Eilen sain vihdoinkin kiinni ajatuksesta Terhi Rannelan Läpi yön -kirjasta. Päätä helpotti erityisesti se, etten yrittänyt tunkea ajatuksiani tiettyyn muotiin. Ajattelin aloittaa ihan siitä, että kirjoitan ensimäisenä itselleni. Seuraava vaihe on muokata kirjoitettu sellaiseen muotoon, että voisin sen julkaista omassa blogissani. Kolmas vaihe on luoda hyvä kirjavinkkikirjoitus kirjaston blogiin. Nyt 2/3 näistä vaiheista ovat valmiita.
Rannelan kirjasta oli vaikea saada kiinni, koska se meni niin todella läheltä omaa itseäni ja omaa mieltäni yläaste-lukio -linjalla. Vieläkin tuntuu, että sain jonkinlaista helpotusta tiettyihin asioihin kirjasta, vaikka lukiosta ja siitä mielialasta on jo kuutisen vuotta.
Mietin todella usein, miksi jotkut jättävät kirjan niin herkästi kesken. Samoin todella usein saan kuulla kommenttia, että miksi minulla on niin monta kirjaa vaiheessa samaan aikaan.
Siksi, että minä en jätä jo aloitettua kirjaa lukematta kovin herkästi. Ja jos oikeasti jätän kirjan kesken, silloin en todellakaan pidä siitä ja olen useampaan otteeseen yrittänyt aloittaa kirjaa uudelleen. Tietenkin on kirjoja, joita ei vaan yksinkertaisesti pysty lukemaan loppuun. Näistä kirjoista alati kehittyvä listaus kirjablogini puolella
Minulla on useampia kirjoja työn alla samaan aikaan eri tilanteisiin.Kirjoja, joita luen illalla sängyssä, ja kirjoja, joita en halua lukea illalla. Kirjoja, jotka vaativat täyden huomioni, ei musiikkia tai muita ihmisiä talossa, eli täysi omistautuminen sille, mitä juuri sillä hetkellä luen. Kirjoja, joita täytyy lukea useampi tunti kerrallaan. Kirjoja, joita voin selata sohvalla television ja muiden ihmisten ääressä. Kirjoja, jotka ovat vain ja ainoastaan minulle. Kirjoja erilaisiin mielialoihin ja eri päiviin.
Joskus ei tee mieli lukea tiettyä kirjaa tietyssä mielentilassa, joten en pakota itseäni. Silloin kirjasta jäisi vain huono fiilis. Tai tarina ei juuri sillä hetkellä kiehdo, mutta seuraavana päivänä ehkä jälleen.
Miksi pitäisi jättää kirja kesken ja kokonaan lukematta vain, koska se ei juuri tällä hetkellä inspiroi lukemaan. Jos tekisin niin, moni upea kirja menisi sivu suun. Kuten Läpi yön. Kun jokin kirja ei kiinnosta, annan sen olla hetken aikaa ja yritän myöhemmin uudestaan. Joistakin kirjoista selkeästi huomaa, että niiden aika ei ole vielä, joten jätän sen hetkeksi sivuun. Myöhemmin uudelleen kirjapinoa läpikäydessäni saattaa tuntua, että se väliin jätetty kirja vetoaakin jälleen ihan erilailla.
Jos minulla olisi vain yksi kirja työn alla kerrallaan, mitä tapahtuisi, jos ja kun se kirja ei enää kiehtoisikaan juuri sillä hetkellä? Jättäisinkö sen kesken saman tien? En, koska luontoni ei sitä sallisi. Jättäisinkö lukemisen ylipäätään kokonaan siksi aikaa, että juuri se kirja alkaisi taas uudestaan kiinnostaa, enkä tarttuisi uuteen kirjaan sillä välin, koska joidenkin mielestä on outoa, että ihmisellä on samaan aikaan +5 kirjaa kesken? En, koska mielestäni se on ajanhukkaa, jos pöydälläni on vino pino lukemista odottavia, kiinnostavia kirjoja.
Viimepäivinä huomiostani ja ajastani ovat riidelleet useammat intohimo. Lukeminen, blogikirjoittaminen, kirjoittaminen ylipäätään, pianon soitto, piirtäminen ja yllä näkyvän kuvan mukaan, helmityöt. Olen taas saanut helmistä kiinni viikonloppukurssin innoittamana ja kädet syyhyävät jatkuvasti päästä tekemään lisää ja kokeilemaan uusia malleja. Toistaiseksi voiton ovat vieneet lukeminen ja helmityöt, nimimerkillä viisi kirjaa jonossa kirjablogiin.
Tämän illan kuvioihin kuuluu Kauhukuunnelma teatterissa ystävän kanssa ja multitasking päivän aikana näiden muiden juttujen kanssa.
Rauhaisaa pyhäinpäivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti