Aloitin edellisen blogitekstin kirjoittamisen yli viikko sitten, ja tietenkään en ehtinyt saada sitä valmiiksi. Nyt sitten tulee kaksi tekstiä ihan näin, sillä minusta tuntui hassulta alkaa kirjoittamaan viimeaikaisia tapahtumia edelleen postaukseen. Ne kun eivät vain millään lailla enää liittyneet toisiinsa.
Edellisessä kirjoituksessa mainitsin oman Turun pikavisiittini varmistuksesta. Niin ja se Antero Lindgrenin keikka.
Tosiaan torstaina 26.9. oli Antero Lindgrenin keikka, johon olin ostanut liput jo aaaikoja sitten. Keikka oli paikallisessa pikkubaarissa 45 Specialissa. En ole ennen käynyt klubikeikalla, joten en tiennyt ollenkaan, mitä odottaa. Olimme kolmen kaverini kanssa keikalla ja yhden työkaveri liittyi vielä mukaan. Juuri oikeanlainen porukka siis pienelle klubikeikalle. Keikka oli ensimmäinen neljästä Pohjois-Suomeen sijoittuvasta keikasta. Talking with the dead -albumin juuri ilmestyttyä oli aika hyvin tiedossa, mitä keikalla tultaisiin soittamaan. Pakko ylistää Antero Lindgreniä ja hänen bändiään. Ehdottomasti yksi potentiaalisimmista bändeistä Suomessa. Ihanan erilaista. Vertasin joskus aikaisemmin Lindgreniä The Nationalin vokalistiin. Mieletön ääni ja upea lavaolemus. It felt like life aloitti illan.
Perjantaina lähdin sitten Turkuun.. Seuraavalla kerralla menen lentämällä. Seitsemän tuntia junassa suuntaansa on hieman liikaa, mutta erittäin mielelläni lähdin, koska pääsin näkemään taas yhden parhaista ystävistäni pitkästä aikaa! Jonna on ihan ehdoton ihminen minulle. Olemme tunteneet yli 10 vuotta. Vihdoin tuli tilaisuus lähteä Turkuun hänen luoksensa, mikä on harvinaista, sillä yleensä kahdella eri kaupunginopiskelijalla aikataulut menevät auttamattomasti päällekkäin.
Kävimme illalla syömässä Raxissa ja vuokraamassa The Great Gatsbyn ja mussutimme karkkia. Elokuva oli todella hyvä. Selkeästi huomasi, että se on Moulin Rougen tekijöiltä. [SPOILERIVAROITUS] Tyyli oli täsmälleen samanlainen, mutta myös valitettavasti tarinan kulku ja kaikki oli kuin Moulin Rougessa. Tarina alkaa nykyhetkestä, ja yksi päähenkilöistä alkaa muistella ja kirjoittamaan. Välillä palataan jälleen nykyhetkeen tarkentamaan jotain asiaa. Tarinalla on surullinen loppu. [SPOILERIVAROITUS LOPPUU] Valvoimme pitkään päivittäen kuulumisiamme ja keskustelimme elokuvasta ja kaikesta.
Lauantaina lähdimme Skanssiin ja vietimme loistavan päivän shoppaillen ja istuskelimme Cafe Brahessa pitkän aikaa. Jonna oli ostanut meille teatteriliput Turun kaupunginteatteriin Romeo + Julietiin. Tyypillisesti, meille tuli hieman kiire ja jouduimme takkuamaan lippujen kanssa, joita emme pystyneetkään tulostamaan, mutta ehdimme kuitenkin hyvin teatterille ja saimme käsinkirjoitetut liput. Kiitos teatterin ystävällinen henkilökunta. Paikkamme oli kolmannella rivillä, joka on mielestäni yksi täydellisimmistä paikoista teatterissa. Pääsimme täysin keskelle riviä. Romeo + Julian oli toteuttanut Turun Nuori Teatteri.
Näissä nuorissa on mieletön potentiaali päästä vielä hyvin hyvin pitkälle. Tunne välittyi näyttelemisestä paremmin, kuin monista "oikeista" ammattilaisista. Erityisesti Isä Lorenzon näyttelijä Janne Valve onnistui upeasti. Kaikki lauluosuudet olivat hienoja, mutta erityisesti Valveen ihokarvoja nostattava ääni hurmasi. Saisipa viimeisen lauluesityksen jostain tallennettuna. Vakavasti pohdin lähtöä uudelleen Turkuun ja vielä toiseen näytökseen. Olisi hienoa nähdä, miten he ja näytelmä kehittyvät tässä näytösten edetessä.
Lähdimme viettämään Jonnan kanssa iltaa Sham Rock Cafe:seen syömään ja siitä sitten Pörssiin, missä saimme seuraa Jonnan opiskelukavereista. Oli ihan mielettömän ihanaa päästä viettämään aikaa ja tanssimaan rakkaan ystävän kanssa. Oli kurjaa lähteä takaisin, mutta tämän voimin taas eteenpäin.
Song of the day: TBA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti