yökyöpelöintiä feat. Kaunis päivä

Kaunis Päivä - Anna Puu

Näin ihan alkuun, en olis koskaan uskonut, että lähden vapaaehtoisesti hakemaan Anna Puun kappaleita youtubesta. Toisaalta, elämä on ihmeellinen. Ei sitä koskaan taida aavistaa, mihin se heittelee.

Toinen alku ihmettely. Katselin just, että edellinen kunnon teksti on muuten kirjoitettu kahdelta yöllä. Liekö sattumaa vai alitajuntaa, että parhaat kirjoitusfiilikset löytyvät juuri tältä vuorokaudentunnilta.

Jälleen kirjoituspaikkana toimii oma rakas sänkyni, himmeässä paperilampun valossa. Ihana silmäillä puhdasta huonetta. Nojuu, kaipaa jo imurointia ja vähän vaatteiden viikkausta kaappiin ym, mutta muuten syväpuhdistettua huonetta. Jo kotiin tullessa huomasin ja laskin 1 + 1, että mun kotiin kuljettamani tavarat ei mahdu mun huoneeseen, ellei sille tee jonkinlaista raivausoperaatiota. Eihän sitäkään ollut lykätty jo kuin muutosta lähtien. Äiti onneksi vähän auttoi. Ensin tyhjättiin kaikki vaatteet ja lähtihän noita vanhoja pieniä vaatteita aika iso pussillinen kierrätykseen. Sit alkokin kirjahyllyn operointi. Vähän karsin vanhoja kirjoja taaemmas ja ei ihan noille ykköspaikoille ja samalla sit vähän uutta järjestystä hyllyyn, mikä oli ihan kivaa vaihtelua. Vanhat satukirjat meni siististi odottamaan seuraava sukupolvea :) Ja cdt sai kanssa vihdoin hyvän paikan. Muutenkin tää järjestys pelaa nyt paremmin. Huone kasvo kaksinkertaseks melkeinpä kun vähän rymsteerattiin ja mä sain vihdoinkin sängyn takaisin seinän viereen ^^

Mä en ymmärrä, miten joku on kehdannut joskus sanoa, että lukiossa ei saa mitään papereita valmiina vaan kaikki pitää kirjoittaa itse ja kopsata. Mä järkkäsin niitä papereita varmaan neljä tuntia vaan huomatakseni että mulla olikin vielä yks kansio. No nyt ne on järkässä abivuotta varten. Oli ihana saada kaikki paperit järjestykseen ja heittää pois kaikki semmoinen roska. Viis päivä siinä meni varmaan yhteensä kaiken kaikkiaan. Mut nyt se on tehty. Olen valmis talvea varten. Haha.

Mun kelmien kartta pääsi hyvin myös esille ^^

Havahduin yhtäkkiä siihen, et alhaalla piippaa joku silleen harvasti ja sit tajusin et se on varmaan palohälytin. No ei, sit vaan ettimään semmosta tuolia, jolla mä muka yltäisin kattoon. Lopulta päädyin raahaamaan piano tuolin alas ja eiku vaan patterit irti. Näin meillä 2.20 aamulla.

Täs edelliest viikot ollaan pyöritty vähän kodin ja mökin välillä. Pitäny tulla käymään kotona autokoulun takia, mut sit ollaan oltu mökillä. Oli ihana viettää mummin kanssa taas aikaa ja päästä saunomaan oikeaan saunaan. Vaikka oltiin jo luvattu, ettei aloteta mitään puushowta siellä, niin kuitenkin sit päädyttiin siistimään pihapiiriä ja vähän harventamaan siellä ylimääräsiä puita ja pensaikkoja ja nyt näkyy taas järvikin ihan eri lailla. Ihanan näköinen ^^

Mä nukahdan nyt ihan oikeasti :P

hyvää yötä maailma.

Tasapainoa etsimässä

Yiruma - River flows in you

huom. en omista kuvaa.

Wherever I go

kliseinen biisi, mutku siinä on niin hyvät sanat


Mistäköhän tässä aloittaisi.. Kello on tiesmitä.. Istuttuani 20 minuuttia sängylläni yöpaidassa hiukset märkänä suihkun jälkeen, ilman meikkiä, silmälaseja, hiukset harjaamatta, samat korut ranteessa jotka ovat olleet siinä lähestulkoon viimeiset 11 kuukautta...pakko myöntää että kaikkea tuli mieleen. 20 minuuttia tuntui aika lyhyeltä ajalta. Minni-kellon tuttuun ääneen on ollut aika helppo tottua uudestaan. Kahdenkymmenen minuutin ajan vain tuijottelin seiniä ja katselin tuttua huonetta, jota olisi tarkoitus huomenna ruveta tyhjäämään. Kahdenkymmenen minuutin ajan mielessä liikkui elämä, maailmankaikkeus ja kaikki täysin sikinsokin. Jokainen pieni asia, jokainen pieni esine, kirja, kuvat, kaikki julisteet, levykokoelmat, lehdet laukut, herättää niin oudon tunteen. Tältäkai sitten tämä kotiinpaluun kulttuurishokki tapahtuu. Pään sisällä, omassa huoneessa keskiyön tunteina.

Ei ole paljon tullut pidettyä blogia. Hymyillen mietin nyt kaikkia, joille silloin ennen vaihtoon lähtöä annettiin tämän blogin osoite mun menemisten seuraamiseksi. Mä tiedän, että 90% noista ihmisistä tiesi, etten mä olisi niin pitkäjänteinen, että jaksaisin pitää blogia säännöllisesti 11 kuukauden ajan. Kyllä mä suurimmaksi osaksi sitä itsekin aavistelin, mutta ainahan saa toivoa. There is always hope. *pyörittelee silmiä*

Tosiaan. Takana rakas viikko oman kullan kanssa tuhottoman kuumassa asunnossa. Kauniissa Suomenlinnassa käynti, elokuvissa katsomassa Hangover 2, josta nyt.. ei ole mitään kovin järkevää sanottavaa. Eihän sille voi kun nauraa. Ehkä jossain päin maailmaa ihmisillä on tosiaan niin törppö onni. Tallinnan pikavisiitti, sekä vanhempien ja siskon avokkeineen tapaaminen.

Juna oli onnellisesti reilut puolituntia myöhässä, mutta mikässiinä. Laitoin jo junasta jollekin viestiä, miten ihanalta tuntui vain istua pysähtyneessä junassa ja kellua siinä fiiliksessä, että pääteasemassa ei ole lentoa odottamassa enemmän tai vähemmän töykeiden lentoemojen kanssa, tai autovuokraamoa tai bussia, lauttaa, taksia etc etc. Niin ihana tunne, kun ei ole väliä vaikka juna olisikin myöhässä 10 minuuttia tai tunnin.

Kello kahden aamulla flow't mennossa. Ja blogi tarkastin puna-alleviivaa kaiken, koska ei tunnista sijainnikseen ja kielekseen suomea. Avasin tänään laskun joka tuli ylioppilaslautakunnalta. Liitteenä oli kopio valtakirjasta, joka antoi äidille luvan ilmoittaa mut kirjotuksiin, sekä kopio ilmoittautumislomakkeesta. Pakko myöntää, että rupesi kauhistuttamaan. Mikäköhän tästäkin tulee.

Wherever I go  on teidän tämänöinen kappaleenne. Mun saksalainen sisko näytti tän kappaleen joskus aikaa sitten ja unohdinkin sen pitkäksi aikaa, mutta onneksi löysin tän nyt uudestaan.

Hyvää yötä.