaa mut sit kirjotuksiin. Kävin uimassa tänään (offtopic?? no way). Uudet hiukset huomenna ja toisiks viimenen koe, tässä tätä vaan päivitellään. Sit mun verikoetulokset tuli ja mulla on hyvin todennäkösesti laktoosi-intoleranssi. Jipii. Sit mitäs muuta... Aspen laitto mulle ihanan sähköpostin takasin, kun oli kysynyt siltä, et haluisko se auttaa mua tekemään pari skräppikirjaa mun jenkkivuodesta ja valokuvista sit sieltä. Sehän riemastu :) tuli ihana sellanen lämmin fiilis.
"Kasvaa vuosien paino
Meidän pian alleen musertaa
Käy jalkoihin tyly asfaltti
Unet ohuiksi kuluttaa
Jengi pelaa vain aikaa
Niil on liikaa mistä valita
Ei kukaan huomaa et kaikki on selvää
Jos vain osaa katsoa"
Iskä oli laittanu Aspenille kans sähköpostia ja kertonut vähän musta sellasta toisesta näkökulmasta juttuja. Taidan tosiaankin olla tyypillinen suomalainen :) Miten ihanalta tuntukaan lukea sellasta tekstiä, siitä tuli hyvä olo ja Aspenin vastauksesta tosi luottavainen olo kans. Tuli sellanen tunne, et kyllä musta pidetään siellä huolta.
"Anna tuulen puhdistaa
Nostaa helmoja
Heittää hiukset sekaisin
Kevätmyrskyn kastella
Mekko liimata kiinni vartaloos
Niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun"
Asiat alkaa pikkuhiljaa menemään eteenpäin hirmusta vauhtia. Just kattelin äitin kans kalenteria ja suunnitelin mun kesää ja kaikkee, niin ihan järkyttävältä näyttää. Ei kauheesti vapaa-aikaa kun työpäivien jälkeen. Se aika pitää käyttää hyvin. Ja vielä kun olis miljoona kirjaa joita haluisin lukea *kahmii kirjoja syliinsä, eikä suostu päästämään irti*. Sukulaisia olis tarkotus kutsua kylään 3pv. heinäkuuta ja sit siinä ympärillä viettää aikaa isovanhempien kanssa ja nauttien mökkeilystä tai muusta sellasesta. Sit ens viikon viikonloppuna meen tosiaan sinne viisumihaastatteluun ja valmennustilaisuuteen ja Jukka lupas viedä mut Suomenlinnaan jos on hieno keli. Toivottavasti aurinko paistaa. Kavereille olis kans tarkotus pitää sellanen kiva yhteinen ilta "läksiäiset". Sit siellä jossain välissä on provinssirock ja serkun rippijuhlat. Matkalaukku pitää käydä ostamassa.
"Nosta kasvot ylös sateeseen
Katso lintujen lentoa
Ne ei kylvä
Ei ne satoa korjaa
Mut niil on tarpeeks kaikkea
Kiivetään kukkulalle
Sieltä näkee ohi kaupungin
Silloin muistat mistä tullut oot
Ja minne palaat takaisin"
Mun digiboksi ei ollu tallentanu Terminator ykköstä *murr* onneks isi oli laittanut sen alakertaan tallentamaan *sydän*
"Joskus tuntuu että ajan pyörteet
Kiskoo meidät mukanaan
Avaa sylisi mulle
Niin maailma saa ohi virrata
Sun aika kukkaan on puhjeta
Kohti taivasta kurkottaa"
Tässä on nyt jo toinen tällänen kirjotus, mihin oon ujuttanu jonkun mulle hyvin tärkeän kappaleen. Ficcimaailmassa yks alalaji on songfic, joten tää on sit varmaan songblog. Olis tosi tärkeetä et vaikka ne kappaleet ei olis lukijalle mitenkään lajityypiltä mielusia tai kiinnostavia, niin mä esitän toiveen, et sit jos joku tätä joskus edes lukee, niin kuuntelis samalla sitä kappaletta, joka on liitetty siihen. Musiikki on mulle ollu aina kamalan tärkeä ilmasuväline, vaikken ikinä ookaan oppinut soittamaan pianoa tai kitaraa kunnolla. Musiikilla mä kuitenkin pystyn ilmasemaan asioita, kun sanoja ei pysty tuottamaan tai niitä ei ole. Oon laittanut tohon linkkilistalle youtuben, mistä löytyy ihan varmasti kaikki nää kappaleet. Joskus saatan yrittää laittaa tähän linkin (joka toivottavasti on myös voimassa sit) tietystä versiosta, et tunnelma säilyis mahdollisimman oikeana. Nyt sit päivitin tätä niin saan lisättyä linkit niihin kappaleisiin, mut ne vie pois blogisivulta. Laitan linkin jos kappale on vaikea löytää. Kuuntelemisen iloa.
"Anna tuulen puhdistaa
Nostaa helmoja
Heittää hiukset sekaisin
Kevätmyrskyn kastella
Mekko liimata kiinni vartaloos
Niin olet kaunis
kaunis
olet kaunis
niin kaunis
ja maailma on sun"
Tehosekoitin - Maailma on sun
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Sait kyyneleet
Löysin aivan ihanan äänikirjan. Se on ihana lähinnä siks, että kirja on ihan hyvä ja lukijalla on jumalallisen ihana ääni. Tämä kaikkien tuntema Avara luonto -lukija.
Nyt on tosiaan vähän hiljaisemmat ajat tässä ollut. En oo oikein tiennyt, mitä päivitellä, varsinkin kun nyt perheessä ollut surua. Päivä kerrallaan tästä toivutaan ajan kanssa. Tahtoisinpa niin uskoa itsekin noihin sanoihin. Surrut ja käsitellyt tässä on yksi jos toinenkin. Valitettavasti se herättää myös muitakin suruja jostakin kaukaa muistoista.
"On niinkuin yö taas ois, en nää mä huomispäivää
On jäänyt eilinen ja huomista ei olekaan
Yöhön jäin odottamaan"
Niin en tosiaan muista et kerroinko et viisumihaastattelu on 11.6 ja samana päivänä on sit valmennustilaisuus oppilaalle ja vanhemmille. Mietin vähän et menisin jo torstaina sit Helsinkiin ja olisin yön Jukan luona, niin ei tarvi maksaa turhaa hotelliyöstä, kun se viisumihaastattelu ei vissiin vaadi vanhempien läsnäoloa. Ja Jukka kyllä sanoi, että se mielellään majottaa mut. En tiedä, kuinka paljon siellä on sit muita tyyppejä. Varmaan kaikki jenkkeihin lähtijät ainakin.
Tiistaina on ensimmäinen koe, ruotsi, ja sit perjantaina alkaa virallisesti koeviikko Suomen historian kokeella. Äikän koetta en odota pätkääkään. En ole mitenkään erityisen vakuuttunut tästä meidän opettajasta. Mielenkiinnolla ootan kyllä koetta. Varsinkin kun en oo vieläkään ees etsinyt kirjaa, mistä se meinaa kysellä kokeessa jotakin. Elämäkerta tuli onneks luettua. Walt Disney <3 forever. Matikasta tiedän jo, mitä sen kanssa käy. No onneks on varaa vielä kahteen hylättyyn. Onneks mun pitkä matikka loppuu sit siihen. Perjantaina on sit kans parturi/kampaaja. Oon virallisesti väitellyt asiasta että miehet vaan käy parturilla ja naiset kampaajalla. No ehkä sit niin. Lauantai aamuna on sit hautajaiset. Tuntuu, että sen jälkeen alkaa vasta paraneminen ihan yleisestikin.
"Pikkuinen, sait kyyneleet
Sä auttajaas noin luotit taas ja sait kyyneleet
Sun pienen lapsen maailmaas mä rikoin, tiedän sen
Kuinka uudestaan ehjäksi saan sen enää milloinkaan?"
Laitoin tänään sähköpostia tulevaan kouluuni St. Ignatius high schooliin. Kyselin mun yhteyshenkilön yhteystietoja, koska mulle on vaan kerrottu nimi, eikä edes koulun sivuilla oo sen sähköpostiosotetta. Kyllä tää tästä. Ootan taas vastausta Aspenilta ja Brianilta. Tuntuu, että aika loppuu totaalisesti. Iskä kysy tänään, et mitä haluaisin tehdä tänä kesänä vielä tässä yhdessä perheen kanssa.
"Kuinka voikaan aina käydä näin?
Eikö joku aikaa voisi kääntää taaksepäin?
Sua satuttaa en koskaan tahdo, sen tiedän jo kuitenkin
Tähän tultiin taas, nyt mitä sanoisin?"
Sait kyyneleet - Karhuveljeni Koda, Timo Kotipelto
Nyt on tosiaan vähän hiljaisemmat ajat tässä ollut. En oo oikein tiennyt, mitä päivitellä, varsinkin kun nyt perheessä ollut surua. Päivä kerrallaan tästä toivutaan ajan kanssa. Tahtoisinpa niin uskoa itsekin noihin sanoihin. Surrut ja käsitellyt tässä on yksi jos toinenkin. Valitettavasti se herättää myös muitakin suruja jostakin kaukaa muistoista.
"On niinkuin yö taas ois, en nää mä huomispäivää
On jäänyt eilinen ja huomista ei olekaan
Yöhön jäin odottamaan"
Niin en tosiaan muista et kerroinko et viisumihaastattelu on 11.6 ja samana päivänä on sit valmennustilaisuus oppilaalle ja vanhemmille. Mietin vähän et menisin jo torstaina sit Helsinkiin ja olisin yön Jukan luona, niin ei tarvi maksaa turhaa hotelliyöstä, kun se viisumihaastattelu ei vissiin vaadi vanhempien läsnäoloa. Ja Jukka kyllä sanoi, että se mielellään majottaa mut. En tiedä, kuinka paljon siellä on sit muita tyyppejä. Varmaan kaikki jenkkeihin lähtijät ainakin.
Tiistaina on ensimmäinen koe, ruotsi, ja sit perjantaina alkaa virallisesti koeviikko Suomen historian kokeella. Äikän koetta en odota pätkääkään. En ole mitenkään erityisen vakuuttunut tästä meidän opettajasta. Mielenkiinnolla ootan kyllä koetta. Varsinkin kun en oo vieläkään ees etsinyt kirjaa, mistä se meinaa kysellä kokeessa jotakin. Elämäkerta tuli onneks luettua. Walt Disney <3 forever. Matikasta tiedän jo, mitä sen kanssa käy. No onneks on varaa vielä kahteen hylättyyn. Onneks mun pitkä matikka loppuu sit siihen. Perjantaina on sit kans parturi/kampaaja. Oon virallisesti väitellyt asiasta että miehet vaan käy parturilla ja naiset kampaajalla. No ehkä sit niin. Lauantai aamuna on sit hautajaiset. Tuntuu, että sen jälkeen alkaa vasta paraneminen ihan yleisestikin.
"Pikkuinen, sait kyyneleet
Sä auttajaas noin luotit taas ja sait kyyneleet
Sun pienen lapsen maailmaas mä rikoin, tiedän sen
Kuinka uudestaan ehjäksi saan sen enää milloinkaan?"
Laitoin tänään sähköpostia tulevaan kouluuni St. Ignatius high schooliin. Kyselin mun yhteyshenkilön yhteystietoja, koska mulle on vaan kerrottu nimi, eikä edes koulun sivuilla oo sen sähköpostiosotetta. Kyllä tää tästä. Ootan taas vastausta Aspenilta ja Brianilta. Tuntuu, että aika loppuu totaalisesti. Iskä kysy tänään, et mitä haluaisin tehdä tänä kesänä vielä tässä yhdessä perheen kanssa.
"Kuinka voikaan aina käydä näin?
Eikö joku aikaa voisi kääntää taaksepäin?
Sua satuttaa en koskaan tahdo, sen tiedän jo kuitenkin
Tähän tultiin taas, nyt mitä sanoisin?"
Sait kyyneleet - Karhuveljeni Koda, Timo Kotipelto
lauantai 15. toukokuuta 2010
Ihan järkyttää, miten kauan siitä on kun oon viimeks päivittänyt :(
Ihan järjettömästi on taas tapahtunut asioita, en edes muista kaikkea enää, mitä pitäis..
Tärkeimpänä kaikista varmaan se, et nyt on sit varmistunu et lähen jo 17. tai 18 pv heinäkuuta, koska pääsin valmennusleirille, joka on jossain päin Yhdysvaltoja. Pikkuhiljaa alkaa tuntua pieni paniikki. Laskin, että tässä on kutakuinkin tasan 9 viikkoa enää jäljellä. Samalla myös on helpompi ajatella itseni sinne. Kellonaikaan nähden hyvin väsynyt fiilis. Kesän ensimmäiset rusketusraidat otettu tänään Korkeasaaressa. Melkein kaikki eläimet oli ihailtavan aktiivisia, vaikka oli ihan mielettömän kuuma. Tälläkertaa näky myös kissat siellä oikein kiitettävästi. Tuli otettua muutama suloinen kuvakin. Ihana, kun Jukka jaksoi mun kanssa lähteä sinne ja viettää aikaa niin yhdessä.
Pääsin taas käymään Helsingissä. Vaikkakin vaan ihan yhden yön ajan, mut silti. Sekin aika on niin rakasta ettei paremmasta väliä. Tuntu että viimekerrasta oli ihan kamalan pitkä aika, vaikka ei siitä ollut kun pari viikkoa. Saa nähdä, miltä sitten tuntuu, kun ei voi olla yhteydessä päivittäin. Kukas sanoikaan, että ero vain vahvistaa tunnetta?
Ai niin, sain ilmotuksen, että mun viisumihaastattelupäivä on 11.6. Sillon ainakin tiedossa Helsingin reissu. Jokseenkin hermostuttaa sinne meno.
Koulukin alkaa loppua.. Eihän tässä oo enää kun pari viikkoa enää.. Mihin tää aika oikein katoaa? Ihan äskenhän mun lähtöön oli vielä kaks vuotta!!
torstai 15. huhtikuuta 2010
Lanssiviikko - Fantasiakirjallisuus
Kurssipäiväkirja on osa projektiviikon kurssin suorittamista. Kurssi arvostellaan muuten asteikolla 1-3.
Keskiviikko 14.4.2010
Poikkeuksellisesti lähdettiin aamulla katsomaan Suomen ammattikoulujen talent showta erilaisilla taiteenaloilla. Kun sitten päästiin kurssille aloitettiin käsittelemällä ja määrittelemällä fantasia erilaisten esimerkkien ja termien kautta. Pohdittiin matalan ja korkean fantasian eroja ja mietittiin millä lailla niiden erot näkyvät erilaisissa fantasiakirjallisuusteoksissa ja elokuvissa.
Torstai 15.4.2010
Aamu aloitettiin edellisen päivän kertaamisella ja kokeiltiin pientä luovaa kirjoittamista. Piti tehdä matka oman pään sisäiseen maailmaan ja kuvailla, miltä siellä näyttää torstaiaamuna 15.4.10. Päivää jatkettiin etsimällä tietoa ja inspiraatiota oman "esitelmän" pitämiseen ja aiheeseen. Tehtävänä on siis pitää pienimuotoinen esitelmä jostakin fantasiaan tai kauhuun liittyvästä elokuvasta, kirjasta, pelistä tms. Omaa inspiraatiota ei ole vielä näkynyt. Jonkinlaisia ajatuksen pätkiä on tosin herännyt Stephen Kingin Christine - tappaja autosta. Ehkä mahdollisesti kauhun keinojen pohtimista. Ruokailun jälkeen sivistettiin itseämme katsomalla Hayao Miyazakin anime-elokuvan Tonari no Totoro (=Naapurini Totoro). Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka haluavat olla välillä lapsenmielisiä, mutta myös nauttia ihanasta musiikista ja uskomattomasta piirros- ja animointitaiteesta.
Perjantai 16.4.2010
Aamulla ensitöiksi aloitimme pienellä analysointitehtävällä, jonka kysymykset koskivat edellisen päivän Totoro- elokuvaa. Kysymyksiä oli laidasta laitaan teemoista, hahmoista ja heidän kehityksestä tarinan mukana, sekä juonenkulusta. Tehtävä antoi pohtimisen aihetta, koska Totoro ei ole niitä yksiselitteisinpiä elokuvia.
Seuraavana tehtävänä oli jälleen päästää mielikuvitus irti ja työskennellä joko yksin tai pienessä ryhmässä ja suunnitella oma fantasiahahmo. Hahmo sai pohjautua johonkin valmiiksi olemassaolevaan fantasiahenkilöön. Rajoituksia ei ollut, mikä toisaalta vaikeutti tehtävää. Hahmossa sai yhdistellä kliseitä, mutta myös omaa mielikuvitusta ja särmää. Pienen tarinan rakentaminen hahmon ympärille helpotti ja laajensi tehtävää. Hahmon luomisessa huomasi, miten helposti ottaa vaikutteita jo valmiista fantasiahahmoista ja tarinoista. Kliseistä myös huomasi, miten toisaalta kaavoihin kangistunutta fantasiakirjallisuus ja fantasiamaailmat ovat. Tarinoiden, henkilöiden ja tapahtumien pohja on oikeastaan kaikissa jo lähes sama, vaikkakin pintakerronta on hyvinkin vaihtelevaa.
Perjantaina katsoimme vaihteeksi kauhuelokuvan. Johnny Deppin tähdittämä Sweeney Todd - Fleet Streetin paholaisparturi ei meinannut suostua yhteistyöhön, mutta lopulta elokuva tuli katsottua. Sweeney Todd on hämmentävä elokuva. Välillä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, ottaako tosissaan vai ei. Vähän niin kuin Hugleikur Dagssonin sarjakuvakirjat "Onko tämä muka hauskaa?". Maanantain aamuun todennäköisesti liittyy elokuvan analysoiminen.
Maanantai 19.4.2010
Maanantai aamulla aloitettiin Sweeney Todd -elokuvan arviointi ja analysointi. Kysymykset olivan jokseenkin samanlaisia kuin Totoroa arvioitaessa, eli käsittelivät hahmoja, juonenkulkua ja tarinaa yleensä. Aloitettiin sadun ja fantasian käsittelyllä ja tehtävänä oli kirjoittaa satu. Sadut kulkevat yleensä hyvin samanlaista kaavaa verrattuna toisiinsa. Saduissa on yleensä alussa jokin ongelma, ja maagiset numerot ovat myös hyvin tavanomaisia, kuten esimerkiksi lasten tai suoritettavien tehtävien lukumäärät. Satujen ja fantasian eroja on jokusia. Sadut yleensä välttävät tarkkojen paikkojen tai ajan nimeämistä (allegoria). Fantasiassa taasen yleensä tehdään joko oma ajallisesti ja sijainnillisesti itsenäinen maailma (korkea fantasia) tai liitetään "oikeaan" maailmaan fantasian piirteitä (matala fantasia). Satujen hahmot eivät ole varsinaisia yksilöllisiä persoonia, vaan ne ovat vain erilaisia tyyppejä, kuten nenäkäs prinsessa ja paha äitipuoli. Päivän elokuvana oli espanjalais-meksikolais-yhdysvaltalainen elokuva Pan´s Labyrinth. Elokuva kertoo ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä ajasta, kun Espanja on ajatunut sisällissotaan. Päähenkilö on nuori Ofelia, jonka oma isä on kuollut ja äiti on avioitunut uudestaan Francon joukkojen kapteenin kanssa. Ofelia rakastaa fantasiakirjoja ja satuja. Fauni johdattaa Ofelian tehtäviin, samalla kun sisällissota raivoaa ympärillä. Tarina on hyvin väkivaltainen, eikä k-15 merkintä ole ollenkaan turha. Elokuva on voittanut kolme oscar palkintoa. Henkilökohtaisesti en pitänyt elokuvasta ollenkaan, mutta "ulkopuolelta" katsottuna, elokuva on hienosti toteutettu ja merkityksellinen tarina.
Tiistai 20.4.2010
Viimeisenä päivänä esitettiin elokuva tai kirjallisuus esitelmät. Oli mukava löytää uusia ideoita luettavien kirjojen listalle. Oli myös jännä kuulla uusia mielipiteitä jo itselle tutuista teoksista. Esitelmiä oli erilaisista kirjoista, elokuvista ja genreistä cosplayhin asti. Kurssin lähestyessä loppuaan pidettiin pieni "tietovisa" ja arvottiin kaksi kurssiin liittyvää kirjaa.
Keskiviikko 14.4.2010
Poikkeuksellisesti lähdettiin aamulla katsomaan Suomen ammattikoulujen talent showta erilaisilla taiteenaloilla. Kun sitten päästiin kurssille aloitettiin käsittelemällä ja määrittelemällä fantasia erilaisten esimerkkien ja termien kautta. Pohdittiin matalan ja korkean fantasian eroja ja mietittiin millä lailla niiden erot näkyvät erilaisissa fantasiakirjallisuusteoksissa ja elokuvissa.
Torstai 15.4.2010
Aamu aloitettiin edellisen päivän kertaamisella ja kokeiltiin pientä luovaa kirjoittamista. Piti tehdä matka oman pään sisäiseen maailmaan ja kuvailla, miltä siellä näyttää torstaiaamuna 15.4.10. Päivää jatkettiin etsimällä tietoa ja inspiraatiota oman "esitelmän" pitämiseen ja aiheeseen. Tehtävänä on siis pitää pienimuotoinen esitelmä jostakin fantasiaan tai kauhuun liittyvästä elokuvasta, kirjasta, pelistä tms. Omaa inspiraatiota ei ole vielä näkynyt. Jonkinlaisia ajatuksen pätkiä on tosin herännyt Stephen Kingin Christine - tappaja autosta. Ehkä mahdollisesti kauhun keinojen pohtimista. Ruokailun jälkeen sivistettiin itseämme katsomalla Hayao Miyazakin anime-elokuvan Tonari no Totoro (=Naapurini Totoro). Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka haluavat olla välillä lapsenmielisiä, mutta myös nauttia ihanasta musiikista ja uskomattomasta piirros- ja animointitaiteesta.
Perjantai 16.4.2010
Aamulla ensitöiksi aloitimme pienellä analysointitehtävällä, jonka kysymykset koskivat edellisen päivän Totoro- elokuvaa. Kysymyksiä oli laidasta laitaan teemoista, hahmoista ja heidän kehityksestä tarinan mukana, sekä juonenkulusta. Tehtävä antoi pohtimisen aihetta, koska Totoro ei ole niitä yksiselitteisinpiä elokuvia.
Seuraavana tehtävänä oli jälleen päästää mielikuvitus irti ja työskennellä joko yksin tai pienessä ryhmässä ja suunnitella oma fantasiahahmo. Hahmo sai pohjautua johonkin valmiiksi olemassaolevaan fantasiahenkilöön. Rajoituksia ei ollut, mikä toisaalta vaikeutti tehtävää. Hahmossa sai yhdistellä kliseitä, mutta myös omaa mielikuvitusta ja särmää. Pienen tarinan rakentaminen hahmon ympärille helpotti ja laajensi tehtävää. Hahmon luomisessa huomasi, miten helposti ottaa vaikutteita jo valmiista fantasiahahmoista ja tarinoista. Kliseistä myös huomasi, miten toisaalta kaavoihin kangistunutta fantasiakirjallisuus ja fantasiamaailmat ovat. Tarinoiden, henkilöiden ja tapahtumien pohja on oikeastaan kaikissa jo lähes sama, vaikkakin pintakerronta on hyvinkin vaihtelevaa.
Perjantaina katsoimme vaihteeksi kauhuelokuvan. Johnny Deppin tähdittämä Sweeney Todd - Fleet Streetin paholaisparturi ei meinannut suostua yhteistyöhön, mutta lopulta elokuva tuli katsottua. Sweeney Todd on hämmentävä elokuva. Välillä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, ottaako tosissaan vai ei. Vähän niin kuin Hugleikur Dagssonin sarjakuvakirjat "Onko tämä muka hauskaa?". Maanantain aamuun todennäköisesti liittyy elokuvan analysoiminen.
Maanantai 19.4.2010
Maanantai aamulla aloitettiin Sweeney Todd -elokuvan arviointi ja analysointi. Kysymykset olivan jokseenkin samanlaisia kuin Totoroa arvioitaessa, eli käsittelivät hahmoja, juonenkulkua ja tarinaa yleensä. Aloitettiin sadun ja fantasian käsittelyllä ja tehtävänä oli kirjoittaa satu. Sadut kulkevat yleensä hyvin samanlaista kaavaa verrattuna toisiinsa. Saduissa on yleensä alussa jokin ongelma, ja maagiset numerot ovat myös hyvin tavanomaisia, kuten esimerkiksi lasten tai suoritettavien tehtävien lukumäärät. Satujen ja fantasian eroja on jokusia. Sadut yleensä välttävät tarkkojen paikkojen tai ajan nimeämistä (allegoria). Fantasiassa taasen yleensä tehdään joko oma ajallisesti ja sijainnillisesti itsenäinen maailma (korkea fantasia) tai liitetään "oikeaan" maailmaan fantasian piirteitä (matala fantasia). Satujen hahmot eivät ole varsinaisia yksilöllisiä persoonia, vaan ne ovat vain erilaisia tyyppejä, kuten nenäkäs prinsessa ja paha äitipuoli. Päivän elokuvana oli espanjalais-meksikolais-yhdysvaltalainen elokuva Pan´s Labyrinth. Elokuva kertoo ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä ajasta, kun Espanja on ajatunut sisällissotaan. Päähenkilö on nuori Ofelia, jonka oma isä on kuollut ja äiti on avioitunut uudestaan Francon joukkojen kapteenin kanssa. Ofelia rakastaa fantasiakirjoja ja satuja. Fauni johdattaa Ofelian tehtäviin, samalla kun sisällissota raivoaa ympärillä. Tarina on hyvin väkivaltainen, eikä k-15 merkintä ole ollenkaan turha. Elokuva on voittanut kolme oscar palkintoa. Henkilökohtaisesti en pitänyt elokuvasta ollenkaan, mutta "ulkopuolelta" katsottuna, elokuva on hienosti toteutettu ja merkityksellinen tarina.
Tiistai 20.4.2010
Viimeisenä päivänä esitettiin elokuva tai kirjallisuus esitelmät. Oli mukava löytää uusia ideoita luettavien kirjojen listalle. Oli myös jännä kuulla uusia mielipiteitä jo itselle tutuista teoksista. Esitelmiä oli erilaisista kirjoista, elokuvista ja genreistä cosplayhin asti. Kurssin lähestyessä loppuaan pidettiin pieni "tietovisa" ja arvottiin kaksi kurssiin liittyvää kirjaa.
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Miksi tähän seuraavaan päivitykseen menee näin kauan aikaa aina?? *huolestuu*
Niih, mistäs sitä aloittas. Vaikka siitä, miten tylsää on kun näitä bloggerin kirjasimia on niin vähänlaisesti. Taustamusiikkina X Japan - Kurenai live 1992
Noniin.. tässä nyt kotiuduttu pääsiäislomalta ja läksyjen täytteisiltä junamatkoilta tosiaan. Tänään oli viimeinen koeviikon koe, matikka (ei hyvin mennyt, mut ei se mitään), aika hilpeät tunnelmat ja sain jo palautetta, että oon hyvällä päällä. Ihan kivat fiilikset on kyllä. Ja sit kun siitä enkun elokuvaprojektista tuli Jonnan kanssa tosi hyvä :) Huomenna vielä aamulla kuuntelemaan pari esitelmää ja sit alkaa viikon "loma". Eli lanssiviikko = projektiviikko, josta kai saa kurssin.. Mä lähen analysoimaan fantasiakirjallisuutta kauppikselle. Toivottavasti sieltä ei oo kovin paljon kotihommia. Mun tuurilla on.
Olin tänään pitkästä aikaa ampumassa Kristan kanssa. Taisin olla tasan vuosi sitten viimeks, kun oltiin kökässä siivoamassa ulkorataa talven jäljiltä. Oli jokseenkin häiritsevää, kun tuntu et oli unohtanut ihan kaiken alkaen siitä, miten pidetään jousta oikein päin. Välillä tuli ihan hyviä sarjoja, mut sit taas sellasia, mistä ei ees puhuta. Jos nyt jaksais käydä säännöllisen epäsäännöllisesti sielläkin, niin vois olla ihan hyvä. Tosin en oo yhtään varma että saisin ulkona 30 metristä edes osumaan tauluun. Onneks nuolien sulat on neonvärisiä. Harmittavaa, kun kuitenkin haluis olla aika hyväkin tossa lajissa..
Btw A&B:ltä ei ole tullut vieläkään mitään vastausta.
perjantai 2. huhtikuuta 2010
2.4.10
Mjuuh. Terkkuja tosiaan Ylläkseltä. Mahtava ruoka tuoksuu tossa keittiön toisella puolelle, kun en oo ite kokkausvuorossa. Iskä tekee taas hyvää ruokaa ja mun toivomuksesta hirvestä, kun kotona yksin ollessa ei kauheesti sellasia herkkuja saa millään :P
Oltiin tänään iskän kanssa laskemassa.. Porukkaa oli ihan sopivasti siihen nähden että näkyvyys oli surkeimmasta päästä. Tosi raskasta laskea puolisulassa lumessa. Laskettiin sit sellasissa pienissä harjottelumäissä, mut en jaksanu lähteä hakemaan lautaakaan. Huomenna sit uudestaan, toivottavasti olis vähän kivempi keli. Ja täällä taas kirjottelemassa kun pitäs tehä kouluhommia.. Kotona sit odottaa digiboksillinen lastenleffoja tallennettuna.. Saa nähdä miten niitä kouluhommia sillon tulee tehtyä. Varmaan aika hyvin. Sit alkaa pian viimenen tän kevään jakso. Sit vuosi väliä ja sit enää about 4 jaksoa varsinaista koulua.. Sit muka pitäs olla valmistumis kunnossa. Kaikki aikanaan. Vuosi on pitkä aika.
Inspis loppu.
Oltiin tänään iskän kanssa laskemassa.. Porukkaa oli ihan sopivasti siihen nähden että näkyvyys oli surkeimmasta päästä. Tosi raskasta laskea puolisulassa lumessa. Laskettiin sit sellasissa pienissä harjottelumäissä, mut en jaksanu lähteä hakemaan lautaakaan. Huomenna sit uudestaan, toivottavasti olis vähän kivempi keli. Ja täällä taas kirjottelemassa kun pitäs tehä kouluhommia.. Kotona sit odottaa digiboksillinen lastenleffoja tallennettuna.. Saa nähdä miten niitä kouluhommia sillon tulee tehtyä. Varmaan aika hyvin. Sit alkaa pian viimenen tän kevään jakso. Sit vuosi väliä ja sit enää about 4 jaksoa varsinaista koulua.. Sit muka pitäs olla valmistumis kunnossa. Kaikki aikanaan. Vuosi on pitkä aika.
Inspis loppu.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Voiko hypärillä olla tylsää? (jos et jaksa lukea sepustuksia, hyppää suoraan loppuun)
Yes, melkein miljoonavuotta taas kun päivitin viimeks. Vaikkakin aikaa tuntuu olevan muille jaettavaksi. Hmmh. Tosiaan, vapaa liikuntatunti, oltiin (tai olisi pitänyt olla) sotilasesteradalla omalla ajalla koulun jälkeen. Yritin tulla jatkamaan englannin ryhmätyötä koulun kirjastoon koneelle, ja kappas juttu on niin fiksu että usb-paikat varattu jollekin jota ei uskalla repiä irti. Nojaa.. Tässähän tää menee, säästyy aikaa illalle sit tehdä sitä mitä nyt pitäisi tehdä.
Tänään valitettavasti joutuu jättämään koulun kuoron välistä. Tosi harmi ABBA -projektin takia. Nyt on mun vuoro olla pois.
Juna lähtee 11.54 pm (tms.) Kolariin minä kyydissä. Tässä muutaman päivän saanut nauttia yksinäisestä hiljaisuudesta kotona, kun vanhemmat lähti jo lauantaina Ylläkselle. Nyt mä lähen sit päivän etuajassa pääsiäislomalle. Voisi tottakai luulla, että oon saanu paljon aikaseksi. Eikä asiaa tietenkään haittaa se, että koeviikko alkaa 6 päivän päästä. Kiva päästä kuitenkin vielä laskettelemaan Ylläkselle, jos tällä kertaa olis vähän paremmat säät kun hiihtolomalla. Sillon sosiaalinen hauskanpito tapahtu lähinnä neljän seinän sisällä, toisin sanoen mä häviämällä Teemulle tammessa ja korttipeleissä. Seuraava yö taitaa mennä (tai niin oon suunnitellu) kouluhommien päivitykseen, jos yö virvottaisi jälleen opillisen inspiraation varsinkin englannin ja psykologian piirissä. Paluumatkan voi sit käyttää kokeisiin lukemiseen. Sit kun tulee tylsää eikä jaksa keskittyä enää persoonallisuuden pysyvyyden tutkimiseen, vois tietysti kattoa kauan himotun Ponyo Rantakalliolla -leffan. Ja kuunnella Artemis Fowlin seikkailuja lukijana Jarmo Heikkinen, jolla on jumalaisen rentouttava ääni.
Hieman ollut pettynyt olo tuon asian suhteen, minkä takia tää blogi alunperin perustettiin. Tosiaan A&B ei ole vieläkään vastannut mun lähettämään sähköpostiin, mistä oon vähän loukkaantunut. Okei, tiedän tiedän, usein kaikkeen on hyvä syy enkä voi velvottaa niitä laittamaan mitään jos niillä on oikeesti kiire. Mut olis kuitenkin ihan kiva saada ees joku sana sieltäkin päästä, vaikka vaan et vastataan enemmän kun on paremmin aikaa. Tai sitten aika vaan tuntuu kuluvan sen suhteen ihan järjettömän hitaasti. Aspenin kanssa oon kuitenkin puhunut 2 kertaa facebookin pikachatissä. Laiha lohtu. No, kärsivällisyys on hyve. Nöfnöf.
Koulun kirjastosta löytyy aika sekalaista porukkaa. Vaihtareita, jotka selaa kotimaisia foorumeita. Opiskelijoita, jotka jaksaa vääntää maantiedon aluemaantieteen kurssin projektityötä, jota ite yritin kursia kans kasaan muutama jakso sitten. Ja jotakin seniori-poikia, jotka saa kiksejä pelaamalla sotapelejä netissä.. Tapansa kullakin.
Ikävää, ettei mulla oo nettitikkua omaan koneeseen. Saisitte kuunnella mua vaikka koko yön tän kautta. Tai joutuisitte. Kaikki on suhteellista.
Well, come what may.
ps. Hypäreillä on kuolettavan tylsää, paitsi jos on jotain järjellistä tekemistä, kuten matikanläksyjä, joita ei kuitenkaan osaa.
Tänään valitettavasti joutuu jättämään koulun kuoron välistä. Tosi harmi ABBA -projektin takia. Nyt on mun vuoro olla pois.
Juna lähtee 11.54 pm (tms.) Kolariin minä kyydissä. Tässä muutaman päivän saanut nauttia yksinäisestä hiljaisuudesta kotona, kun vanhemmat lähti jo lauantaina Ylläkselle. Nyt mä lähen sit päivän etuajassa pääsiäislomalle. Voisi tottakai luulla, että oon saanu paljon aikaseksi. Eikä asiaa tietenkään haittaa se, että koeviikko alkaa 6 päivän päästä. Kiva päästä kuitenkin vielä laskettelemaan Ylläkselle, jos tällä kertaa olis vähän paremmat säät kun hiihtolomalla. Sillon sosiaalinen hauskanpito tapahtu lähinnä neljän seinän sisällä, toisin sanoen mä häviämällä Teemulle tammessa ja korttipeleissä. Seuraava yö taitaa mennä (tai niin oon suunnitellu) kouluhommien päivitykseen, jos yö virvottaisi jälleen opillisen inspiraation varsinkin englannin ja psykologian piirissä. Paluumatkan voi sit käyttää kokeisiin lukemiseen. Sit kun tulee tylsää eikä jaksa keskittyä enää persoonallisuuden pysyvyyden tutkimiseen, vois tietysti kattoa kauan himotun Ponyo Rantakalliolla -leffan. Ja kuunnella Artemis Fowlin seikkailuja lukijana Jarmo Heikkinen, jolla on jumalaisen rentouttava ääni.
Hieman ollut pettynyt olo tuon asian suhteen, minkä takia tää blogi alunperin perustettiin. Tosiaan A&B ei ole vieläkään vastannut mun lähettämään sähköpostiin, mistä oon vähän loukkaantunut. Okei, tiedän tiedän, usein kaikkeen on hyvä syy enkä voi velvottaa niitä laittamaan mitään jos niillä on oikeesti kiire. Mut olis kuitenkin ihan kiva saada ees joku sana sieltäkin päästä, vaikka vaan et vastataan enemmän kun on paremmin aikaa. Tai sitten aika vaan tuntuu kuluvan sen suhteen ihan järjettömän hitaasti. Aspenin kanssa oon kuitenkin puhunut 2 kertaa facebookin pikachatissä. Laiha lohtu. No, kärsivällisyys on hyve. Nöfnöf.
Koulun kirjastosta löytyy aika sekalaista porukkaa. Vaihtareita, jotka selaa kotimaisia foorumeita. Opiskelijoita, jotka jaksaa vääntää maantiedon aluemaantieteen kurssin projektityötä, jota ite yritin kursia kans kasaan muutama jakso sitten. Ja jotakin seniori-poikia, jotka saa kiksejä pelaamalla sotapelejä netissä.. Tapansa kullakin.
Ikävää, ettei mulla oo nettitikkua omaan koneeseen. Saisitte kuunnella mua vaikka koko yön tän kautta. Tai joutuisitte. Kaikki on suhteellista.
Well, come what may.
ps. Hypäreillä on kuolettavan tylsää, paitsi jos on jotain järjellistä tekemistä, kuten matikanläksyjä, joita ei kuitenkaan osaa.
lauantai 20. maaliskuuta 2010
flow
Taustamusiikkina: Bon Jovi - Superman Tonight (& muut The Circlen ihanat kappaleet)
Kotiuduttiin joitakin tunteja sitten Vaasasta vierailulta. Oli mukava taas nähdä isovanhempia. Ehdittiin hyvin viettää aikaa vanhiksessa , jossa on vieläkin sellainen ihana tuoksu... ja sit vielä käytiin äitin kanssa etsimässä mulle takkia ja lankoja. Ensimmäinen kauppa, ensimmäinen takki ja kaupat tuli. Harvinaisen helppoa... Löyty kyllä pari kivaa paitaa kesällekin.
Tänään olis vielä tarkotus katsoa Moulin Rouge enkun projektia varten ja keksiä jotain muistiinpanoja siitä. No mikäs tässä, kun iltavalvottaja on iltaa viettämässä muualla. Yritän nyt jotenkin rutinoitua blogin päivitykseen, jos sit sais pidettyä koko vaihtovuodenkin suht tiiviisti ajantasalla.
Aspenilta tosiaan tuli facebookin ystäväkutsu ja jopa samana iltana...eilen siis.. juteltiin muutama sana naamakirjan pikakeskustelussa... Toivottavasti en antanut ihan järkyttävää ensivaikutelmaa. Psykan kirjan mukaan ensivaikutelma on tosi tärkeä ja sitä on aika vaikea lähteä muuttamaan. Mene ja tiedä sitten. Oli pitkästä aikaa aivan järkyttävän hämmentynyt, panikoitunut, ahdistunut ja innostunut tunnelma samaan aikaan. Mun surkeesta englannin kirjottamisesta ei meinannu tulla sitäkään vähää siinä muutaman minuutin aikana.. Täytyy varmistaa seuraavassa kirjeessä, että ne varmasti kestää mun kielioppivirheitä koko vuoden.. Riittää että mulla palaa käämit niihin. Joopajoo.
Nyt oon sit ollu vielä enemmän paniikissa ja ootanu koska Aspenin ja Brianin vastaus mun ensimmäiseen kirjeeseen tulis. Kaikki aikanaan joo, mut silti. Haluu sen jo. Alan vähitellen uskoa, että se vuosi menee ihan hyvin. Kuolen varmaan nauruun, kun luen näitä sit joskus 10kk päästä uudestaan. En ees tiedä, mitä odotan kaikista eniten koko lähtemisessä ja siellä olossa. Varmaan sitä, kun (jos) huomaa et on saanu oman paikan siitä pienestä yhteisöstä ja englannin puhuminen tuntuu kivalta. Niitä karhuja mä en kyllä kauheen innoissani odota.. Siedän niitä, kunhan pysyy tarpeeks kaukana. Loistavaa ajatuksenvirtaa. Seuraavaks varmaan otan puheeks pöydällä olevat tyhjät energiajuomapullot. No jääköön kuitenkin sikseen.
Helsingissä oli upeita flyygeleitä. Cumulus hotellin lähistöllä olevassa erikoiskaupassa. Se uskomattoman upea, musta, kiiltävä flyygeli kehtas olla siinä näyteikkunalla. Ja ilmoittaa, kuinka hävyttömän kallis on. Melkein kuulin miten se nauro mulle. Noh.. Takasin vaihtovuoteen.
Ens viikosta tulee painajainen. Tosin toivottavasti saapuva A&B:n kirje hyvin todennäköisesti piristää.
Kotiuduttiin joitakin tunteja sitten Vaasasta vierailulta. Oli mukava taas nähdä isovanhempia. Ehdittiin hyvin viettää aikaa vanhiksessa , jossa on vieläkin sellainen ihana tuoksu... ja sit vielä käytiin äitin kanssa etsimässä mulle takkia ja lankoja. Ensimmäinen kauppa, ensimmäinen takki ja kaupat tuli. Harvinaisen helppoa... Löyty kyllä pari kivaa paitaa kesällekin.
Tänään olis vielä tarkotus katsoa Moulin Rouge enkun projektia varten ja keksiä jotain muistiinpanoja siitä. No mikäs tässä, kun iltavalvottaja on iltaa viettämässä muualla. Yritän nyt jotenkin rutinoitua blogin päivitykseen, jos sit sais pidettyä koko vaihtovuodenkin suht tiiviisti ajantasalla.
Aspenilta tosiaan tuli facebookin ystäväkutsu ja jopa samana iltana...eilen siis.. juteltiin muutama sana naamakirjan pikakeskustelussa... Toivottavasti en antanut ihan järkyttävää ensivaikutelmaa. Psykan kirjan mukaan ensivaikutelma on tosi tärkeä ja sitä on aika vaikea lähteä muuttamaan. Mene ja tiedä sitten. Oli pitkästä aikaa aivan järkyttävän hämmentynyt, panikoitunut, ahdistunut ja innostunut tunnelma samaan aikaan. Mun surkeesta englannin kirjottamisesta ei meinannu tulla sitäkään vähää siinä muutaman minuutin aikana.. Täytyy varmistaa seuraavassa kirjeessä, että ne varmasti kestää mun kielioppivirheitä koko vuoden.. Riittää että mulla palaa käämit niihin. Joopajoo.
Nyt oon sit ollu vielä enemmän paniikissa ja ootanu koska Aspenin ja Brianin vastaus mun ensimmäiseen kirjeeseen tulis. Kaikki aikanaan joo, mut silti. Haluu sen jo. Alan vähitellen uskoa, että se vuosi menee ihan hyvin. Kuolen varmaan nauruun, kun luen näitä sit joskus 10kk päästä uudestaan. En ees tiedä, mitä odotan kaikista eniten koko lähtemisessä ja siellä olossa. Varmaan sitä, kun (jos) huomaa et on saanu oman paikan siitä pienestä yhteisöstä ja englannin puhuminen tuntuu kivalta. Niitä karhuja mä en kyllä kauheen innoissani odota.. Siedän niitä, kunhan pysyy tarpeeks kaukana. Loistavaa ajatuksenvirtaa. Seuraavaks varmaan otan puheeks pöydällä olevat tyhjät energiajuomapullot. No jääköön kuitenkin sikseen.
Helsingissä oli upeita flyygeleitä. Cumulus hotellin lähistöllä olevassa erikoiskaupassa. Se uskomattoman upea, musta, kiiltävä flyygeli kehtas olla siinä näyteikkunalla. Ja ilmoittaa, kuinka hävyttömän kallis on. Melkein kuulin miten se nauro mulle. Noh.. Takasin vaihtovuoteen.
Ens viikosta tulee painajainen. Tosin toivottavasti saapuva A&B:n kirje hyvin todennäköisesti piristää.
torstai 18. maaliskuuta 2010
~4kk lähtöön
Noniin, blogi luotu ja ensimmäinen viesti hostperheelle. Oli jonkinasteinen helpotus saada tieto perheestä jo näin aikasessa vaiheessa.. Kuitenkin kuullut kaikkea kauhua, ettei tietoa oo edes kuukautta ennen lähtöä.
Määränpää on siis St. Ignatius, Montana. Noin 200km Kanadan rajasta etelään ja lähes keskellä ei mitään.. Paitsi luonnonpuistojen, jotka on tietysti täysin pelkästään mun kiusaks kuitenkin täynnä karhuja. Kaupungissa asuu noin 1000 asukasta ja hieman vajaa puolet ovat Amerikan alkuperäisväestöä. Kaupungin lukiossa on 150 oppilasta. Voi olla, että hetken se on hienoinen shokki kokonsa puolesta verrattuna nykyiseen. Eiköhän siihenkin tule totuttua hämmästyttävän nopeasti.
Kaikista oudointa on, etten oikein vieläkään tajua, että oon lähdössä. Paniikkia kyllä löytyy, mutta jotenkin en osaa suhtautua asioihin vielä kunnolla... Ehkä siinä edellisenä iltana voi tulla hieman enemmän paniikki. Tuntuu että aikaa on vaikka mihin vielä mut TIEDÄN, että loppuu aika kuitenkin kesken. Samalta kai tuntuu sit sielläkin päässä, kun pitäis lähteä takasin. Tosin sillon mulla on 5 matkalaukullista enemmän tavaraa kotiin tuotavaksi. Onneks posti on keksitty. Kone varmaan tippuis muuten.
Perhe vaikutti todella mukavalta sen yhden A4 pohjalta, jonka EF soi minulle. Äiti Aspen, isä Brian ja pikkuinen Madison 1v. Odotan innolla lisätietoja. Saa nähdä miten käy, kun paperille oli listattu mieletön määrä kaikkea liikunnallista aktiviteettiä ja mä tällänen lähes urheiluallergikko.. Ehkä mäkin inspiroidun urheilijaksi, who knows.
Ja tämän vuoden jälkeen pitäisi muka olla tarpeeksi kypsä ylioppilaskirjoituksiin? You wish. Mun äikän esseisiin korjataan vieläkin kielioppi- ja kirjoitusvihreitä punakynällä.
Määränpää on siis St. Ignatius, Montana. Noin 200km Kanadan rajasta etelään ja lähes keskellä ei mitään.. Paitsi luonnonpuistojen, jotka on tietysti täysin pelkästään mun kiusaks kuitenkin täynnä karhuja. Kaupungissa asuu noin 1000 asukasta ja hieman vajaa puolet ovat Amerikan alkuperäisväestöä. Kaupungin lukiossa on 150 oppilasta. Voi olla, että hetken se on hienoinen shokki kokonsa puolesta verrattuna nykyiseen. Eiköhän siihenkin tule totuttua hämmästyttävän nopeasti.
Kaikista oudointa on, etten oikein vieläkään tajua, että oon lähdössä. Paniikkia kyllä löytyy, mutta jotenkin en osaa suhtautua asioihin vielä kunnolla... Ehkä siinä edellisenä iltana voi tulla hieman enemmän paniikki. Tuntuu että aikaa on vaikka mihin vielä mut TIEDÄN, että loppuu aika kuitenkin kesken. Samalta kai tuntuu sit sielläkin päässä, kun pitäis lähteä takasin. Tosin sillon mulla on 5 matkalaukullista enemmän tavaraa kotiin tuotavaksi. Onneks posti on keksitty. Kone varmaan tippuis muuten.
Perhe vaikutti todella mukavalta sen yhden A4 pohjalta, jonka EF soi minulle. Äiti Aspen, isä Brian ja pikkuinen Madison 1v. Odotan innolla lisätietoja. Saa nähdä miten käy, kun paperille oli listattu mieletön määrä kaikkea liikunnallista aktiviteettiä ja mä tällänen lähes urheiluallergikko.. Ehkä mäkin inspiroidun urheilijaksi, who knows.
Ja tämän vuoden jälkeen pitäisi muka olla tarpeeksi kypsä ylioppilaskirjoituksiin? You wish. Mun äikän esseisiin korjataan vieläkin kielioppi- ja kirjoitusvihreitä punakynällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)