Blogi herää jälleen henkiin

Tervetuloa taskuun.

Tuntuu vihdoinkin siltä, että aika on jälleen oikea alkaa uudestaan kirjoitella omasta matkasta. Kaikki projektit ovat olleet tässä reippaan pätkän täydellisellä tauolla ja mikään, minkä olisi pitänyt tai olisi ollut tarkoitus, ei ole meinannut millään päivittyä.

Uusi inspiraatio bloggaukseen lähti siitä, kun bongasin kaverin Goodreads-sivulta kirjan "Blog by the Book". Tästä kirjasta tarkempi vinkkaus/kommentointi tulossa kirjapäiväkirjan puolelle. Olisi mahtavaa alkaa taas kirjoittelemaan aktiivisemmin, mutta todennäköisesti tunnen itseni hyvin, ja vain hetken tie on kevyt ja pian unohtelen jo tämän kirjoittelun. Mutta toistaiseksi olen optimistinen. Inspiraatiota kestää niin pitkälle kun sen on tarkoitus kestää, ja siitä nautitaan niin kauan kun voidaan.

Olen yrittänyt pohtia ja suunnitella, mihin suuntaan olisin tätä blogia viemässä, minkä tyylisiä postauksia haluaisin tehdä, ja miten kategorioisin itselleni tämän blogin tarkoituksen. Tällä hetkellä tarkoituksen perässä on iso kysymysmerkki.

Tuntuu, että suunta on ollut pitkään hukassa sen jälkeen, kun olen kotiutunut rapakon takaa. Blogi kun alunperin perustettiin matkapäiväkirjaksi.

Kädet tuntuvat olevan todella kohmeessa. En ole sitten toukokuun kirjoittanut koneella oikeastaan mitään yhtään facebook-viestiä pidempää tekstiä, ja sen huomaa. Kyllä tämä vielä tästä.

Tämän hetkiseen minä-projektiini liittyvät tämä sekä In a world called Aisling - kirjapäiväkirjablogini. Erityisesti tämänhetkinen työharjoittelupaikkani on taas saattanut minut yhteen rakkaan kirjaharrastuksen pariin ja pöydällä lojuukin tällä hetkellä 37 kirjaston lainaa, jotka odottavat ahmimista.

Tästä kuvasta valitettavasti puuttuu siltikin osa kirjoista.

Yhdeksi harjoitteluni projektiksi on muotoutumassa muutaman blogikirjoituksen tekeminen, aiheena kirjavinkkaus. Tarkoitus olisi vinkata kirjaston blogissa jotakin teosta. Olen viimepäivinä yrittänyt kuumeisesti miettiä jotakin sellaista kirjaa, joka kiinnostaisi kirjaston blogin lukijoita. Pahalta vielä näyttää. Mutta samaan aikaan on taas jälleen herännyt kiinnostus, että miksen yrittäisi uudestaan saada kasaan vanhaa, Yhdysvalloissa aloittamaani kirjablogia, jossa on huikeat kolme julkaisua. Petrattavaa olisi. Mutta kiinnostusta saattaisi riittää.

Luen hirvittävän sekalaista seurakuntaa olevia kirjoja. Kaikkea lastenkirjoista aikuisten pahimpiin. Julman kontrastin tänään aiheutti, kun taitoin mummini käsityönä tekemiin rukouspusseihin saatetekstiä ja kun sain työn valmiiksi, otin käteeni Erik Axl Sundin Varistytön. Siitä saattaisi tulla ensimmäinen uusi kirjapostaukseni toisen blogin puolelle.

Onko teillä jäänyt innoissaan aloitettuja projekteja kesken?