Goo Goo Dolls - Iris
Miksi tää kirjottaminen on aina näin vaikeeta? Mulla on viimeviikon tiistaikin vielä kesken, koska mulla ei oo tarpeeks aikaa väsätä siihen sopivaa kappaletta. Nytkin pitää puolihusasta tää, et ehtisin ennen koulun alkua.
Eilen oli maanantai 26.7 Aamu oli ihan suhteellisen normaali, aamupalalle ja istumaan joidenkin puolituttujen kanssa. Nyt herääminen alkaa olla vaikeempaa, kun tuntuu et univelkaa kertyy.. Tulee nukuttua saman verran, kun perus kouluaamuinakin. Maanantaina ruvettiin sit säätämään baseball pelistä, johon lähettäis koulun jälkeen. Hissan tunnilla puhuttiin jostain ja enkun tunnilla pesäpallosta. Hämmentävää oikeesti, että puolet luokasta ei tiennyt siitä mitään. Elämää Amerikassa tunneilla ruvettiin puhumaan lukiosta ja säännöistä ja miten tiukasti niitä piti noudattaa, muuten tulee rangaistuksia. Ihan häröjä sääntöjä, mut... täällä ollaan. Viimesellä tunnilla luettiin taas lehtiä ja etittiin erilaisia juttuja lehdistä.
Ruokailu on alkanut ärsyttää, tosi vaikeeta löytää jotain kunnollista syötävää, jossa ei olis juustoa tai maitoa tms. Ketuttaa. Koulun jälkeen oli about tuntia aikaa käydä pakkaamassa tavarat ja sit alko BBQ ruokalan edessä ulkona. Se ruoka oli HYVÄÄÄ! Joo hampurilaista makaronisalaattia, mut nam. Ja sit amerikkalaisia cookieita. Viiden aikaan lähettiin ajamaan Berlingtoniin (?) keltasella koulubussilla.
Paikan päällä ei ollu kauheesti ihmisiä, mut kyllä niitä sit kerty kun peli lähti kunnolla käyntiin. Toisella putkella tuli aika herkullisia kuvia :P Mulla ei oo nyt aikaa laittaa niitä kuvia tänne, mut heti sit, kun olis muutama tunti vapaata. Peli oli aika samanlaista kun suomalainen pesäpallo. Välillä tuli seurattua tiiviisti ja välillä sit keskityttyä ihan johonkin muuhun. Se oli aika hurjaa välillä, tosin meidän kannustama Lake Monsters hävis. Mut oltiin silti ihan kikseissä pelin jälkeen, meillä oli kivaa. Otettiin tosi paljon kuvia. Koitan laittaa niitä vähän enemmän facebookiin, koska sinne saa niitä paljon paremmin. Reilu puolivälissä peliä laulettiin yks baseball laulu, joka lauletaan jokasessa pelissä ja pelin alussa oli kansallishymni. Jotkut fiksut saksalaiset meidän takana keksi ruveta laulamaan jotain omiaan.
Raivostuttava brieffi ilman kuvia tosi kivasta päivästä. Tästä voi vaan parantaa, mut näin tällä kertaa. Nyt pitää sulkea kone ja lähteä lampsimaan Webb Halliin tunneille. Ai niin, oon muuten flunssassa, tai tulossa flunssaan. Puolet ihmisistä täällä on kipeenä. Kyl tää tästä ^^ Muutama päivä enää.
tiistai 27. heinäkuuta 2010
torstai 22. heinäkuuta 2010
unwritten
A/N tos on nyt kahesta päivästä, kaikki muu on kesken vielä ja koulu alkaa 10 min päästä, joten nauttikaa musiikista <3
Unwritten - Natasha Bedingfield
I am unwritten,
Can't read my mind
I'm undefined
I'm just beginning
The pen's in my hand
Ending unplanned
18.7 Lähtö oli mitä oli. Lähettiin Lotan kanssa turvatarkastukseen ja kaikki meni hyvin Suomen päässä. Lento meni hyvin lukuunottamatta pinaattiraviolia. Nukuin jonkin verran ja missasin laskeutumisen. München oli jotain niin surkeeta kun vaan voi olla. Iso kenttä vailla mitään järkeä. Kone oli ylibuukattu. Joillakin luki lipussa paikka jo valmiiks, joillakin oli stand by ja mulla ainakin oli vaan kolme pistettä paikan kohdalla. Jotkut sai vaan kävellä turvatarkastuksen ohi, mut minä ja Lotta ainakin jouduttiin menemään siitä ja ne penko ihan kaiken. Se nainen käski avata kameralaukun ja laittaa kameran päälle ja sit se jotain siinä zoomaili ja sit syynäs toisenkin putken. Molemmilla kerroilla, kun oon ollu "yksin" Saksassa, mut on pengottu ihan kokonaan. Jollakin ihmeellä saatiin paikat koneeseen mut jotkut jäi sit vielä sinne odottamaan seuraavaa lentoa.
Staring at the blank page before you
Open up the dirty window
Let the sun illuminate the words
That you could not find
Reaching for something in the distance
So close you can almost taste it
Release your inhibitions
Oli aika hurjaa lennolla, kun reunoilla oli kakspaikkaset ja keskellä sit neljä penkkiä. Mun vieressä oli pelkkiä saksalaisia. Lento tuntu ihan järkyttävän pitkältä (8,5h), mut jokasella oli edessä istuvan selkänojassa oma ruutu ja leffoja oli vaikka kuinka monta. Oli The Alice, Sherlock Holmes, Nanny McPhee, Alvin ja pikkuoravat (joka toimi huonosti). Mistään muusta ei olis tarvinu maksaa, kun tax-free tupakasta. Juotavaa riitti ja peittoa löyty. Ei väsyttäny mitenkään ihmeellisesti, vaikka kello oli ties mitä omaa paikallista aikaa.
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open
Today is where your book begins
The rest is still unwritten, yeah
Meitä oli Bostonissa vastassa returnee ryhmä hurraamassa ja opettajia ohjaamassa oikeisiin busseihin. Koneessa piti täyttää pari lappua ja olin ihan ulalla. Meille ei oltu sanottu muuta, kun että siellä pitää täyttää jotakin papereita. Hollantilainen vanhempi ohjaaja oli samalla lennolla ja se sit piti vähän muistakin huolta samalla. Maahan tulo juttu oli toooosi hurja. Annettiin ne paperit sille ja se kyseli jotakin, et mihin oon menossa ym. Mun sormenjäljet tarkistettiin (kai) ja otettiin kuva, muttei muuta. Tulli oli tosi hurja kans, annettiin vaan sininen kaavake sille. Matkalaukku oli ihanan helppo löytää. Ei ollu kauheesti ryysistä. Maahantulotiskeillä ei saanut kuvata. Musta tuntu, et mä olin nähnyt unta siitä Bostonin etuovista aikasemmin. Tai sit olin nähnyt kuvan. Joku viisaampi vastatkoon.
Oh, oh
I break tradition
Sometimes my tries
Are outside the lines, oh yeah yeah
We've been conditioned
To not make mistakes
But I can't live that way oh, oh
Boston oli aika namu. Sit rupes väsyttämään niin kun yleensäkin autossa. Matka kesti kolme tuntia Norwichiin. Kampuksellakin oli vastaanottokomitea ja ihan älytön hurraaminen, joka jatku vielä joskus puoli kahen aikaan, kun viimenen bussi tuli. Mun kämppis tuli sillon kans. Sveitsiläinen Miriam. Olin niin väsy, et taisin puhua suomea välillä vahindossa. Oli aika kamala olo mennä yksin siellä eka nukkumaan, mut nukahdin nopeesti. Kampusalue on huge. Paljon rakennuksia ja nimiä ja portaita. Nyt tää on alkanut tuntoa jo tutummalta ja paremmalta.
Staring at the blank page before you
Open up the dirty window
Let the sun illuminate the words
That you could not find
Reaching for something in the distance
So close you can almost taste it
Release your inhibitions
19.7 Maanantai oli vielä kamalampi. Aamu meni hitaasti, kaikki oli vieraita ja paikat outoja. Aamulla oli kymmeneltä kokoontuminen ja sit "paraati" eli käveltiin yhdessä paraatikentän ympäri oman maan oppilaiden kanssa ryhmissä. Testattiin siis, minkä maan oppilaista lähtee eniten ääntä. Oli jotenkin vähän outoa. Sit meidät jaettiin kotiluokkiin omalle opettajalle, joka sit näytti kampusta ja kerto kaikkea kivaa. Maanani illalle oli suunniteltu disko ja ilmaset juomat ym. Meno oli aika hyvä kun pääs fiilikseen ihmisten keskellä. Tänne paistuu. Huoneet on ihan kun saunoja. Muutenkin täällä on tosi kuuma, vaikka on satanut ja ukkostanut ihan reippaasti.
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open
Today is where your book begin
Ruokailu on jotakin niin outoa. Ruokalajeja on varmaan kolmeakymmentä erilaista ja kaikki maistuu ihan oudolta. Suurin osa hedelmistä on saman makusia kun suomessa, mut kasvikset on jotain aivan järkyttävää. Täällä on samaan aikaan joku armeijan leiri ja sit joku lasten liikuntaleiri. Army tyypit on aika outoja. Ne lähtee marssille viideltä aamulla ja sit illalla ja vähän väliä pitää siestä rivijonossa. Niin siis ruokailemassa on samaan aikaan ehkä 700 ihmistä. Linjat on ihan outoja, kaikki on ihan sekasin.
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
drench yourself in words unspoken
live your life with arms wide open
Today is where your book begins
the rest still unwritten
Staring at the blank page before you
Open up the dirty window
Let the sun illuminate the words
That you could not find
Reaching for something in the distance
So close you can almost taste it
Release your inhibitions
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open *****
Today is where your book begins
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open *****
Today is where your book begins
The rest is still unwritten
The rest is still unwritten
Unwritten - Natasha Bedingfield
I am unwritten,
Can't read my mind
I'm undefined
I'm just beginning
The pen's in my hand
Ending unplanned
18.7 Lähtö oli mitä oli. Lähettiin Lotan kanssa turvatarkastukseen ja kaikki meni hyvin Suomen päässä. Lento meni hyvin lukuunottamatta pinaattiraviolia. Nukuin jonkin verran ja missasin laskeutumisen. München oli jotain niin surkeeta kun vaan voi olla. Iso kenttä vailla mitään järkeä. Kone oli ylibuukattu. Joillakin luki lipussa paikka jo valmiiks, joillakin oli stand by ja mulla ainakin oli vaan kolme pistettä paikan kohdalla. Jotkut sai vaan kävellä turvatarkastuksen ohi, mut minä ja Lotta ainakin jouduttiin menemään siitä ja ne penko ihan kaiken. Se nainen käski avata kameralaukun ja laittaa kameran päälle ja sit se jotain siinä zoomaili ja sit syynäs toisenkin putken. Molemmilla kerroilla, kun oon ollu "yksin" Saksassa, mut on pengottu ihan kokonaan. Jollakin ihmeellä saatiin paikat koneeseen mut jotkut jäi sit vielä sinne odottamaan seuraavaa lentoa.
Staring at the blank page before you
Open up the dirty window
Let the sun illuminate the words
That you could not find
Reaching for something in the distance
So close you can almost taste it
Release your inhibitions
Oli aika hurjaa lennolla, kun reunoilla oli kakspaikkaset ja keskellä sit neljä penkkiä. Mun vieressä oli pelkkiä saksalaisia. Lento tuntu ihan järkyttävän pitkältä (8,5h), mut jokasella oli edessä istuvan selkänojassa oma ruutu ja leffoja oli vaikka kuinka monta. Oli The Alice, Sherlock Holmes, Nanny McPhee, Alvin ja pikkuoravat (joka toimi huonosti). Mistään muusta ei olis tarvinu maksaa, kun tax-free tupakasta. Juotavaa riitti ja peittoa löyty. Ei väsyttäny mitenkään ihmeellisesti, vaikka kello oli ties mitä omaa paikallista aikaa.
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open
Today is where your book begins
The rest is still unwritten, yeah
Meitä oli Bostonissa vastassa returnee ryhmä hurraamassa ja opettajia ohjaamassa oikeisiin busseihin. Koneessa piti täyttää pari lappua ja olin ihan ulalla. Meille ei oltu sanottu muuta, kun että siellä pitää täyttää jotakin papereita. Hollantilainen vanhempi ohjaaja oli samalla lennolla ja se sit piti vähän muistakin huolta samalla. Maahan tulo juttu oli toooosi hurja. Annettiin ne paperit sille ja se kyseli jotakin, et mihin oon menossa ym. Mun sormenjäljet tarkistettiin (kai) ja otettiin kuva, muttei muuta. Tulli oli tosi hurja kans, annettiin vaan sininen kaavake sille. Matkalaukku oli ihanan helppo löytää. Ei ollu kauheesti ryysistä. Maahantulotiskeillä ei saanut kuvata. Musta tuntu, et mä olin nähnyt unta siitä Bostonin etuovista aikasemmin. Tai sit olin nähnyt kuvan. Joku viisaampi vastatkoon.
Oh, oh
I break tradition
Sometimes my tries
Are outside the lines, oh yeah yeah
We've been conditioned
To not make mistakes
But I can't live that way oh, oh
Boston oli aika namu. Sit rupes väsyttämään niin kun yleensäkin autossa. Matka kesti kolme tuntia Norwichiin. Kampuksellakin oli vastaanottokomitea ja ihan älytön hurraaminen, joka jatku vielä joskus puoli kahen aikaan, kun viimenen bussi tuli. Mun kämppis tuli sillon kans. Sveitsiläinen Miriam. Olin niin väsy, et taisin puhua suomea välillä vahindossa. Oli aika kamala olo mennä yksin siellä eka nukkumaan, mut nukahdin nopeesti. Kampusalue on huge. Paljon rakennuksia ja nimiä ja portaita. Nyt tää on alkanut tuntoa jo tutummalta ja paremmalta.
Staring at the blank page before you
Open up the dirty window
Let the sun illuminate the words
That you could not find
Reaching for something in the distance
So close you can almost taste it
Release your inhibitions
19.7 Maanantai oli vielä kamalampi. Aamu meni hitaasti, kaikki oli vieraita ja paikat outoja. Aamulla oli kymmeneltä kokoontuminen ja sit "paraati" eli käveltiin yhdessä paraatikentän ympäri oman maan oppilaiden kanssa ryhmissä. Testattiin siis, minkä maan oppilaista lähtee eniten ääntä. Oli jotenkin vähän outoa. Sit meidät jaettiin kotiluokkiin omalle opettajalle, joka sit näytti kampusta ja kerto kaikkea kivaa. Maanani illalle oli suunniteltu disko ja ilmaset juomat ym. Meno oli aika hyvä kun pääs fiilikseen ihmisten keskellä. Tänne paistuu. Huoneet on ihan kun saunoja. Muutenkin täällä on tosi kuuma, vaikka on satanut ja ukkostanut ihan reippaasti.
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open
Today is where your book begin
Ruokailu on jotakin niin outoa. Ruokalajeja on varmaan kolmeakymmentä erilaista ja kaikki maistuu ihan oudolta. Suurin osa hedelmistä on saman makusia kun suomessa, mut kasvikset on jotain aivan järkyttävää. Täällä on samaan aikaan joku armeijan leiri ja sit joku lasten liikuntaleiri. Army tyypit on aika outoja. Ne lähtee marssille viideltä aamulla ja sit illalla ja vähän väliä pitää siestä rivijonossa. Niin siis ruokailemassa on samaan aikaan ehkä 700 ihmistä. Linjat on ihan outoja, kaikki on ihan sekasin.
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
drench yourself in words unspoken
live your life with arms wide open
Today is where your book begins
the rest still unwritten
Staring at the blank page before you
Open up the dirty window
Let the sun illuminate the words
That you could not find
Reaching for something in the distance
So close you can almost taste it
Release your inhibitions
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open *****
Today is where your book begins
Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open *****
Today is where your book begins
The rest is still unwritten
The rest is still unwritten
maanantai 19. heinäkuuta 2010
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
jos voin
Noniin, jos nyt taas onnistuis kirjottaminen, kun mielunen kappale löyty arkistojen kätköistä. Siis tolla kärpäsellä on näköjään välttämätön pakko häiritä mua vaikka olis koko talo tilaa... Well, back to the business.. Järjettömän kauan taas mennyt siitä, kun viimeks kirjottelin. Tais olla kesäkuun puolta väliä tms. Työt on onneks nyt loppunut.. 7 yötä enää siihen, kun mä lähen vuodeksi pois. Nyt on alkanut tulla sellanen mukava tunne jo, vaikka jännittääkin. Ei mitään tietoa, miten selviän pikkusiskon kanssa melkein kokonaisen vuoden.. Tai osaanko aktivoitua silleen, ettei mua potkita kokonaan pois sieltä, kun oon erakoitunut. Aspen on kans aika innoissaan mun saapumisesta, ilmeisesti.. Aika on mennyt ihan järkyttävän nopeesti.
Enää lapsi en oo
näen aikuisen silmin
mutta kyyneleitäin
antaa huomata en voi
en voi
en voi
Lähin viimesenä työpäivänä Purmojärvelle mummin ja ukin luo muutamaks päiväks. Pitkästä aikaa tuli saatua melkein kunnon rusketuskin pihalla. Rehellisesti sanottuna, en muista koska olisin ollut viimeks näin paljon ulkona. Nytkin melkein ahdistaa, kun kirjottelen sisällä. Oli ihana viettää aikaa mummin ja ukin kanssa. Viimekerrasta on ihan liian monta kesää.
liian vanha jo lien
että löytäisin tien
sadun valtakuntaan
ei se totta ollutkaan
se vaan - on tarinaa
Tulin lauantaina kotiin ja sit sunnuntaina oli jo perheen kesken pienet "läksiäiskahvit". Sain paljon "ensiapupakkauksia" mukaan. Ihmeen hyvin kieltämättä selvisin siitä päivästä henkisesti. Maanantaina lähettiin sit mummin kanssa Vaasaan. Viimekerrasta on ihan liian pitkä aika. Mentiin österin mökille, mut se siltikin tuntu vähän "oudolta". Tiistaina kun lähettiin illalla takasin vanhikseen, niin käytiin Hietalahdessa heittämässä mun kolmen vuoden talviturkki Vaasan meriin. Vanhiksessakin tuntu oudolta. Mulla oli mukana iso pinkka nuotteja ja oli kiva soittaa oikeeta pianoa (vaikka vähän epävireistä), mut se silti tuntu hyvältä.
jos voin
haluan niin ymmärtää
jos voin
enää en lailla sun nää
jos voin
jos voin
jos voin
Torstaina ajettiin sit ekaks Purmojärvelle ja kävästiin mummilla ja ukilla hakemassa Madisonin tuliainen. Mummi onneks hyväksy ajatuksen tulla meille viikonlopuksi. Mun syyllisyydentunne vähän helpotti. Nähtiin Jonnan kanssa vielä sillon torstaina pitkästä aikaa ja itkettiin ja naurettiin. Mun syyllisyydentunne helpotti vähän lisää. Perjantaina käytiin äitin kanssa kaupassa ja ostamassa mulle mun kalevala sormus. Jollain ihmeellä se oikea koko löyty Teljän neidosta <3 Sit ostettiin varmaan kaikki, mitä tarvin tonne mukaan.. Stressi vähän helpottu, kun kamat alkaa silleen olemaan kasassa jo, vaikkakin levällään. Ostettiin samalla Aspenille Suomesta kertova kirja ja sit koko perheelle Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala. Brianin puukko on vielä hakemista vailla.
kaiken muuttuvan nään
tiedä en minne käyn
en sua voi jättääkään
tahdon silmistäni pois tän näyn
tämän näyn
Jukka haettiin perjantai-illalla asemalta. Tällä kertaa sain kuvamateriaalia Jukasta keinumasta sellasessa keinuhärvelissä mun kanssa :) VOin ylpeänä sanoa, etten oo itkenyt kertaakaan tänä viikonloppuna vielä Jukan "takia", vuoksi.. Kaverit tuli sit lauantaina ja oli ihana nähdä kaikkia taas kerran. Maiju ajelutti meitä ympäri tangokaupunkia vielä. Nyt sit pitäs vielä ehtiä käydä kattomassa Epäilys kavereiden kanssa ja Shrek iskän ja äitin kans. Tuntu kamalalta, kun mummi lähti täältä takasin vanhikseen, vaikka ties, että sinne on onneks tulossa väkeä iltapäivällä, mut se, et kun ite ei nää..
mä jos voin
haluan niin ymmärtää
jos voin
enää en lailla sun nää
jos voin
jos voin
Ainoat itkut tänä viikonloppuna. Tai no, vielä tässä on 2 tuntia 10 minuuttia aikaa. Kävelin asemalta kotiin, kun käytiin auton kanssa heittämässä Jukka asemalle. Mulla kun ei oo vielä lupaa päästä rellestämää liikenteeseen. Viimeistelin Aamunkoin sit sen jälkeen varjosassa tossa ulkona. Nyt se oli aika siedettävää luettavaa, kun oli päässyt kaikista pahimman yli. Mä oon aika paljon lukenut erilaista materiaalia, mutta ei kyllä mikään oo mennyt niin kamalaksi.
mä takaisin niin tahtoisin tuon sadun ihmeiden
ja pelottoman rakkauden
ja haaaveet lapsuuden
Muohahaha, en muuten muista, koska mun "perään" olis huudeltu ohikulkevasta autosta.
silmin uusin nyt nään
tarun uskoa saan
ja mä kuitenkin jään
sadun maahan ihanaan
se vaan - on tarinaa
Mun lähtöpäiväksi on nyt sit varmistunut 18.7. Tapaaminen on klo 11 Helsinki-Vantaan lentokentällä ja Lufthansan lento lähtee klo 13.05 kohti Münchenia ja sit sieltä Bostoniin. Mulla ainakin pitäs olla lentoseuraa :). Bostonista lähtee sit kahen viikon päästä siitä eka lento New Yorkin kautta Denveriin ja siitä sit Missoulaan, missä mua odottaakin jo host-perhe ^^. Ja kaks mun koulukaveria on lisännyt mut facebookiin. Stressi helpotti melkein kokonaan, kun vakuutuskortti ym. kivat puhelinkortti ja simkortti tuli postissa. Jänskättää ihan vähän.. Ehkä mä selviän. Itkusuus on ainakin vähentynyt.
ja nyt voin nähdä lailla sun niin
nyt voin
uskoa taas unelmiin
nyt voin
nyt voin
nyt voin
nyt voin
Vähän kerrallaan, jooko?
sen koin
Jos voin - Peter Pan (Disney)
Enää lapsi en oo
näen aikuisen silmin
mutta kyyneleitäin
antaa huomata en voi
en voi
en voi
Lähin viimesenä työpäivänä Purmojärvelle mummin ja ukin luo muutamaks päiväks. Pitkästä aikaa tuli saatua melkein kunnon rusketuskin pihalla. Rehellisesti sanottuna, en muista koska olisin ollut viimeks näin paljon ulkona. Nytkin melkein ahdistaa, kun kirjottelen sisällä. Oli ihana viettää aikaa mummin ja ukin kanssa. Viimekerrasta on ihan liian monta kesää.
liian vanha jo lien
että löytäisin tien
sadun valtakuntaan
ei se totta ollutkaan
se vaan - on tarinaa
Tulin lauantaina kotiin ja sit sunnuntaina oli jo perheen kesken pienet "läksiäiskahvit". Sain paljon "ensiapupakkauksia" mukaan. Ihmeen hyvin kieltämättä selvisin siitä päivästä henkisesti. Maanantaina lähettiin sit mummin kanssa Vaasaan. Viimekerrasta on ihan liian pitkä aika. Mentiin österin mökille, mut se siltikin tuntu vähän "oudolta". Tiistaina kun lähettiin illalla takasin vanhikseen, niin käytiin Hietalahdessa heittämässä mun kolmen vuoden talviturkki Vaasan meriin. Vanhiksessakin tuntu oudolta. Mulla oli mukana iso pinkka nuotteja ja oli kiva soittaa oikeeta pianoa (vaikka vähän epävireistä), mut se silti tuntu hyvältä.
jos voin
haluan niin ymmärtää
jos voin
enää en lailla sun nää
jos voin
jos voin
jos voin
Torstaina ajettiin sit ekaks Purmojärvelle ja kävästiin mummilla ja ukilla hakemassa Madisonin tuliainen. Mummi onneks hyväksy ajatuksen tulla meille viikonlopuksi. Mun syyllisyydentunne vähän helpotti. Nähtiin Jonnan kanssa vielä sillon torstaina pitkästä aikaa ja itkettiin ja naurettiin. Mun syyllisyydentunne helpotti vähän lisää. Perjantaina käytiin äitin kanssa kaupassa ja ostamassa mulle mun kalevala sormus. Jollain ihmeellä se oikea koko löyty Teljän neidosta <3 Sit ostettiin varmaan kaikki, mitä tarvin tonne mukaan.. Stressi vähän helpottu, kun kamat alkaa silleen olemaan kasassa jo, vaikkakin levällään. Ostettiin samalla Aspenille Suomesta kertova kirja ja sit koko perheelle Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala. Brianin puukko on vielä hakemista vailla.
kaiken muuttuvan nään
tiedä en minne käyn
en sua voi jättääkään
tahdon silmistäni pois tän näyn
tämän näyn
Jukka haettiin perjantai-illalla asemalta. Tällä kertaa sain kuvamateriaalia Jukasta keinumasta sellasessa keinuhärvelissä mun kanssa :) VOin ylpeänä sanoa, etten oo itkenyt kertaakaan tänä viikonloppuna vielä Jukan "takia", vuoksi.. Kaverit tuli sit lauantaina ja oli ihana nähdä kaikkia taas kerran. Maiju ajelutti meitä ympäri tangokaupunkia vielä. Nyt sit pitäs vielä ehtiä käydä kattomassa Epäilys kavereiden kanssa ja Shrek iskän ja äitin kans. Tuntu kamalalta, kun mummi lähti täältä takasin vanhikseen, vaikka ties, että sinne on onneks tulossa väkeä iltapäivällä, mut se, et kun ite ei nää..
mä jos voin
haluan niin ymmärtää
jos voin
enää en lailla sun nää
jos voin
jos voin
Ainoat itkut tänä viikonloppuna. Tai no, vielä tässä on 2 tuntia 10 minuuttia aikaa. Kävelin asemalta kotiin, kun käytiin auton kanssa heittämässä Jukka asemalle. Mulla kun ei oo vielä lupaa päästä rellestämää liikenteeseen. Viimeistelin Aamunkoin sit sen jälkeen varjosassa tossa ulkona. Nyt se oli aika siedettävää luettavaa, kun oli päässyt kaikista pahimman yli. Mä oon aika paljon lukenut erilaista materiaalia, mutta ei kyllä mikään oo mennyt niin kamalaksi.
mä takaisin niin tahtoisin tuon sadun ihmeiden
ja pelottoman rakkauden
ja haaaveet lapsuuden
Muohahaha, en muuten muista, koska mun "perään" olis huudeltu ohikulkevasta autosta.
silmin uusin nyt nään
tarun uskoa saan
ja mä kuitenkin jään
sadun maahan ihanaan
se vaan - on tarinaa
Mun lähtöpäiväksi on nyt sit varmistunut 18.7. Tapaaminen on klo 11 Helsinki-Vantaan lentokentällä ja Lufthansan lento lähtee klo 13.05 kohti Münchenia ja sit sieltä Bostoniin. Mulla ainakin pitäs olla lentoseuraa :). Bostonista lähtee sit kahen viikon päästä siitä eka lento New Yorkin kautta Denveriin ja siitä sit Missoulaan, missä mua odottaakin jo host-perhe ^^. Ja kaks mun koulukaveria on lisännyt mut facebookiin. Stressi helpotti melkein kokonaan, kun vakuutuskortti ym. kivat puhelinkortti ja simkortti tuli postissa. Jänskättää ihan vähän.. Ehkä mä selviän. Itkusuus on ainakin vähentynyt.
ja nyt voin nähdä lailla sun niin
nyt voin
uskoa taas unelmiin
nyt voin
nyt voin
nyt voin
nyt voin
Vähän kerrallaan, jooko?
sen koin
Jos voin - Peter Pan (Disney)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)