The House that Built Me
Okei. Puolituntia aikaa saada taas päivitettyä blogia.
Tästä on taas jokin aika mut mut..
Deb laitto meille viestiä aikaa sit et olisko halukkaita lähtemään Spokaneen Washingtonin puolella kattomaan jääkiekko peliä. No mä ilmottauduin heti sit mukaan. Jenni ei lähteny mut muuten meitä tais tulla kaikki meidän porukassa olevat Debin lapset. Meidän kanssa olis tulossa sit vielä Debbien kaverin holhottavat vaihtarit. Debin aviomies Steve haki mut ja tanskalaisen Alexin koripallo pelistä edellisenä iltana koululta ja lähettiin sit niiden luokse. Tarkotus oli viettää yö siellä ja sit aamulla lähteä aikasin ajamaan 3 tunnin matkaa Spokaneen.
Illalla syötiin kotitekosia ranskalaisia ja nachoja ja katottiin elokuva Play the Game. Mä suosittelen elokuvaa erittäin lämpimästi.. TOSIN elokuvan katsojalla täytyy olla aika harjaantunut huumorintaju.. muuten kanssakatsojilta saattaa lähteä järki. Se oli ihan mieletön elokuva xD hilarious, ei voi muuta sanoa. Nimi jo kertoo kaiken, play the game.. nojuu.
Mä valtasin Joshin, perheen nuorimman pojan huoneen, se oli laittanut mulle lakanat ja kaikki. Debin lapset on aivan ihania <3 tulee ehdottomasti ikävä.
Aamulla oli herätys seittemän jälkeen ja tarkotus oli vissiin lähteä kaheksan jälkeen tai jotain. Ajettiin peräkkäin Shellyn kanssa ja Debiltä meinas lähteä järki kun se ajaa muka niin hitaasti... Juuh.. Se japanilainen tyttö Niki oksensi ties kuinka monta kertaa ja Debbie oli ratketa naurusta, se ei tuntenu kauheesti sääliä. Mullekin meinas tulla huono olo sillä mutkasella vuorimotarilla..
Jollakin ihmeellä me päästiin ihan ajoissa Spokaneen ja sovittiin sit et ne jotka haluaa saa mennä ostarille ja muut lähetään sit ajamaan kartingia. Aimee oli ainoa joka meni sit ostarille ja me muut lähettiin kokeilemaan ajotaitoja. Pedro oli oikeestaan ainoa joka oikeesti oli harrastanu aikasemmin. Pedro on voittanutkin jotain.. Se sai tosin 2 varotusta siellä hallissa.. Me ei vissiin oikein noudatettu valomerkkejä hidastuksesta.. Mä olin niiiiin surkee. Meitä oli 8 ajamassa joten se rata oli ihan kiitettävän täysi. Mä olin viimenen mutta mua se ei kauheesti haitannut. Meille jäi vielä sen jälkeen aikaa niin lähettiin hakemaan Aimeeta ostarilta ja kävin pikasesti koittamassa yhtä prommekkoa. Ei kuitenkaan tarttunut mukaan.. Ei oikein iskenyt vaikka se oli ihan kivannäkönen.
Viiden aikaan mentiin syömään Olive Gardeniin. Aivan mielettömän hyvä (mostly)italialainen paikka. Ruoka oli hyvää.
Sen jälkeen alkokin sit hermojaraastava ajelu ympäriinsä kun yritettiin ettiä oikeeta paikkaa missä se peli olis. Ihmettelin etteikö Debbie ollu kattonu aikasemmin missä se olis ollu.. Ja luulin et se oli käyny siellä aikasemminkin, mut ei ilmeisesti.
Viiihdoin ja viimein pääsitin sinne peliin, se oli jo alkanut mutta ei kauheesti myöhästyttty kuitenkaan. Se oli INTENSE! Meidän joukkue hävis. Se oli vissiin toinen kerta kun oon käyny kattomassa livenä jääkiekkoa.. Haluan ehdottomasti käydä kattomassa tulevaisuudessa enemmän.
Kello oli jotain 10 kun lähettiin ajamaan takaisin Spokanesta.. Tai siis Washingtonin aikaa... Matka tuntu pitkätlä. Käytiin mäkkärissä matkalla ja haettiin kahvia ja kokista ja kaikkea.. Etupenkkiläisen oli tarkotus pysyä hereillä ja pitää seuraa Debbielle mut Alex nukahti aika pian.. Jossain välissä Kristian vaihto sit paikkoja.. Oltiin kotona joskus kahen jälkeen Montanan aikaa.
Meillä oli tosi kivaa ja tuli kivoja kuvia ^^ En oo laittanu vielä mihinkään facebookiin tai picasaan.. Niitä kuvia on niin järkyttävästi.. Ehkä joskus taas.
Kappaleesta: Miranda Lambert oli Grammyssä, ja se laulo tän kappaleen ja rakastuin <3 Miranda Lambert luokitellaan countryksi. Ihanat sanat ja muutenkin hyvä kappale ^^ Kuunnelkaa musiikkia.
torstai 24. helmikuuta 2011
torstai 10. helmikuuta 2011
Laughing with - Regina Spektor
Laughing with
Toistaiseksi pelkka kappale. Mulla on 15 minuuttia tuntia jaljella, oon saanut kaikki hommat jo valmiiks joten on vahan ylimaarasta aikaa. Lisaa tekstia tulee mahd pian. Enjoy the song.
Rakkaudella Sanna
tiistai 8. helmikuuta 2011
Any Way You Want It - Journey / Glee
Any Way You Want It
Lisää kuorojuttuja. Tämä on kans meidän kevätkonsertti listalla. Mulla on tunne et tästä tulee hieno :) En sentään yrittänyt tähän sooloon. Olis ollu kiva koittaa, mut onneks en. Hieno kappale.
Eilen, sunnuntaina oli Super Bowl sunnuntai. Green Bay "Cheeseheads" ja Pittsburg Steelers oli ilmeisesti osoittaneet olevansa mestaruustaistelun arvosia. Green Bay voitti.
Ennen virallisita peliä Aspen ja Brian sano et ne menee pelaamaan jalkapallo kaveriporukan kanssa tohon lähelle. Siellä oli enimmäkseen ala-asteen opettajia ja kavereita ja kerto et se on tosi hauskaa kattoa kun aikuset pelaa lippujalkapalloa. Taklaus ei siis ollu sallittua, mut revittiin toisilta niitä sellasia vyölippuja. En mä osaa selittää. Lähettiin Jennin kans sinne kattomaan sit kamerat mukana. Jenni rupes kattomaan sit Madisonia jossain vaiheessa kun Aspen meni kans pelaamaan. Vaikka taklata ei saanut niin kyl ainakin tää koulun 180 kilonen jalkapallovalmentaja taklas ihan näyttävästi välillä. Yhet revenneet housut, Aspen sai jalkapallon päähänsä, muutamat luistelut vähän jäisellä nurmikolla. Oli ihan huippua seurata kameran kanssa. TUli hyviä kuvia. Toistaseks näkyvillä vaan facebookissa. Yritän korjata asian mahdollisimman pian.
Me oltiin ihan jäässä ja kun tultiin kotiin mä paketoin itteni villasukkiin ja kollarihousuihin ja tossuihin ja kylpytakkiin ja paksuun vilttiin ja kaaduin sohvalle. Peli alko neljän aikaan.. about tunnin päästä siitä kun tultiin kotiin. Aspen kerto et kannattaa seurata mainoksia sen pelin aikana. Yhtiöt kuulemma maksaa 3 miljoonaa dollaria 30 sekunnin mainostilasta, kun peliä seuraa niin moni. Christina Aquilera laulo kansallishymnin sanat väärin ja kaikkea. Pittsburg ei oikein pärjännyt alusta lähtien. Mä nukahdin hetkeks aikaa kesken pelin. Oli kauhee väsy ja vilu. Aspen ja Brian lähti sit käymään yhden Aspenin ystävän luona Madisonin kanssa ja jäätiin kaksistaan kotiin Jennin kanssa. Katottiin peliä ja sählättiin kaikkee muuta ja katottiin leffaa ja "surtiin" tosiaan o.O kun Steelers ei voittanut. Asia oli aika yhdentekevä. Väliaikashow oli ihan huippu!! http://www.youtube.com/watch?v=tqCFL8YO6KM Katsokaa ihmeessä. NIillä oli SLASH!! Se oli kyllä mieletön show.
Lauantaina heräsin vähän liian aikasin kun Aspenin ystävä Amy toi Thor pojan hoitoon hetkeks tänne. Mun huone on heti ylkooven vieressä niin mä kuulen kaikki taloon tulevat niinkun ne olis mun huoneessa. Heräs sit inspiraatio kirjottaa yks enkun tehtävä Shakespearean Sonnet. Eli meidän piti kirjottaa oikea sonetti ja siinä piti olla tietyt rakenteelliset jutut. Ehkä mä laitan sen tänne kun saan sen ihan valmiiks valmiiks. Oli rankka kirjottaa mut hyvä saada vähän ajatuksia puettua sanoiks. Annoin tänään sen Mr. Marchantille väliarviointiin. En ollut ihan varma et oliko muutama kohta oikein. Ehdottomasti mun lempiopettaja koko koulussa. Ja sen mielestä suomalaiset hiihtäjät on maailman parhaimmasta päästä. Juoksee maratoneja ym. Tosi kiva ja hyvä ope.
Nyt mun aika on nukkumaan. Jatkuu taas toivottavasti mahd pian. Toivokaa et mä en saa sitä soolo-osuutta niin voisin laittaa videon sit siitä konsertista tännekin xD Jenni lupas ottaa videokuvaa.
Hyvää yötä USA, Hyvää huomenta Suomi <3
Lisää kuorojuttuja. Tämä on kans meidän kevätkonsertti listalla. Mulla on tunne et tästä tulee hieno :) En sentään yrittänyt tähän sooloon. Olis ollu kiva koittaa, mut onneks en. Hieno kappale.
Eilen, sunnuntaina oli Super Bowl sunnuntai. Green Bay "Cheeseheads" ja Pittsburg Steelers oli ilmeisesti osoittaneet olevansa mestaruustaistelun arvosia. Green Bay voitti.
Ennen virallisita peliä Aspen ja Brian sano et ne menee pelaamaan jalkapallo kaveriporukan kanssa tohon lähelle. Siellä oli enimmäkseen ala-asteen opettajia ja kavereita ja kerto et se on tosi hauskaa kattoa kun aikuset pelaa lippujalkapalloa. Taklaus ei siis ollu sallittua, mut revittiin toisilta niitä sellasia vyölippuja. En mä osaa selittää. Lähettiin Jennin kans sinne kattomaan sit kamerat mukana. Jenni rupes kattomaan sit Madisonia jossain vaiheessa kun Aspen meni kans pelaamaan. Vaikka taklata ei saanut niin kyl ainakin tää koulun 180 kilonen jalkapallovalmentaja taklas ihan näyttävästi välillä. Yhet revenneet housut, Aspen sai jalkapallon päähänsä, muutamat luistelut vähän jäisellä nurmikolla. Oli ihan huippua seurata kameran kanssa. TUli hyviä kuvia. Toistaseks näkyvillä vaan facebookissa. Yritän korjata asian mahdollisimman pian.
Me oltiin ihan jäässä ja kun tultiin kotiin mä paketoin itteni villasukkiin ja kollarihousuihin ja tossuihin ja kylpytakkiin ja paksuun vilttiin ja kaaduin sohvalle. Peli alko neljän aikaan.. about tunnin päästä siitä kun tultiin kotiin. Aspen kerto et kannattaa seurata mainoksia sen pelin aikana. Yhtiöt kuulemma maksaa 3 miljoonaa dollaria 30 sekunnin mainostilasta, kun peliä seuraa niin moni. Christina Aquilera laulo kansallishymnin sanat väärin ja kaikkea. Pittsburg ei oikein pärjännyt alusta lähtien. Mä nukahdin hetkeks aikaa kesken pelin. Oli kauhee väsy ja vilu. Aspen ja Brian lähti sit käymään yhden Aspenin ystävän luona Madisonin kanssa ja jäätiin kaksistaan kotiin Jennin kanssa. Katottiin peliä ja sählättiin kaikkee muuta ja katottiin leffaa ja "surtiin" tosiaan o.O kun Steelers ei voittanut. Asia oli aika yhdentekevä. Väliaikashow oli ihan huippu!! http://www.youtube.com/watch?v=tqCFL8YO6KM Katsokaa ihmeessä. NIillä oli SLASH!! Se oli kyllä mieletön show.
Lauantaina heräsin vähän liian aikasin kun Aspenin ystävä Amy toi Thor pojan hoitoon hetkeks tänne. Mun huone on heti ylkooven vieressä niin mä kuulen kaikki taloon tulevat niinkun ne olis mun huoneessa. Heräs sit inspiraatio kirjottaa yks enkun tehtävä Shakespearean Sonnet. Eli meidän piti kirjottaa oikea sonetti ja siinä piti olla tietyt rakenteelliset jutut. Ehkä mä laitan sen tänne kun saan sen ihan valmiiks valmiiks. Oli rankka kirjottaa mut hyvä saada vähän ajatuksia puettua sanoiks. Annoin tänään sen Mr. Marchantille väliarviointiin. En ollut ihan varma et oliko muutama kohta oikein. Ehdottomasti mun lempiopettaja koko koulussa. Ja sen mielestä suomalaiset hiihtäjät on maailman parhaimmasta päästä. Juoksee maratoneja ym. Tosi kiva ja hyvä ope.
Nyt mun aika on nukkumaan. Jatkuu taas toivottavasti mahd pian. Toivokaa et mä en saa sitä soolo-osuutta niin voisin laittaa videon sit siitä konsertista tännekin xD Jenni lupas ottaa videokuvaa.
Hyvää yötä USA, Hyvää huomenta Suomi <3
21 Guns - Green Day
21 Guns
Noniin.. Kerrankin olis pieni inspis kirjoittaa vähän lisää taas.. En vaan saa millään ikinä aikaseks. Nyt meinaan kirjottaa viimeset jutut meidän Las Vegasin matkasta ennen kun taas siirryn päivittämään normaaleja kuulumisia.
Mihis jäätiin...Niin olin syöksymässä maata kohti vauhdilla 255m/~18 sekunissa. Mä en muista edes pelkääväni siinä vaiheessa kun maa oli vastassa viiden viimesen metrin sisällä. Oli vaan jotenkin niin huikee. Silmät pyöreinä putosin polvilleni ja hengitin sen tyypin ottaessa kiinni valjaista ja laskemalla mut irti. Sit piti hymyillä ja vilkuttaa kameralle.. Se oli sen arvoista. Iskä ja äiti.. jos mennään käymään Vegasissa.. tiedätte mihin mennään.. Lupasin jo äitille et sen ei tarvi hypätä. Mun hypyn jälkeen katottiin vielä kun Pedro hyppäs alas.. Se ei näytä niin pahalta alhaalta päin katottuna. Niin kun edellisessä tekstissä kirjotin, se valjaiden kireys siinä hyppyvaiheessa antaa ihmeellistä turvan tunnetta. Huomasin myöhemmin et mulle jäi kivat mustelmat niistä.. ja vatsalihakset kramppas. Urpo fiilis.
Mut me oikeesti tehtiin se ^^ mä oikeesti tein sen. Sit sen hypyn jälkeen haluttiin mennä testaamaan ne kolme huvipuistolaitetta siellä huipulla. Mä en oikeesti uskonut itkeväni niissä sen hypyn jälkeen mut niin vaan kävi. Se raketti oli kaikista pahin. Joo korkeenpaikan kammo juu huvipuistolaitteessa 260 metrissä tai jotain. Ei elämä. Näkymät oli kyllä huikeet. Ei voi kun myöntää. Sit siinä järkyttävässä kiikkulaudassa reunan yli mä itkin. Se oli niinkun normaali vuoristorata tsydeemi vaunu joka keikauttu reunan yli ja hilas takas ja lisää alas hitaasti ja nopeesti. Mä itkin ja meidän vara-äiti itki. Siinä viimesessä vaan istuttiin ringissä ja koko hoito rupes pyörimään tyhjän päällä ja kallistamaan kasvot edellä maata kohti. Se oli järkyttävä..... Ne turvakaiteet oli vaan tos jalkojen päällä ettei edes olkapäiden yli. Mutta se oli silti kaikista miedoin noista. Aimee, Pedro, Christian ja Deb lähti tekemään toista kierrosta mut mä jäin suosista oottamaan sinne ja ihailemaan näköalaa. Mulle se huvi ja adrenaliini riitti.
Mä en nyt muista missä järjestyksessä näitä juttuja tehtiin, mutta ei sen kai niin väliä. Enkä mä nyt edes muista mitä mä kerroin edellisessä postauksessa.
Lauantai iltana oli tiedossa Mandalay Bayssa Leijonakuningas broadway show <3 käytiin edellisenä iltana vai aikasemmin ihastelemassa teatteria. Aivan mielettömän upea. Sinä päivänä vissiinkin käytiin katsomassa Body Exhibition Luxorissa. Se oli samalla aivan järkyttävä ja tosi hieno. Siis jotkut ihmiset lahjoittavat tosiaan ruumiinsa tieteelle ja sit ne päätyy näyttelyvetonaulaks kuivattuna, viipaloituna ja säilöttynä. Ei nättiä. Kuvia ei saanut ottaa, mut ihan hyvä kai. Ne jutut oli oikeesti hienoja, mut silti mua kuvotti. Siellä oli yhteensä muistaakseni 7 kokonaista ruumista liimattunatuettuna oikeisiin asentoihin ja sit kaikkia osia oli nimetty ja selitetty miten keho toimii ym. Sisäelimet oli erikseen. Lihakset, luut, aivot, verisuonistot, erilaisia sairauksia eri elimissä, miehet & naiset, mut kaikkein pahin oli kyllä se sikiö huone. Hyi kamala. Vieläkin haluaa itkettää. Niitä oli siellä säilöttynä purkeissa ja kaikkea ja selitetty kehittymistä ihan pienestä alkiosta lähtien. Ugh. Ei nättiä. Oheistuotteet oli ihan jänniä.
Hmmmmh. Mitäs sitten. Me lähettiin käymään vähän ostoksilla, kierreltiin ympäriinsä ja meillä oli pari tuntia ennen sitä teatteria ja Deb kysy et mitä halutaan tehdä. Minä ja Aimee jäätiin sille kadulle. Käytiin Hard Rock Cafessa, Coca Cola storessa, M&M, sit syömässä vähän sushia jossain.. Meillä oli jotain puoli tuntia aikaa ennen kun oli tarkotus nähdä Mandalay Bayssa ja keksittiin et kävellään sinne. Juu fiksu idea. Järkyttävä määrä ihmisiä ja matka oli paljon pidempi kun ees tajuttiin. No lopulta oltiin siellä ja soitettiin Debbielle ja se oli jumissa ruuhkassa poikien ja lippujen kanssa mut me ehdittiin kuitenkin ajoissa. Odotellessa syötiin Aimeen kanssa jäätynyttä jugurttia? Musta se oli kyl sorbettia, maun sai valita ite ja laittaa koneesta ja sit kaikkia eri hedelmiä ja karkkeja ja kaikkea tiskistä. Se oli nam.
Vihdoin päästiin sinne teatteriin kun saatiin porukka kasaan ja näytös alko. Voi olispa saanut nauhottaa. Se oli kyllä ihan mielettömän mahtava! Hämmensi kun jutut oli melkein kun suoraan siitä piirretystä ja kaikki eläinkohtaukset oli toteutettu aivan upeasti. Simballa ja Mufasalla ja muilla jellonilla oli sellaset jännät maskit pään päällä jotka liikku liikkeiden mukaan ja "antiloopit" oli puisia nukentapasia joita liikutti tanssijat siinä näyttämöllä. Se oli hauska ja laulut oli upeita, musiikki oli kaunista. Kaikenkaikkiaan loistavasti toteutettu kokonaisuus. Kaikkia kohtauksia ei ollut ees näytetty vaan ne näyteltiin "nukketeatterina" kankaan takana. Hieno kokemus :)
Esityksen jälkeen lähettiin lisää kaupungille ja kiertämään ostareita kun Aimee halus. Ekaks kyllä käytiin muistaakseni katsastamassa suklaaputous Bellagiossa ja se vesivaloshow. Oli hieno. Sit nähtiin yhdet häät. Ja taas napattiin Aimeen kavereita mukaan. Meinas jo palaa hihat sen touhun kanssa. Ekaks mentiin muistaakseni Venetiaan. Käytiin syömässä ja sit noi katos omille teilleen ja minä ja Deb kuljeskeltiin ihailemassa sitä sisätilajokea ja gondolijuttua ja järkyttävän pitkää jonoa. Se tyyppi joka sitä veti laulo jopa. Oli hienoa. Otettiin vähän kuvia. Se paikka oli todella upea.. Kaunis ostari.. JOka näytti ihan siltä kun olis ollut ulkona. Äiti sä rakastaisit sitä. Löydettiin Debin kanssa yks tosi hieno kauppa. Ne myi kaikkia "vanhoja" teatterimaskeja. Masquerade? Siis noita keskiajan naamioita. Niiiiiiiin JÄRKYTTÄVÄN kauniita, mutta kalliita. Kaupassa ei saanut ottaa kuvia mut otettiin kuitenkin ovelta xD Sit käytiin jollain muulla ostarilla ja Debillä meinas ruveta kiehumaan. En just nyt tällähetkellä muista missä käytiin mut me ruvettiin olemaan valmiita nukkumaan. Ainiin, me käytiin vielä ennen tosi isossa matkamuistomyymälässä.
Viimenen päivä alko vähän kiireessä mut kuitenkin sitä ennen ehdittiin käydä viimesen kerran Stratospheren huipulla ja ostin vegas paidan sit siinä hotellin ostarissa vähän kiertämässä. SIt käytiin testaamassa kerran se New York New Yorkin vuoristorata :) oli ihan huippu. Sit vielä mentiin Fashion Show ostarille kun Aimee rupes mököttämään.. mä en vaan tajua.
Lento Las Vegasista oli myöhässä jonkun reilun tunnin verran vissiin lumimyrskyn takia tai jotain. Lopulta kuitenkin päästiin takas Missoulaan ja käytiin sit vielä syömässä Ihopissa ennen kun lähettiin ajamaan takas kotiin. Oli tosi kiva reissu :)
Pieni tarina tohon kappaleeseen. Oon kuullut sen monta kertaa radiosta, mutten koskaan tiennyt et se oli Green Dayltä ja sit kun ruvettiin laulamaan sitä kuorossa niin oli ihanaa kun tykkään tosta kappaleesta tosi paljon. Tänään oli koelaulut soolo osuuteen tohon kappaleeseen joka esitetään kevät konsertissa. Mä tein tyhmän virheen ja menin kokeilemaan. Nyt toivon etten olis tehnyt sitä. Se ei ollut mikään kauheen paha katastrofi, mutta toivon etten saa sitä osaa. TOivottavasti ms. Kendall näkee et oon ihan liikaa stressaava soolo osuuksiin. Mut mä kokeilin. Kuunnelkaa. Se on ihana kappale vaikkei sen merkitys oo ihan vielä mulle kokonaan auennut.
Noniin.. Kerrankin olis pieni inspis kirjoittaa vähän lisää taas.. En vaan saa millään ikinä aikaseks. Nyt meinaan kirjottaa viimeset jutut meidän Las Vegasin matkasta ennen kun taas siirryn päivittämään normaaleja kuulumisia.
Mihis jäätiin...Niin olin syöksymässä maata kohti vauhdilla 255m/~18 sekunissa. Mä en muista edes pelkääväni siinä vaiheessa kun maa oli vastassa viiden viimesen metrin sisällä. Oli vaan jotenkin niin huikee. Silmät pyöreinä putosin polvilleni ja hengitin sen tyypin ottaessa kiinni valjaista ja laskemalla mut irti. Sit piti hymyillä ja vilkuttaa kameralle.. Se oli sen arvoista. Iskä ja äiti.. jos mennään käymään Vegasissa.. tiedätte mihin mennään.. Lupasin jo äitille et sen ei tarvi hypätä. Mun hypyn jälkeen katottiin vielä kun Pedro hyppäs alas.. Se ei näytä niin pahalta alhaalta päin katottuna. Niin kun edellisessä tekstissä kirjotin, se valjaiden kireys siinä hyppyvaiheessa antaa ihmeellistä turvan tunnetta. Huomasin myöhemmin et mulle jäi kivat mustelmat niistä.. ja vatsalihakset kramppas. Urpo fiilis.
Mut me oikeesti tehtiin se ^^ mä oikeesti tein sen. Sit sen hypyn jälkeen haluttiin mennä testaamaan ne kolme huvipuistolaitetta siellä huipulla. Mä en oikeesti uskonut itkeväni niissä sen hypyn jälkeen mut niin vaan kävi. Se raketti oli kaikista pahin. Joo korkeenpaikan kammo juu huvipuistolaitteessa 260 metrissä tai jotain. Ei elämä. Näkymät oli kyllä huikeet. Ei voi kun myöntää. Sit siinä järkyttävässä kiikkulaudassa reunan yli mä itkin. Se oli niinkun normaali vuoristorata tsydeemi vaunu joka keikauttu reunan yli ja hilas takas ja lisää alas hitaasti ja nopeesti. Mä itkin ja meidän vara-äiti itki. Siinä viimesessä vaan istuttiin ringissä ja koko hoito rupes pyörimään tyhjän päällä ja kallistamaan kasvot edellä maata kohti. Se oli järkyttävä..... Ne turvakaiteet oli vaan tos jalkojen päällä ettei edes olkapäiden yli. Mutta se oli silti kaikista miedoin noista. Aimee, Pedro, Christian ja Deb lähti tekemään toista kierrosta mut mä jäin suosista oottamaan sinne ja ihailemaan näköalaa. Mulle se huvi ja adrenaliini riitti.
Mä en nyt muista missä järjestyksessä näitä juttuja tehtiin, mutta ei sen kai niin väliä. Enkä mä nyt edes muista mitä mä kerroin edellisessä postauksessa.
Lauantai iltana oli tiedossa Mandalay Bayssa Leijonakuningas broadway show <3 käytiin edellisenä iltana vai aikasemmin ihastelemassa teatteria. Aivan mielettömän upea. Sinä päivänä vissiinkin käytiin katsomassa Body Exhibition Luxorissa. Se oli samalla aivan järkyttävä ja tosi hieno. Siis jotkut ihmiset lahjoittavat tosiaan ruumiinsa tieteelle ja sit ne päätyy näyttelyvetonaulaks kuivattuna, viipaloituna ja säilöttynä. Ei nättiä. Kuvia ei saanut ottaa, mut ihan hyvä kai. Ne jutut oli oikeesti hienoja, mut silti mua kuvotti. Siellä oli yhteensä muistaakseni 7 kokonaista ruumista liimattunatuettuna oikeisiin asentoihin ja sit kaikkia osia oli nimetty ja selitetty miten keho toimii ym. Sisäelimet oli erikseen. Lihakset, luut, aivot, verisuonistot, erilaisia sairauksia eri elimissä, miehet & naiset, mut kaikkein pahin oli kyllä se sikiö huone. Hyi kamala. Vieläkin haluaa itkettää. Niitä oli siellä säilöttynä purkeissa ja kaikkea ja selitetty kehittymistä ihan pienestä alkiosta lähtien. Ugh. Ei nättiä. Oheistuotteet oli ihan jänniä.
Hmmmmh. Mitäs sitten. Me lähettiin käymään vähän ostoksilla, kierreltiin ympäriinsä ja meillä oli pari tuntia ennen sitä teatteria ja Deb kysy et mitä halutaan tehdä. Minä ja Aimee jäätiin sille kadulle. Käytiin Hard Rock Cafessa, Coca Cola storessa, M&M, sit syömässä vähän sushia jossain.. Meillä oli jotain puoli tuntia aikaa ennen kun oli tarkotus nähdä Mandalay Bayssa ja keksittiin et kävellään sinne. Juu fiksu idea. Järkyttävä määrä ihmisiä ja matka oli paljon pidempi kun ees tajuttiin. No lopulta oltiin siellä ja soitettiin Debbielle ja se oli jumissa ruuhkassa poikien ja lippujen kanssa mut me ehdittiin kuitenkin ajoissa. Odotellessa syötiin Aimeen kanssa jäätynyttä jugurttia? Musta se oli kyl sorbettia, maun sai valita ite ja laittaa koneesta ja sit kaikkia eri hedelmiä ja karkkeja ja kaikkea tiskistä. Se oli nam.
Vihdoin päästiin sinne teatteriin kun saatiin porukka kasaan ja näytös alko. Voi olispa saanut nauhottaa. Se oli kyllä ihan mielettömän mahtava! Hämmensi kun jutut oli melkein kun suoraan siitä piirretystä ja kaikki eläinkohtaukset oli toteutettu aivan upeasti. Simballa ja Mufasalla ja muilla jellonilla oli sellaset jännät maskit pään päällä jotka liikku liikkeiden mukaan ja "antiloopit" oli puisia nukentapasia joita liikutti tanssijat siinä näyttämöllä. Se oli hauska ja laulut oli upeita, musiikki oli kaunista. Kaikenkaikkiaan loistavasti toteutettu kokonaisuus. Kaikkia kohtauksia ei ollut ees näytetty vaan ne näyteltiin "nukketeatterina" kankaan takana. Hieno kokemus :)
Esityksen jälkeen lähettiin lisää kaupungille ja kiertämään ostareita kun Aimee halus. Ekaks kyllä käytiin muistaakseni katsastamassa suklaaputous Bellagiossa ja se vesivaloshow. Oli hieno. Sit nähtiin yhdet häät. Ja taas napattiin Aimeen kavereita mukaan. Meinas jo palaa hihat sen touhun kanssa. Ekaks mentiin muistaakseni Venetiaan. Käytiin syömässä ja sit noi katos omille teilleen ja minä ja Deb kuljeskeltiin ihailemassa sitä sisätilajokea ja gondolijuttua ja järkyttävän pitkää jonoa. Se tyyppi joka sitä veti laulo jopa. Oli hienoa. Otettiin vähän kuvia. Se paikka oli todella upea.. Kaunis ostari.. JOka näytti ihan siltä kun olis ollut ulkona. Äiti sä rakastaisit sitä. Löydettiin Debin kanssa yks tosi hieno kauppa. Ne myi kaikkia "vanhoja" teatterimaskeja. Masquerade? Siis noita keskiajan naamioita. Niiiiiiiin JÄRKYTTÄVÄN kauniita, mutta kalliita. Kaupassa ei saanut ottaa kuvia mut otettiin kuitenkin ovelta xD Sit käytiin jollain muulla ostarilla ja Debillä meinas ruveta kiehumaan. En just nyt tällähetkellä muista missä käytiin mut me ruvettiin olemaan valmiita nukkumaan. Ainiin, me käytiin vielä ennen tosi isossa matkamuistomyymälässä.
Viimenen päivä alko vähän kiireessä mut kuitenkin sitä ennen ehdittiin käydä viimesen kerran Stratospheren huipulla ja ostin vegas paidan sit siinä hotellin ostarissa vähän kiertämässä. SIt käytiin testaamassa kerran se New York New Yorkin vuoristorata :) oli ihan huippu. Sit vielä mentiin Fashion Show ostarille kun Aimee rupes mököttämään.. mä en vaan tajua.
Lento Las Vegasista oli myöhässä jonkun reilun tunnin verran vissiin lumimyrskyn takia tai jotain. Lopulta kuitenkin päästiin takas Missoulaan ja käytiin sit vielä syömässä Ihopissa ennen kun lähettiin ajamaan takas kotiin. Oli tosi kiva reissu :)
Pieni tarina tohon kappaleeseen. Oon kuullut sen monta kertaa radiosta, mutten koskaan tiennyt et se oli Green Dayltä ja sit kun ruvettiin laulamaan sitä kuorossa niin oli ihanaa kun tykkään tosta kappaleesta tosi paljon. Tänään oli koelaulut soolo osuuteen tohon kappaleeseen joka esitetään kevät konsertissa. Mä tein tyhmän virheen ja menin kokeilemaan. Nyt toivon etten olis tehnyt sitä. Se ei ollut mikään kauheen paha katastrofi, mutta toivon etten saa sitä osaa. TOivottavasti ms. Kendall näkee et oon ihan liikaa stressaava soolo osuuksiin. Mut mä kokeilin. Kuunnelkaa. Se on ihana kappale vaikkei sen merkitys oo ihan vielä mulle kokonaan auennut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)