Aloitin edellisen blogitekstin kirjoittamisen yli viikko sitten, ja tietenkään en ehtinyt saada sitä valmiiksi. Nyt sitten tulee kaksi tekstiä ihan näin, sillä minusta tuntui hassulta alkaa kirjoittamaan viimeaikaisia tapahtumia edelleen postaukseen. Ne kun eivät vain millään lailla enää liittyneet toisiinsa.
Edellisessä kirjoituksessa mainitsin oman Turun pikavisiittini varmistuksesta. Niin ja se Antero Lindgrenin keikka.
Tosiaan torstaina 26.9. oli Antero Lindgrenin keikka, johon olin ostanut liput jo aaaikoja sitten. Keikka oli paikallisessa pikkubaarissa 45 Specialissa. En ole ennen käynyt klubikeikalla, joten en tiennyt ollenkaan, mitä odottaa. Olimme kolmen kaverini kanssa keikalla ja yhden työkaveri liittyi vielä mukaan. Juuri oikeanlainen porukka siis pienelle klubikeikalle. Keikka oli ensimmäinen neljästä Pohjois-Suomeen sijoittuvasta keikasta. Talking with the dead -albumin juuri ilmestyttyä oli aika hyvin tiedossa, mitä keikalla tultaisiin soittamaan. Pakko ylistää Antero Lindgreniä ja hänen bändiään. Ehdottomasti yksi potentiaalisimmista bändeistä Suomessa. Ihanan erilaista. Vertasin joskus aikaisemmin Lindgreniä The Nationalin vokalistiin. Mieletön ääni ja upea lavaolemus. It felt like life aloitti illan.
Perjantaina lähdin sitten Turkuun.. Seuraavalla kerralla menen lentämällä. Seitsemän tuntia junassa suuntaansa on hieman liikaa, mutta erittäin mielelläni lähdin, koska pääsin näkemään taas yhden parhaista ystävistäni pitkästä aikaa! Jonna on ihan ehdoton ihminen minulle. Olemme tunteneet yli 10 vuotta. Vihdoin tuli tilaisuus lähteä Turkuun hänen luoksensa, mikä on harvinaista, sillä yleensä kahdella eri kaupunginopiskelijalla aikataulut menevät auttamattomasti päällekkäin.
Kävimme illalla syömässä Raxissa ja vuokraamassa The Great Gatsbyn ja mussutimme karkkia. Elokuva oli todella hyvä. Selkeästi huomasi, että se on Moulin Rougen tekijöiltä. [SPOILERIVAROITUS] Tyyli oli täsmälleen samanlainen, mutta myös valitettavasti tarinan kulku ja kaikki oli kuin Moulin Rougessa. Tarina alkaa nykyhetkestä, ja yksi päähenkilöistä alkaa muistella ja kirjoittamaan. Välillä palataan jälleen nykyhetkeen tarkentamaan jotain asiaa. Tarinalla on surullinen loppu. [SPOILERIVAROITUS LOPPUU] Valvoimme pitkään päivittäen kuulumisiamme ja keskustelimme elokuvasta ja kaikesta.
Lauantaina lähdimme Skanssiin ja vietimme loistavan päivän shoppaillen ja istuskelimme Cafe Brahessa pitkän aikaa. Jonna oli ostanut meille teatteriliput Turun kaupunginteatteriin Romeo + Julietiin. Tyypillisesti, meille tuli hieman kiire ja jouduimme takkuamaan lippujen kanssa, joita emme pystyneetkään tulostamaan, mutta ehdimme kuitenkin hyvin teatterille ja saimme käsinkirjoitetut liput. Kiitos teatterin ystävällinen henkilökunta. Paikkamme oli kolmannella rivillä, joka on mielestäni yksi täydellisimmistä paikoista teatterissa. Pääsimme täysin keskelle riviä. Romeo + Julian oli toteuttanut Turun Nuori Teatteri.
Näissä nuorissa on mieletön potentiaali päästä vielä hyvin hyvin pitkälle. Tunne välittyi näyttelemisestä paremmin, kuin monista "oikeista" ammattilaisista. Erityisesti Isä Lorenzon näyttelijä Janne Valve onnistui upeasti. Kaikki lauluosuudet olivat hienoja, mutta erityisesti Valveen ihokarvoja nostattava ääni hurmasi. Saisipa viimeisen lauluesityksen jostain tallennettuna. Vakavasti pohdin lähtöä uudelleen Turkuun ja vielä toiseen näytökseen. Olisi hienoa nähdä, miten he ja näytelmä kehittyvät tässä näytösten edetessä.
Lähdimme viettämään Jonnan kanssa iltaa Sham Rock Cafe:seen syömään ja siitä sitten Pörssiin, missä saimme seuraa Jonnan opiskelukavereista. Oli ihan mielettömän ihanaa päästä viettämään aikaa ja tanssimaan rakkaan ystävän kanssa. Oli kurjaa lähteä takaisin, mutta tämän voimin taas eteenpäin.
Song of the day: TBA
tiistai 1. lokakuuta 2013
hetki taas vierähtänyt
Ja niin kävi, että oli pakko keskeyttää insanity. Rakas puoliskoni tuli kotiin toiselta paikkakunnalta ja toi mukanaan syksyn ensimmäisen flunssan, joka tietenkin vaivasi minua paljon pidempään kuin häntä. Luonnollisesti. Pikkuhiljaa yrittänyt nostaa taas kuntoa, ja toistaiseksi kaikki on ollut taas jäissä ajanpuutteen vuoksi. Olen yrittänyt inspiroida itseäni seurailemalla muiden kivoja blogeja ja katsella vinkkejä.
Viikolla minulla oli muka niin paljon erilaisia ideoita, mistä kirjoittaisin, mutta nyt kaikki ideat ovat taas hävinneet kuin tuhka tuuleen tästä migreenin jälkeisestä pääkopasta. Viikon highlighteja ovat kuitenkin olleet erittäin onnistunut salikeikka, vaihtaminen Flown mineraalimeikkipohjaan ja muitakin meikkipäivittelyjä, oman Turun reissun varmistuminen ja Jennyn vierailun lähestyminen!
Kävin tosiaan edellisellä viikolla päivittämässä jälleen hieman meikkikokoelmaani. Olin jo pitkään miettinyt mineraalimeikkiin vaihtamista ja kysellyt kaverilta hyviä sävyjä iholleni ym. Hänen lainaamat samplet eivät kuitenkaan olleet omaa sävyäni ja lopulta lauantaina kävin paikallisessa Life kaupassa ja hain itselleni oman mineraalimeikkini. Tarkoitus sitä ei ollut vielä ostaa, mutta vastaan tosiaan tuli suomalainen mineraalimeikki Flow, josta olin muista blogeista lukenut paljon hyvää. Flow on himmeämpää kuin Bare Faced Mineralsin mineraalimeikkipohjat, ja tämähän minua miellyttää. Haluan kuitenkin pitäytyä hyvin himmeässä ja mattaisessa pohjassa, varsinkin, kun muutenkin haluan pitää meikkipohjani mahdollisimman yksinkertaisena ja kevyenä. Paksu meikkikerros kun ei vaan pue minua, enkä ole siihen tottunut. Olen siunaantunut onneksi puhtaalla ja tasaisella iholla. Dr. Schellerin granaattiomena-kasvovesi on jälleen päässyt suosiooni.
Flow:ta on arvosteltu hieman liian vähän peittävänä ja kuivana, ja se haittaakin hieman pintakuivaa ihoani. Vesisuihkepullo on tullut hyvään käyttöön. Olen yrittänyt opetella käyttämään mineraalimeikkiä nopeasti aamulla, ettei meikkaamiseen tarvisi varata aikaa tuntia. Opin myös, että Cliniquen pikkuvikojenkorjailu -meikki ja L'orealin silikoniprimeri eivät sovi alkuunkaan yhteen. Harmittavat orastavat silmänalusrypyt korostuvat hieman liian silmiinpistävästi. Muuten olen ollut kyllä erittäin tyytyväinen Flow:n mineraaliin. Investoin myös uuteen ripsariin tuossa. Moitin, että aiemmin suosimani Lumenen Blueberry waterproof -ripsari tarttuu kuin rutto lasimaisiin ripsiini. Ainetta joutuu sitten melkein väkivalloin putsaamaan ripsistä, tuloksena vain punaiset silmät, puolet ripsistä lähtenyt, ja siltikään ripsari ei ole lähtenyt. Ostin Max Factorin Masterpiece mustanruskeaan vedenkestävään ripsiväriin. Se on vain tähtiin kirjoitettu, että jos käytän tavallista ripsaria, se on tunnin päästä poskilla, vaikka vain istuisin paikoillani. Olen ollut siihen hyvin tyytyväinen. Mustanruskea selkeästi pehmentää katsetta, mutta hetki kestää, ennen kuin tottuu uuteen ilmeeseen peilistä. Ensimmäisellä kerralla ihmettelin, miten kummassa näytin niin väsyneeltä.
Viikolla minulla oli muka niin paljon erilaisia ideoita, mistä kirjoittaisin, mutta nyt kaikki ideat ovat taas hävinneet kuin tuhka tuuleen tästä migreenin jälkeisestä pääkopasta. Viikon highlighteja ovat kuitenkin olleet erittäin onnistunut salikeikka, vaihtaminen Flown mineraalimeikkipohjaan ja muitakin meikkipäivittelyjä, oman Turun reissun varmistuminen ja Jennyn vierailun lähestyminen!
Kävin tosiaan edellisellä viikolla päivittämässä jälleen hieman meikkikokoelmaani. Olin jo pitkään miettinyt mineraalimeikkiin vaihtamista ja kysellyt kaverilta hyviä sävyjä iholleni ym. Hänen lainaamat samplet eivät kuitenkaan olleet omaa sävyäni ja lopulta lauantaina kävin paikallisessa Life kaupassa ja hain itselleni oman mineraalimeikkini. Tarkoitus sitä ei ollut vielä ostaa, mutta vastaan tosiaan tuli suomalainen mineraalimeikki Flow, josta olin muista blogeista lukenut paljon hyvää. Flow on himmeämpää kuin Bare Faced Mineralsin mineraalimeikkipohjat, ja tämähän minua miellyttää. Haluan kuitenkin pitäytyä hyvin himmeässä ja mattaisessa pohjassa, varsinkin, kun muutenkin haluan pitää meikkipohjani mahdollisimman yksinkertaisena ja kevyenä. Paksu meikkikerros kun ei vaan pue minua, enkä ole siihen tottunut. Olen siunaantunut onneksi puhtaalla ja tasaisella iholla. Dr. Schellerin granaattiomena-kasvovesi on jälleen päässyt suosiooni.
Flow:ta on arvosteltu hieman liian vähän peittävänä ja kuivana, ja se haittaakin hieman pintakuivaa ihoani. Vesisuihkepullo on tullut hyvään käyttöön. Olen yrittänyt opetella käyttämään mineraalimeikkiä nopeasti aamulla, ettei meikkaamiseen tarvisi varata aikaa tuntia. Opin myös, että Cliniquen pikkuvikojenkorjailu -meikki ja L'orealin silikoniprimeri eivät sovi alkuunkaan yhteen. Harmittavat orastavat silmänalusrypyt korostuvat hieman liian silmiinpistävästi. Muuten olen ollut kyllä erittäin tyytyväinen Flow:n mineraaliin. Investoin myös uuteen ripsariin tuossa. Moitin, että aiemmin suosimani Lumenen Blueberry waterproof -ripsari tarttuu kuin rutto lasimaisiin ripsiini. Ainetta joutuu sitten melkein väkivalloin putsaamaan ripsistä, tuloksena vain punaiset silmät, puolet ripsistä lähtenyt, ja siltikään ripsari ei ole lähtenyt. Ostin Max Factorin Masterpiece mustanruskeaan vedenkestävään ripsiväriin. Se on vain tähtiin kirjoitettu, että jos käytän tavallista ripsaria, se on tunnin päästä poskilla, vaikka vain istuisin paikoillani. Olen ollut siihen hyvin tyytyväinen. Mustanruskea selkeästi pehmentää katsetta, mutta hetki kestää, ennen kuin tottuu uuteen ilmeeseen peilistä. Ensimmäisellä kerralla ihmettelin, miten kummassa näytin niin väsyneeltä.
lauantai 7. syyskuuta 2013
Synttäriviikonloppu!
Ja näin on taas saavutettu yksi vuosi lisää ja jälleen ilman mitään erityisempiä juhlimisia.
Oltiin me kyllä paremman puoliskon kanssa eilen virallisena synttäripäivänä pitkästä aikaan katsastamassa kaupungin yöelämää parissa paikassa. Selkeästi kyllä näkyy, että tämä illanviettotreenaaminen on jäänyt vähemmälle edellisen kesän aikana, ja ehkä kouluviikkokin hieman verotti, ei nimittäin kauhean kauaa, ja montaa, tämä synttärisankari jaksanut. Ja mitä, alle kuukauden päästä pitäisi muka pärjätä saksalaisen kanssa!
Pitkästä aikaa käytiin Bar B:ssä, ja tajusin, että hei täältä saa kivaa rose-viiniä, so why not? Mr. ei juo viinejä ollenkaan, joten ikinä ei tule itselle ostettua pulloa mätänemään lasillisen mieliteon takia, mutta nyt vihdoin! Ja vieläpä oikein kivaa viiniä, ei mitään tietoa nimestä, mutta onpahan yksi syy lisää käydä ko. paikassa useammin jatkossa!
Muutenkin pitkästä aikaa tänä viikonloppuna laitettiin taas oikein kunnolla ruokaa. Perjantaina opettelin paistamaan naudan lehtipihviä, josta tuli kyllä aika täydellistä. Tuorepastaa, kermakastiketta isin ohjeen mukaan ja pihviä. Nam. Oikein kiva synttäri-illallinen näin kaksistaan. Tänään oonkin sitten kokeillut vielä kokkaamistaitoja pitkästä aikaa. Ostin joskus aikaisemmin viikolla huijauspaketin macaron-leivos kitin, ja nyt vihdoin pääsin koittamaan sitä.
Paketista luvattiin 12 leivosta, noh. Sain itse aikaan ehkä reilu parikymmentä leivosta yhteensä ja niistä noin kuusi olisi pystynyt luokittelemaan macaron leivoksiksi. Ongelma varmaan oli, että se toinen pellillinen joutui odottamaan pöydällä hieman kauemmin kuin sen 30 minuuttia, joka paketin mukaan niiden olisi pitänyt olla. Mähän olen siis niin ummikko leipoja. En edes osaisi itse tehdä todellakaan macaroneja, mutta pitäähän tällaista huijauspakettia kokeilla. Paketin antama aika ei ollut ollenkaan riittävä minun oikukkaalle vinoneliöuunilleni, joten jäivät hieman ehkä raaoiksi, eivätkä kohonneet, ja lässähtivät...mutta maistuvat kyllä ihan aidoilta. Kreemi oli todella makea, mutta ihan kiva kyllä. Kyllähän ne jollain lailla mansikkaisia olivat. En kehtaa laittaa tänne kuvaa luomuksistani. Ehkä sitten seuraava, aito, pellillinen. "Taikina" oli kyllä todella hyvännäköistä ja kiiltävää, mutta jotenkin vaan levisi jonkin verran pellillä ja se kiiltohohto ja tasaisuus katosi oikein lahjakkaasti uunin jälkeen.
Cinnamon twirl -kakku onnistui kyllä jälleen erittäin loistavasti. En olisi muuten vehnäistä mitään leiponut nyt, kaiken pastaruuan lisäksi, mitä tänä viikonloppuna on tullut syötyä, mutta kun Mr. niin kovasti toivoi sitä. Ja hyväähän se oli. Ei ehkä ihan optimaalisin kuva. Lumia vaan sattui olemaan lähin kuvaava laite käden ulottuvilla.
Illalla sitten paistettua kanaa ja tortellinejä. Nam nekin. Kierrän kaukaa valmiiksi marinoidut kanat. Ihan turhaa maksaa siitä marinadista, kun itse muutenkin maustaa kanan paremmin. Ikinä en ollut aikaisemmin kokeillut tortellinejä, mutta ehkä niitäkin voisi jatkossa epäsäännöllisen säännöllisesti kokeilla. Vehnäjauhot hieman vain tuottaa vaikeuksia. Kunhan ei liian usein, niin ei pitäisi olla ongelmia.
Ihihi sain tietää, että Antero Lindgren tulee keikalle tänne! Mä olen niiin menossa, ja onneksi pari muutakin kaveria on sinne menossa, että ei tarvi ihan yksin lähteä hehkuttamaan 45:seen.
song of the day: ONE OK ROCK - The Beginning
Kuuntelin One ok rockia töissä kesällä tosi paljon, joten vähän niinkun meni se vaihe ohi. Tässä on ollut pitkä väli, etten ole kuunnellut ollenkaan. Ei muistaakseni ollut kaikista mieleisin kappale, mutta yksi tosi hyvistä. Tykkään tosi paljon tyylistä, kun vokalisti laulaa englanniksi ja japaniksi sekaisin. Varsinkin kun laulajalla on todella hyvä englanninkielentaito ja ääntämys. En valitettavasti ole lähdössä millekään heidän Euroopan keikallensa. Nyyh. Pitkästä aikaa, kun kuuntelen J-rockia ylipäätään. X:n kuunteleminenkin on nykyään vaikeaa taas.
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
failure
Ensimmäisenä mun täytyy tunnustaa mun epäonnistuminen. Oon jo kolme päivää myöhässä mun Insanitystä. Ei vaan voinut mitään. Tai ehkä tänään olisi, mutta. MUTTA.
Mua on tämän vuoden aikana pistelty ja tökitty varmaan enemmän kuin yhteensä ikinä. Toivottavaa tietty olis, että kaikki selviäis ja mikään ei olis vialla, mutta se ei vaan aina mene niin. EI mitään vakavaa, mutta ikävää ja elämää lievästi haittaavaa. Mutta näillä mennään päivä kerrallaan ja katotaan, miltä tuntuu.
Mutta kivempiin juttuihin sitten. Ihan mahtavin uutinen on, että mä saan mun vaihtarisiskon (toivottavasti ainakin!!) vajaan kuukauden päästä mun luo vierailemaan! Toivon todellakin, että kaikki menee hyvin, eikä lennot tai mitkään ole myöhässä tai mitään. Odotan niin paljon Jennyä. Laskettiin, että siitä on yli kaks vuotta, kun ollaan nähty viimeksi.
Toisekseen, oon taas yrittänyt päästä enemmän deviant artin maailmaan. Latailin jotain vanhoja piirroksia sinne. Ärsyttää, kun tekis mieli vaan piirtää, mutta siltikään ei ole ideoita eikä lahjoja luoda jotain sellaista, jota oikeasti haluaisi. Hain jo piirroslehtiötkin tuohon käden ulottuville, jos jotain vaikka liikkuisi tuolla pään sisällä oikeaan suuntaa.
Oon huomannut selkeästi, kuinka taas asioiden osteleminen on jotenkin terapeuttista. Olen jälleen kerran hurahtanut meikkeihin. Ostin viimeviikon aikana ties kuinka monta eriväristä kajalia ja silmänrajauskynää. Ja pari luomiväriä. Ja silmämeikinpohjustuksen. No noita viimesimpiä mä todella kyllä tarvinkin. Tai tarvin ja tarvin. Mitä täällä nyt oikeasti tarvitaankaan. Mutta vahvana mielihaluna olisi yrittää laittaa itseäni edes joka toinen aamu edes jollainlailla ihmisen näköiseksi.
Luomivärit olivat tällä kertaa L'orealin Color Infaillible 002 Hourglass Beige ja MaxFactorin Wild shadow pots 20 Golden Amazon. Pohjustus oli kanssa L'orealin Studio Secrets professional. Kun pikaisesti tuossa kokeilin, niin ihan kivasti siihen tuntu tarttuvan tuo Golden Amazon, joka on kyllä niin amazoni. Leviää kyllä niin loistavasti ympäri koko naamaa, vaikka kuinka varovasti yrittää laittaa ja vaikka millä välineillä. Bigmenttikin oli paljon parempi pohjustuksen kanssa, kuin pelkälle luomelle. Toi Hourglass Beige on kyllä niin unelman tuntuinen! Ihana koostumus, tosi kostea tavallaan.
Löysin aivan mieletöntä musiikkia tässä jokin aika sitten. Antero Lindgren on suomalainen vastine the Nationalin musiikille ja äänelle. Upeaa musiikkia ja ihana ääni. Vihdoin jotain tällaista musiikkia, joka sopii niin moneen mielenmaisemaan. Huonompina päivinä voi vaan upota kuuntelemaan tätä ääntä ja upeita melodioita, ja parempana päivänä voi taas jammailla rytmien tahtiin ja ajautua siihen hyvään fiilikseen, joka välittyy lyriikoista ja laulajan äänestä.
song of the day: Antero Lindgren - Small town boys
Mua on tämän vuoden aikana pistelty ja tökitty varmaan enemmän kuin yhteensä ikinä. Toivottavaa tietty olis, että kaikki selviäis ja mikään ei olis vialla, mutta se ei vaan aina mene niin. EI mitään vakavaa, mutta ikävää ja elämää lievästi haittaavaa. Mutta näillä mennään päivä kerrallaan ja katotaan, miltä tuntuu.
Mutta kivempiin juttuihin sitten. Ihan mahtavin uutinen on, että mä saan mun vaihtarisiskon (toivottavasti ainakin!!) vajaan kuukauden päästä mun luo vierailemaan! Toivon todellakin, että kaikki menee hyvin, eikä lennot tai mitkään ole myöhässä tai mitään. Odotan niin paljon Jennyä. Laskettiin, että siitä on yli kaks vuotta, kun ollaan nähty viimeksi.
Toisekseen, oon taas yrittänyt päästä enemmän deviant artin maailmaan. Latailin jotain vanhoja piirroksia sinne. Ärsyttää, kun tekis mieli vaan piirtää, mutta siltikään ei ole ideoita eikä lahjoja luoda jotain sellaista, jota oikeasti haluaisi. Hain jo piirroslehtiötkin tuohon käden ulottuville, jos jotain vaikka liikkuisi tuolla pään sisällä oikeaan suuntaa.
Oon huomannut selkeästi, kuinka taas asioiden osteleminen on jotenkin terapeuttista. Olen jälleen kerran hurahtanut meikkeihin. Ostin viimeviikon aikana ties kuinka monta eriväristä kajalia ja silmänrajauskynää. Ja pari luomiväriä. Ja silmämeikinpohjustuksen. No noita viimesimpiä mä todella kyllä tarvinkin. Tai tarvin ja tarvin. Mitä täällä nyt oikeasti tarvitaankaan. Mutta vahvana mielihaluna olisi yrittää laittaa itseäni edes joka toinen aamu edes jollainlailla ihmisen näköiseksi.
Luomivärit olivat tällä kertaa L'orealin Color Infaillible 002 Hourglass Beige ja MaxFactorin Wild shadow pots 20 Golden Amazon. Pohjustus oli kanssa L'orealin Studio Secrets professional. Kun pikaisesti tuossa kokeilin, niin ihan kivasti siihen tuntu tarttuvan tuo Golden Amazon, joka on kyllä niin amazoni. Leviää kyllä niin loistavasti ympäri koko naamaa, vaikka kuinka varovasti yrittää laittaa ja vaikka millä välineillä. Bigmenttikin oli paljon parempi pohjustuksen kanssa, kuin pelkälle luomelle. Toi Hourglass Beige on kyllä niin unelman tuntuinen! Ihana koostumus, tosi kostea tavallaan.
Löysin aivan mieletöntä musiikkia tässä jokin aika sitten. Antero Lindgren on suomalainen vastine the Nationalin musiikille ja äänelle. Upeaa musiikkia ja ihana ääni. Vihdoin jotain tällaista musiikkia, joka sopii niin moneen mielenmaisemaan. Huonompina päivinä voi vaan upota kuuntelemaan tätä ääntä ja upeita melodioita, ja parempana päivänä voi taas jammailla rytmien tahtiin ja ajautua siihen hyvään fiilikseen, joka välittyy lyriikoista ja laulajan äänestä.
song of the day: Antero Lindgren - Small town boys
torstai 29. elokuuta 2013
Whoa!
Uusi teksti! Ja mitä, edellisestä on kulunut aikaa vaan joku pari vuotta?
Haluan aloittaa tasaisemman bloggaamisen taas pitkästä aikaa ihan vaan inspiroidakseni itseäni jatkamaan. Insanity day 4 on takana ja kello ei ole vielä edes yhdeksää! Ylpeä itsestäni. Kuulemma ensimmäiset kaksi viikkoa ovat kaikista pahimmat, joten vielä ollaan hetki hasardialueella. Tällä hetkellä tavoitteena on lähinnä saada treenit vedettyä loppuun edes jonkinlaisella kunnialla.
Halusin aloittaa Insanityn, koska musta vaan tuntuu, että nyt on tehtävä jotain. Pakko saada itseään niskasta kiinni ja mentävä tästä vaiheesta eteenpäin. Ja osoittaa ehkä myös itselleni, että musta on johonkin ja pystyn ottamaan vastaan kahden kuukauden projektin. We'll see what happens.
Aloitin projektin hieman ehkä huonolla tavalla, ensimmäisenä päivänä tein fit testin ja cardio power & resistancen, jota en sitten kuitenkaan pystynyt tekemään loppuun. Monen kuukauden liikkumattomuus muutenkin huonoon peruskuntoon nähden antaa tähän hieman mielenkiintoa, mutta tästä ei voi muuta kun päästä ylöspäin. Cardio Recovery sujui tänä aamuna jo paljon paremmin ja olo on mieletön. En usko, että huomenna olo on enää mieletön Pure Cardion merkeissä ja todennäköisesti hyvin hyvin jumiutuneilla lihaksilla. Mut hei, aika vähän rääkätä.
Ihanaa alottaa taas koulu. Kesätyöt meni paremmin kun mä ikinä uskalsin odottaa. Ehkä vihdoin mut alettiin ottaa tosissaan, kun olin jo neljättä kertaa samassa paikassa. Ensi kesälle pitää hoitaa yleisharjoittelupaikka. Ja ammattiharjoittelu. Elättelen toiveita kirjastoista, joten homman hoitaminen pitää aloittaa todellakin ajoissa.
Hieman ristiriitaiset tunnelmat kurssien suhteen. Suurin osa, siis ihan oikeasti kaikki muut paitsi yksi kurssi ovat sellaisia, jotka aidosti inspiroivat tässä ensimmäisessä jaksossa. Mutta se tutkimusmenetelmät... En tiedä, miten ikinä pääsen siitä kurssista a. läpi, b. hengissä noin muutenkaan. Hieman ironista, sillä torstai päivä on kaikista lyhyin päivä, puoli yhdestä neljään, mutta se on kaikista kuluttavin päivä. Nauroin eilen kaverille, että tiistai ja torstai, ainoat päivät, kun saisi nukkua pitkään ja tehdä aamulla jotain kivaa ja rakentavaa, niin juuri ne on ne päivät, joita tuun vihaamaan kaikista eniten. Joo, mulla on asenneongelma tilastotieteitä vastaan, mutta pakko kyllä sanoa, että olisi kurssin pitäjä voinut hieman miettiä toisenlaista tapaa aloittaa kurssi ja suunnitella paremmin, miten esittelee ja pistää alulle tutkimustyöhön valmistautumisen. Not good. Tästä annetaan palautetta.
song of the day Music Box
Haluan aloittaa tasaisemman bloggaamisen taas pitkästä aikaa ihan vaan inspiroidakseni itseäni jatkamaan. Insanity day 4 on takana ja kello ei ole vielä edes yhdeksää! Ylpeä itsestäni. Kuulemma ensimmäiset kaksi viikkoa ovat kaikista pahimmat, joten vielä ollaan hetki hasardialueella. Tällä hetkellä tavoitteena on lähinnä saada treenit vedettyä loppuun edes jonkinlaisella kunnialla.
Halusin aloittaa Insanityn, koska musta vaan tuntuu, että nyt on tehtävä jotain. Pakko saada itseään niskasta kiinni ja mentävä tästä vaiheesta eteenpäin. Ja osoittaa ehkä myös itselleni, että musta on johonkin ja pystyn ottamaan vastaan kahden kuukauden projektin. We'll see what happens.
Aloitin projektin hieman ehkä huonolla tavalla, ensimmäisenä päivänä tein fit testin ja cardio power & resistancen, jota en sitten kuitenkaan pystynyt tekemään loppuun. Monen kuukauden liikkumattomuus muutenkin huonoon peruskuntoon nähden antaa tähän hieman mielenkiintoa, mutta tästä ei voi muuta kun päästä ylöspäin. Cardio Recovery sujui tänä aamuna jo paljon paremmin ja olo on mieletön. En usko, että huomenna olo on enää mieletön Pure Cardion merkeissä ja todennäköisesti hyvin hyvin jumiutuneilla lihaksilla. Mut hei, aika vähän rääkätä.
Ihanaa alottaa taas koulu. Kesätyöt meni paremmin kun mä ikinä uskalsin odottaa. Ehkä vihdoin mut alettiin ottaa tosissaan, kun olin jo neljättä kertaa samassa paikassa. Ensi kesälle pitää hoitaa yleisharjoittelupaikka. Ja ammattiharjoittelu. Elättelen toiveita kirjastoista, joten homman hoitaminen pitää aloittaa todellakin ajoissa.
Hieman ristiriitaiset tunnelmat kurssien suhteen. Suurin osa, siis ihan oikeasti kaikki muut paitsi yksi kurssi ovat sellaisia, jotka aidosti inspiroivat tässä ensimmäisessä jaksossa. Mutta se tutkimusmenetelmät... En tiedä, miten ikinä pääsen siitä kurssista a. läpi, b. hengissä noin muutenkaan. Hieman ironista, sillä torstai päivä on kaikista lyhyin päivä, puoli yhdestä neljään, mutta se on kaikista kuluttavin päivä. Nauroin eilen kaverille, että tiistai ja torstai, ainoat päivät, kun saisi nukkua pitkään ja tehdä aamulla jotain kivaa ja rakentavaa, niin juuri ne on ne päivät, joita tuun vihaamaan kaikista eniten. Joo, mulla on asenneongelma tilastotieteitä vastaan, mutta pakko kyllä sanoa, että olisi kurssin pitäjä voinut hieman miettiä toisenlaista tapaa aloittaa kurssi ja suunnitella paremmin, miten esittelee ja pistää alulle tutkimustyöhön valmistautumisen. Not good. Tästä annetaan palautetta.
song of the day Music Box
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)