Maailma on sun

Heih taas.. ?

Rankka viikonloppu ohi ja eteenpäin mennään. Kaikkee jännää on taas tapahtunu. Kokeet tosin on mennyt aivan sikamaisen huonosti ihan hävettää. Kävin jo hakemassa uusintalomakkeen, toivottavasti hyväksyttyjen uusintoihin sit. Valtakirja on hommattu, et äiti ja iskä saa ilmottaa mut sit kirjotuksiin. Kävin uimassa tänään (offtopic?? no way). Uudet hiukset huomenna ja toisiks viimenen koe, tässä tätä vaan päivitellään. Sit mun verikoetulokset tuli ja mulla on hyvin todennäkösesti laktoosi-intoleranssi. Jipii. Sit mitäs muuta... Aspen laitto mulle ihanan sähköpostin takasin, kun oli kysynyt siltä, et haluisko se auttaa mua tekemään pari skräppikirjaa mun jenkkivuodesta ja valokuvista sit sieltä. Sehän riemastu :) tuli ihana sellanen lämmin fiilis.



"Kasvaa vuosien paino
Meidän pian alleen musertaa
Käy jalkoihin tyly asfaltti
Unet ohuiksi kuluttaa
Jengi pelaa vain aikaa
Niil on liikaa mistä valita
Ei kukaan huomaa et kaikki on selvää
Jos vain osaa katsoa"


Iskä oli laittanu Aspenille kans sähköpostia ja kertonut vähän musta sellasta toisesta näkökulmasta juttuja. Taidan tosiaankin olla tyypillinen suomalainen :) Miten ihanalta tuntukaan lukea sellasta tekstiä, siitä tuli hyvä olo ja Aspenin vastauksesta tosi luottavainen olo kans. Tuli sellanen tunne, et kyllä musta pidetään siellä huolta.


"Anna tuulen puhdistaa
Nostaa helmoja
Heittää hiukset sekaisin
Kevätmyrskyn kastella
Mekko liimata kiinni vartaloos
Niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun"


Asiat alkaa pikkuhiljaa menemään eteenpäin hirmusta vauhtia. Just kattelin äitin kans kalenteria ja suunnitelin mun kesää ja kaikkee, niin ihan järkyttävältä näyttää. Ei kauheesti vapaa-aikaa kun työpäivien jälkeen. Se aika pitää käyttää hyvin. Ja vielä kun olis miljoona kirjaa joita haluisin lukea *kahmii kirjoja syliinsä, eikä suostu päästämään irti*. Sukulaisia olis tarkotus kutsua kylään 3pv. heinäkuuta ja sit siinä ympärillä viettää aikaa isovanhempien kanssa ja nauttien mökkeilystä tai muusta sellasesta. Sit ens viikon viikonloppuna meen tosiaan sinne viisumihaastatteluun ja valmennustilaisuuteen ja Jukka lupas viedä mut Suomenlinnaan jos on hieno keli. Toivottavasti aurinko paistaa. Kavereille olis kans tarkotus pitää sellanen kiva yhteinen ilta "läksiäiset". Sit siellä jossain välissä on provinssirock ja serkun rippijuhlat. Matkalaukku pitää käydä ostamassa.


"Nosta kasvot ylös sateeseen
Katso lintujen lentoa
Ne ei kylvä
Ei ne satoa korjaa
Mut niil on tarpeeks kaikkea
Kiivetään kukkulalle
Sieltä näkee ohi kaupungin
Silloin muistat mistä tullut oot
Ja minne palaat takaisin"


Mun digiboksi ei ollu tallentanu Terminator ykköstä *murr* onneks isi oli laittanut sen alakertaan tallentamaan *sydän*


"Joskus tuntuu että ajan pyörteet
Kiskoo meidät mukanaan
Avaa sylisi mulle
Niin maailma saa ohi virrata
Sun aika kukkaan on puhjeta
Kohti taivasta kurkottaa"


Tässä on nyt jo toinen tällänen kirjotus, mihin oon ujuttanu jonkun mulle hyvin tärkeän kappaleen. Ficcimaailmassa yks alalaji on songfic, joten tää on sit varmaan songblog. Olis tosi tärkeetä et vaikka ne kappaleet ei olis lukijalle mitenkään lajityypiltä mielusia tai kiinnostavia, niin mä esitän toiveen, et sit jos joku tätä joskus edes lukee, niin kuuntelis samalla sitä kappaletta, joka on liitetty siihen. Musiikki on mulle ollu aina kamalan tärkeä ilmasuväline, vaikken ikinä ookaan oppinut soittamaan pianoa tai kitaraa kunnolla. Musiikilla mä kuitenkin pystyn ilmasemaan asioita, kun sanoja ei pysty tuottamaan tai niitä ei ole. Oon laittanut tohon linkkilistalle youtuben, mistä löytyy ihan varmasti kaikki nää kappaleet. Joskus saatan yrittää laittaa tähän linkin (joka toivottavasti on myös voimassa sit) tietystä versiosta, et tunnelma säilyis mahdollisimman oikeana. Nyt sit päivitin tätä niin saan lisättyä linkit niihin kappaleisiin, mut ne vie pois blogisivulta. Laitan linkin jos kappale on vaikea löytää. Kuuntelemisen iloa.


"Anna tuulen puhdistaa
Nostaa helmoja
Heittää hiukset sekaisin
Kevätmyrskyn kastella
Mekko liimata kiinni vartaloos
Niin olet kaunis
kaunis
olet kaunis
niin kaunis
ja maailma on sun"




Tehosekoitin - Maailma on sun

Sait kyyneleet

Löysin aivan ihanan äänikirjan. Se on ihana lähinnä siks, että kirja on ihan hyvä ja lukijalla on jumalallisen ihana ääni. Tämä kaikkien tuntema Avara luonto -lukija.

Nyt on tosiaan vähän hiljaisemmat ajat tässä ollut. En oo oikein tiennyt, mitä päivitellä, varsinkin kun nyt perheessä ollut surua. Päivä kerrallaan tästä toivutaan ajan kanssa. Tahtoisinpa niin uskoa itsekin noihin sanoihin. Surrut ja käsitellyt tässä on yksi jos toinenkin. Valitettavasti se herättää myös muitakin suruja jostakin kaukaa muistoista.


"On niinkuin yö taas ois, en nää mä huomispäivää
On jäänyt eilinen ja huomista ei olekaan
Yöhön jäin odottamaan"




Niin en tosiaan muista et kerroinko et viisumihaastattelu on 11.6 ja samana päivänä on sit valmennustilaisuus oppilaalle ja vanhemmille. Mietin vähän et menisin jo torstaina sit Helsinkiin ja olisin yön Jukan luona, niin ei tarvi maksaa turhaa hotelliyöstä, kun se viisumihaastattelu ei vissiin vaadi vanhempien läsnäoloa. Ja Jukka kyllä sanoi, että se mielellään majottaa mut. En tiedä, kuinka paljon siellä on sit muita tyyppejä. Varmaan kaikki jenkkeihin lähtijät ainakin.

Tiistaina on ensimmäinen koe, ruotsi, ja sit perjantaina alkaa virallisesti koeviikko Suomen historian kokeella. Äikän koetta en odota pätkääkään. En ole mitenkään erityisen vakuuttunut tästä meidän opettajasta. Mielenkiinnolla ootan kyllä koetta. Varsinkin kun en oo vieläkään ees etsinyt kirjaa, mistä se meinaa kysellä kokeessa jotakin. Elämäkerta tuli onneks luettua. Walt Disney <3 forever. Matikasta tiedän jo, mitä sen kanssa käy. No onneks on varaa vielä kahteen hylättyyn. Onneks mun pitkä matikka loppuu sit siihen. Perjantaina on sit kans parturi/kampaaja. Oon virallisesti väitellyt asiasta että miehet vaan käy parturilla ja naiset kampaajalla. No ehkä sit niin. Lauantai aamuna on sit hautajaiset. Tuntuu, että sen jälkeen alkaa vasta paraneminen ihan yleisestikin.


 "Pikkuinen, sait kyyneleet
Sä auttajaas noin luotit taas ja sait kyyneleet
Sun pienen lapsen maailmaas mä rikoin, tiedän sen
Kuinka uudestaan ehjäksi saan sen enää milloinkaan?"


Laitoin tänään sähköpostia tulevaan kouluuni St. Ignatius high schooliin. Kyselin mun yhteyshenkilön yhteystietoja, koska mulle on vaan kerrottu nimi, eikä edes koulun sivuilla oo sen sähköpostiosotetta. Kyllä tää tästä. Ootan taas vastausta Aspenilta ja Brianilta. Tuntuu, että aika loppuu totaalisesti. Iskä kysy tänään, et mitä haluaisin tehdä tänä kesänä vielä tässä yhdessä perheen kanssa.


"Kuinka voikaan aina käydä näin?
Eikö joku aikaa voisi kääntää taaksepäin?
Sua satuttaa en koskaan tahdo, sen tiedän jo kuitenkin
Tähän tultiin taas, nyt mitä sanoisin?"


Sait kyyneleet - Karhuveljeni Koda, Timo Kotipelto

Ihan järkyttää, miten kauan siitä on kun oon viimeks päivittänyt :(

Ihan järjettömästi on taas tapahtunut asioita, en edes muista kaikkea enää, mitä pitäis..

Tärkeimpänä kaikista varmaan se, et nyt on sit varmistunu et lähen jo 17. tai 18 pv heinäkuuta, koska pääsin valmennusleirille, joka on jossain päin Yhdysvaltoja. Pikkuhiljaa alkaa tuntua pieni paniikki. Laskin, että tässä on kutakuinkin tasan 9 viikkoa enää jäljellä. Samalla myös on helpompi ajatella itseni sinne. Kellonaikaan nähden hyvin väsynyt fiilis. Kesän ensimmäiset rusketusraidat otettu tänään Korkeasaaressa. Melkein kaikki eläimet oli ihailtavan aktiivisia, vaikka oli ihan mielettömän kuuma. Tälläkertaa näky myös kissat siellä oikein kiitettävästi. Tuli otettua muutama suloinen kuvakin. Ihana, kun Jukka jaksoi mun kanssa lähteä sinne ja viettää aikaa niin yhdessä.

Pääsin taas käymään Helsingissä. Vaikkakin vaan ihan yhden yön ajan, mut silti. Sekin aika on niin rakasta ettei paremmasta väliä. Tuntu että viimekerrasta oli ihan kamalan pitkä aika, vaikka ei siitä ollut kun pari viikkoa. Saa nähdä, miltä sitten tuntuu, kun ei voi olla yhteydessä päivittäin. Kukas sanoikaan, että ero vain vahvistaa tunnetta?

Ai niin, sain ilmotuksen, että mun viisumihaastattelupäivä on 11.6. Sillon ainakin tiedossa Helsingin reissu. Jokseenkin hermostuttaa sinne meno.

Koulukin alkaa loppua.. Eihän tässä oo enää kun pari viikkoa enää.. Mihin tää aika oikein katoaa? Ihan äskenhän mun lähtöön oli vielä kaks vuotta!!