Vuosipäiväviikonloppu

Päässä on soinut koko viikonlopun pitkän ajan tiedossa ollut löytä Lindsey Stirling ja joku kappale uusimmalta levyltä. Ei mitään muistikuvaa mikä kappale se on, mutta joku tuttu. Ja tietenkään kyennyt kuuntelemaan sitä.

Olin perjantaina sisätyöaikana muovittelemassa uutuuskirjoja ja jätin vahingossa muutaman rypyn pakko-oireista ja OCD:stä kertovaan kirjaan. Anteeksi. Toivottavasti se sentään löytää sitten oikean paikan hyllyssä ja oikein päin. Onneksi on muuten työkavereita, jotka taitaa paremmin matikan ja excelin hahmotuksen. Hermostuin, kun en kyennyt hahmottamaan näin jälkikäteen ajateltuna suhteellisen simppeliä asiaa.

Perjantaina tuli tosiaan kolme vuotta yhdessäoloa täyteen tuon paremman puolikkaan kanssa. Lähdettiin hänen siskonsa luokse käymään Tampereella. Tampella on aivan mielettömän kaunista aluetta. Voisin muuttaa sinne koska tahansa, jos asunto vain järjestyisi. Ihanaa modernia ja silti vanhaa ja kauniit näkymät ympärille. Kävelytiet ja sillat. Ja mahtavat erilaiset kahvilat.

salmiakkimarenkiherkku

Pääsin onneksi käväisemään Helmimeressä, helmikaupassa Tampereella, Hups hups. Löysin matskut pariinkin projektiin. Pitää yrittää miettiä ja katsoa, miten ja mitä noihin kividonitseihin yhdistää. Toi isomman pussin helmet on kokoa 15, eli kaikista pienintä siemenhelmeä. Just alotin ketjua siitä. PIENTÄ! Heippa vaan migreeni.

Onneksi sentään pystyin pitämään itseni erossa Akateemisen luonnoslehtiöistä ja piirtojutuista, kun vihdoinkin on alkanut taas piirtoinspiraatio nostaa päätään. Jos nyt alkaisi jotain piirtämään, niin varmaan aika kauan saisi flow'n kanssa mennä. Jälleen tämä ongelma, että ei muka ole aikaa tarpeeksi, niin ei viitsi aloittaa. Toisaalta jos pitää kesken inspiraation lopettaa, uudelleen aloittaminen on todella vaikeeta, eikä meinaa millään päästä siinä työssä enää vauhtiin.

Bongasin Tampereella käydessä Stockalta ihanan uuden hajuveden, Dolcen. Hirveän hintainen, mutta tosi ihana. Samoin yksi Longchampin käsilaukku. Sen aion vielä jokupäivä ostaa itselleni. Pitää ehkä vaan odottaa jotain sopivaa tilaisuutta palkita itseni jostain. Uusi työpaikka tai jotain.

En ottanut yhden yön reissulle kirjaa mukaan, joten hirveä himo päästä lukemaan yksi kesken ja melkein valmis kirja loppuun, että pääsen muodostamaan siitä kunnon mielipiteen. Senkin aion lisätä aislingiin.

Käytiin vielä illalla pelaamassa squashia yhdessä. Tunti meni todella nopeasti. Turhautti kyllä, kun ei rystylyönnit sujunut niin hyvin enää. Mutta silti suju ihan hyvin.

Illan kruunasi kyllä ehdottomasti rakkaan tuomat ruusut ja pieni skumppapullo.

melkein tyhjää

Uusi blogiteksti on ollut auki pian neljä tuntia, ja päässäni ei ole liikkunut yhtään mitään.

Turhauttavaa.

Laskin melkein kaiken tämän illan varaan. Yksin kotona koko illan, huomenna iltavuoro, eli ei haittaisi, vaikka kirjoittaminen vähän venähtäisikin. Liikaa odotuksia ja kunnianhimoa. Aamulla bussiin astuessani päässäni kyllä raksutti ja kirjoitin jopa ajatuksiani ylös, mutta tajusin, että se järkevä osuus niistä kuuluu itseasiassa kirjablogin puolelle erääseen kirjaan, joka on parhaillaan kesken.

Minulta kysyttiin tänään lainatessani jälleen muutaman kirjan, että palautanko vanhoja kirjojani koskaan. Kyllä! Olen palauttanut jo vaikka kuinka ison kassillisen niitä. Minulla on myös iso pino kirjoja luettuna, mutta ne itsepäisesti odottavat toisessa kasassa sitä, että saisin inspiraation kirjoittaa niistä aislingin puolelle.

Ei voi muuta kuin kiittää laiskuuttaan. Tai kyvyttömyyttä aloittaa. Lainasin aikaisemmin syksyllä todella hyvän kirjoittamisen oppaan nimeltä Sata sivua. Harkitsen kirjan ostamista itselleni, sillä tätä menoa en saa kirjan harjoituksia tehtyä siihen mennessä kun harjoitteluni loppuu ja olisi järkevää palauttaa suurin osa kirjoista. Mielikuvissani haluan paneutua harjoituksiin niin hyvin, etten ole kyennyt edes aloittamaan niitä, kuvitellen, ettei juuri sillä hetkellä ole oikeasti aikaa.

Toisen hyvältä vaikuttavan kirjan löysin sattumalta hyllyvarausten noudon yhteydessä. Pöydälle oli jäänyt "Kirjoittamisen ihanuus: nuoren kirjoittajan opas". Rakastuin taittoon ja tyyliin, jolla se kirja on rakennettu, että haluaisin kotiuttaa senkin omana kappaleenani. Tähän kirjaan liittyivät puolet tämän illan odotuksistani.

Nyt päästään ehkä ongelman ytimeen. Mulla on selkeästi paha tapa yrittää aloittaa kaikenlaista, mutta loppujen lopuksi en kykene aloittamaan. Tuntuu, että en juuri sillä hetkellä pysty keskittymään siihen tarpeeksi tai antamaan niin paljon aikaa kuin haluaisin. Varsinkin kun ei toistaiseksi taas asu omassa asunnossa ja oma ajankäyttö ei ole täydellisesti omissa käsissä.

Mutta samanlailla kuin piirtämisessä, joskus pitää vaan saada aloitettua, niin homma lähteekin liikkeelle niin hyvin, että loppupeleissä, kuten ystävälleni sanoin, joudun jatkamaan työtä melkein maanisesti, koska flow vie voiton.

Siinä teille nuori Minerva McGonagall Rohkelikon oleskeluhuoneen seinältä, Harry Potter studioilta Briteistä, ettei koko ilta tyhjää tuijotellen, Lindsey Stirlingiä kuunnellen ja lopulta kirjoittamisen sujuttua ole mennyt ihan hukkaan.

Ethän käytä kuvaa ilman lupaani.

liian lyhyt viikonloppu

Kävin lauantaina aivan loistavassa teatteriesityksessä. Olin katsomassa Seinäjoen kaupunginteatterin Seitsemännen portaan enkelin eli Angela's ashes.  Rakastan irkkumusaa ja muutenkin kiinnostunut sen valtakunnan historiasta, joten oli todella mielenkiintoista. J oli sen valinnut, kun piti mennä vihdoin kuluttamaan isältä saamia teatterilippuja.

Näytös oli hirveän hienosti toteutettu. Pieni näyttelijäkaarti, livemusiikki ja upeita laulusuorituksia. Ja aivan uskomattomia näyttelijöitä. Muutama näyttelijä erityisesti pisti silmään ilmeikkyydellä ja muuntautumiskyvyllään. Yhdessä kohtauksessa saattoi päästä ilmoille maailman komein räkänauru ja seuraavassa todella kaunis ja herkkä lauluääni. Koko teatteriesitys oli mahtavasti rakennettu pienelle näyttämölle, joka muuntautu jokaiseen hetkeen tosi hyvin.

Hain tänään itselleni toisella lahjalipulla liput kahteen näytökseen. Pyhäinpäivänä ensi-iltansa saavaan Mia Vuorela ja Laitakaupungin orkesterin Kauhukuunnelma ja myöhemmin marraskuussa Eija-Irmeli Lahden Moninainen-esitykseen. Odotan innolla erityisesti tuota Kauhukuunnelmaa tuolla teatterin lämpiössä kello 22.

Teatterista toisenlaisiin näytöksiin. Sattumalta huomasin, että elokuviin on tulossa Muumit Rivieralla. Tämä täytyy käydä katsomassa. Ei vain viihteen vuoksi, vaan myös ammatillisesta näkökulmasta, koska kirjastossa ollaan keskusteltu, että miksi Muumi-sarjakuvat ovat lastenosastolla. Ja myös tämä Muumit Rivieralla, jossa Niiskuneidin täytyy voittaa itselleen bikinit ym.

Sunnuntaina oli talon näyttö ja lähdettiin karkuun kirjastoon. Oli suhteellisen erikoista käydä asiakkaana sunnuntaina omalla työpaikalla. En oikein tiennyt pitäisikö kysyä, että voinko käydä tuolla takana hakemassa pari kirjaa.

Oli toisaalta aivan ihanaa vihdoinkin vaan istua kirjastossa pitkästä aikaa ja lukea ja nauttia rauhallisuudesta. Jos asuisin täällä vakituisesti ympäri vuoden, olisin varmaan näiden tuolien suurkuluttaja. Istuisin kaiket päivät satoi tai paistoi ihanan ison ikkunaseinän vieressä ja lukisin. Tai vaihtoehtoisesti ryömisin alakerran lukukoloihin viltin ja kirjakasan kanssa. 

Kirjapinoni on kasvanut. Toisaalta olen myös saanut hyvän kasan luettua, mutta tuossa vieressä kuvan ulkopuolella ne siltikin odottavat kirjapäiväkirjablogiin pääsyä. Tänään mukaan tarttui Roald Dahlin pari kirjaa. Lasten kirjoja, koska olen jälleen siirtynyt pariksi päiväksi lastenosastolle.

Ja näköjään tämäkin blogi saa osansa kirjallisuuspäivityksistä.

Blogi herää jälleen henkiin

Tervetuloa taskuun.

Tuntuu vihdoinkin siltä, että aika on jälleen oikea alkaa uudestaan kirjoitella omasta matkasta. Kaikki projektit ovat olleet tässä reippaan pätkän täydellisellä tauolla ja mikään, minkä olisi pitänyt tai olisi ollut tarkoitus, ei ole meinannut millään päivittyä.

Uusi inspiraatio bloggaukseen lähti siitä, kun bongasin kaverin Goodreads-sivulta kirjan "Blog by the Book". Tästä kirjasta tarkempi vinkkaus/kommentointi tulossa kirjapäiväkirjan puolelle. Olisi mahtavaa alkaa taas kirjoittelemaan aktiivisemmin, mutta todennäköisesti tunnen itseni hyvin, ja vain hetken tie on kevyt ja pian unohtelen jo tämän kirjoittelun. Mutta toistaiseksi olen optimistinen. Inspiraatiota kestää niin pitkälle kun sen on tarkoitus kestää, ja siitä nautitaan niin kauan kun voidaan.

Olen yrittänyt pohtia ja suunnitella, mihin suuntaan olisin tätä blogia viemässä, minkä tyylisiä postauksia haluaisin tehdä, ja miten kategorioisin itselleni tämän blogin tarkoituksen. Tällä hetkellä tarkoituksen perässä on iso kysymysmerkki.

Tuntuu, että suunta on ollut pitkään hukassa sen jälkeen, kun olen kotiutunut rapakon takaa. Blogi kun alunperin perustettiin matkapäiväkirjaksi.

Kädet tuntuvat olevan todella kohmeessa. En ole sitten toukokuun kirjoittanut koneella oikeastaan mitään yhtään facebook-viestiä pidempää tekstiä, ja sen huomaa. Kyllä tämä vielä tästä.

Tämän hetkiseen minä-projektiini liittyvät tämä sekä In a world called Aisling - kirjapäiväkirjablogini. Erityisesti tämänhetkinen työharjoittelupaikkani on taas saattanut minut yhteen rakkaan kirjaharrastuksen pariin ja pöydällä lojuukin tällä hetkellä 37 kirjaston lainaa, jotka odottavat ahmimista.

Tästä kuvasta valitettavasti puuttuu siltikin osa kirjoista.

Yhdeksi harjoitteluni projektiksi on muotoutumassa muutaman blogikirjoituksen tekeminen, aiheena kirjavinkkaus. Tarkoitus olisi vinkata kirjaston blogissa jotakin teosta. Olen viimepäivinä yrittänyt kuumeisesti miettiä jotakin sellaista kirjaa, joka kiinnostaisi kirjaston blogin lukijoita. Pahalta vielä näyttää. Mutta samaan aikaan on taas jälleen herännyt kiinnostus, että miksen yrittäisi uudestaan saada kasaan vanhaa, Yhdysvalloissa aloittamaani kirjablogia, jossa on huikeat kolme julkaisua. Petrattavaa olisi. Mutta kiinnostusta saattaisi riittää.

Luen hirvittävän sekalaista seurakuntaa olevia kirjoja. Kaikkea lastenkirjoista aikuisten pahimpiin. Julman kontrastin tänään aiheutti, kun taitoin mummini käsityönä tekemiin rukouspusseihin saatetekstiä ja kun sain työn valmiiksi, otin käteeni Erik Axl Sundin Varistytön. Siitä saattaisi tulla ensimmäinen uusi kirjapostaukseni toisen blogin puolelle.

Onko teillä jäänyt innoissaan aloitettuja projekteja kesken?