lauantai 7. syyskuuta 2013

Synttäriviikonloppu!

Ja näin on taas saavutettu yksi vuosi lisää ja jälleen ilman mitään erityisempiä juhlimisia.

Oltiin me kyllä paremman puoliskon kanssa eilen virallisena synttäripäivänä pitkästä aikaan katsastamassa kaupungin yöelämää parissa paikassa. Selkeästi kyllä näkyy, että tämä illanviettotreenaaminen on jäänyt vähemmälle edellisen kesän aikana, ja ehkä kouluviikkokin hieman verotti, ei nimittäin kauhean kauaa, ja montaa, tämä synttärisankari jaksanut. Ja mitä, alle kuukauden päästä pitäisi muka pärjätä saksalaisen kanssa! 



Pitkästä aikaa käytiin Bar B:ssä, ja tajusin, että hei täältä saa kivaa rose-viiniä, so why not? Mr. ei juo viinejä ollenkaan, joten ikinä ei tule itselle ostettua pulloa mätänemään lasillisen mieliteon takia, mutta nyt vihdoin! Ja vieläpä oikein kivaa viiniä, ei mitään tietoa nimestä, mutta onpahan yksi syy lisää käydä ko. paikassa useammin jatkossa!

Muutenkin pitkästä aikaa tänä viikonloppuna laitettiin taas oikein kunnolla ruokaa. Perjantaina opettelin paistamaan naudan lehtipihviä, josta tuli kyllä aika täydellistä. Tuorepastaa, kermakastiketta isin ohjeen mukaan ja pihviä. Nam. Oikein kiva synttäri-illallinen näin kaksistaan. Tänään oonkin sitten kokeillut vielä kokkaamistaitoja pitkästä aikaa. Ostin joskus aikaisemmin viikolla huijauspaketin macaron-leivos kitin, ja nyt vihdoin pääsin koittamaan sitä. 

Paketista luvattiin 12 leivosta, noh. Sain itse aikaan ehkä reilu parikymmentä leivosta yhteensä ja niistä noin kuusi olisi pystynyt luokittelemaan macaron leivoksiksi. Ongelma varmaan oli, että se toinen pellillinen joutui odottamaan pöydällä  hieman kauemmin kuin sen 30 minuuttia, joka paketin mukaan niiden olisi pitänyt olla. Mähän olen siis niin ummikko leipoja. En edes osaisi itse tehdä todellakaan macaroneja, mutta pitäähän tällaista huijauspakettia kokeilla. Paketin antama aika ei ollut ollenkaan riittävä minun oikukkaalle vinoneliöuunilleni, joten jäivät hieman ehkä raaoiksi, eivätkä kohonneet, ja lässähtivät...mutta maistuvat kyllä ihan aidoilta. Kreemi oli todella makea, mutta ihan kiva kyllä. Kyllähän ne jollain lailla mansikkaisia olivat. En kehtaa laittaa tänne kuvaa luomuksistani. Ehkä sitten seuraava, aito, pellillinen. "Taikina" oli kyllä todella hyvännäköistä ja kiiltävää, mutta jotenkin vaan levisi jonkin verran pellillä ja se kiiltohohto ja tasaisuus katosi oikein lahjakkaasti uunin jälkeen. 

Cinnamon twirl -kakku onnistui kyllä jälleen erittäin loistavasti. En olisi muuten vehnäistä mitään leiponut nyt, kaiken pastaruuan lisäksi, mitä tänä viikonloppuna on tullut syötyä, mutta kun Mr. niin kovasti toivoi sitä. Ja hyväähän se oli. Ei ehkä ihan optimaalisin kuva. Lumia vaan sattui olemaan lähin kuvaava laite käden ulottuvilla. 











Illalla sitten paistettua kanaa ja tortellinejä. Nam nekin. Kierrän kaukaa valmiiksi marinoidut kanat. Ihan turhaa maksaa siitä marinadista, kun itse muutenkin maustaa kanan paremmin. Ikinä en ollut aikaisemmin kokeillut tortellinejä, mutta ehkä niitäkin voisi jatkossa epäsäännöllisen säännöllisesti kokeilla. Vehnäjauhot hieman vain tuottaa vaikeuksia. Kunhan ei liian usein, niin ei pitäisi olla ongelmia. 

Ihihi sain tietää, että Antero Lindgren tulee keikalle tänne! Mä olen niiin menossa, ja onneksi pari muutakin kaveria on sinne menossa, että ei tarvi ihan yksin lähteä hehkuttamaan 45:seen. 

song of the day: ONE OK ROCK - The Beginning

Kuuntelin One ok rockia töissä kesällä tosi paljon, joten vähän niinkun meni se vaihe ohi. Tässä on ollut pitkä väli, etten ole kuunnellut ollenkaan. Ei muistaakseni ollut kaikista mieleisin kappale, mutta yksi tosi hyvistä. Tykkään tosi paljon tyylistä, kun vokalisti laulaa englanniksi ja japaniksi sekaisin. Varsinkin kun laulajalla on todella hyvä englanninkielentaito ja ääntämys. En valitettavasti ole lähdössä millekään heidän Euroopan keikallensa. Nyyh. Pitkästä aikaa, kun kuuntelen J-rockia ylipäätään. X:n kuunteleminenkin on nykyään vaikeaa taas. 

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

failure

Ensimmäisenä mun täytyy tunnustaa mun epäonnistuminen. Oon jo kolme päivää myöhässä mun Insanitystä. Ei vaan voinut mitään. Tai ehkä tänään olisi, mutta. MUTTA.

Mua on tämän vuoden aikana pistelty ja tökitty varmaan enemmän kuin yhteensä ikinä. Toivottavaa tietty olis, että kaikki selviäis ja mikään ei olis vialla, mutta se ei vaan aina mene niin. EI mitään vakavaa, mutta ikävää ja elämää lievästi haittaavaa. Mutta näillä mennään päivä kerrallaan ja katotaan, miltä tuntuu.

Mutta kivempiin juttuihin sitten. Ihan mahtavin uutinen on, että mä saan mun vaihtarisiskon (toivottavasti ainakin!!) vajaan kuukauden päästä mun luo vierailemaan! Toivon todellakin, että kaikki menee hyvin, eikä lennot tai mitkään ole myöhässä tai mitään. Odotan niin paljon Jennyä. Laskettiin, että siitä on yli kaks vuotta, kun ollaan nähty viimeksi.

Toisekseen, oon taas yrittänyt päästä enemmän deviant artin maailmaan. Latailin jotain vanhoja piirroksia sinne. Ärsyttää, kun tekis mieli vaan piirtää, mutta siltikään ei ole ideoita eikä lahjoja luoda jotain sellaista, jota oikeasti haluaisi. Hain jo piirroslehtiötkin tuohon käden ulottuville, jos jotain vaikka liikkuisi tuolla pään sisällä oikeaan suuntaa.

Oon huomannut selkeästi, kuinka taas asioiden osteleminen on jotenkin terapeuttista. Olen jälleen kerran hurahtanut meikkeihin. Ostin viimeviikon aikana ties kuinka monta eriväristä kajalia ja silmänrajauskynää. Ja pari luomiväriä. Ja silmämeikinpohjustuksen. No noita viimesimpiä mä todella kyllä tarvinkin. Tai tarvin ja tarvin. Mitä täällä nyt oikeasti tarvitaankaan. Mutta vahvana mielihaluna olisi yrittää laittaa itseäni edes joka toinen aamu edes jollainlailla ihmisen näköiseksi.

 Luomivärit olivat tällä kertaa L'orealin Color Infaillible 002 Hourglass Beige ja MaxFactorin Wild shadow pots 20 Golden Amazon. Pohjustus oli kanssa L'orealin Studio Secrets professional. Kun pikaisesti tuossa kokeilin, niin ihan kivasti siihen tuntu tarttuvan tuo Golden Amazon, joka on kyllä niin amazoni. Leviää kyllä niin loistavasti ympäri koko naamaa, vaikka kuinka varovasti yrittää laittaa ja vaikka millä välineillä. Bigmenttikin oli paljon parempi pohjustuksen kanssa, kuin pelkälle luomelle. Toi Hourglass Beige on kyllä niin unelman tuntuinen! Ihana koostumus, tosi kostea tavallaan.

Löysin aivan mieletöntä musiikkia tässä jokin aika sitten. Antero Lindgren on suomalainen vastine the Nationalin musiikille ja äänelle. Upeaa musiikkia ja ihana ääni. Vihdoin jotain tällaista musiikkia, joka sopii niin moneen mielenmaisemaan. Huonompina päivinä voi vaan upota kuuntelemaan tätä ääntä ja upeita melodioita, ja parempana päivänä voi taas jammailla rytmien tahtiin ja ajautua siihen hyvään fiilikseen, joka välittyy lyriikoista ja laulajan äänestä.

song of the day: Antero Lindgren - Small town boys